4,5v. tyttäreni ei ole parhaan kaverinsa paras kaveri - kaveri kylläkin, mutta enneminkin

Sydäntäsärkevää. Ei auta kuin toivoa että "parhaalla" kaverilla osuu pilkka omaan nilkkaan.

ole koskaan osunut yksiin. Aina tuntuu menevän niin, että lapsen "paras kaveri" pitääkin jotain kolmatta parhaana.. Tai sitten joku, joka pitää lastani parhaana kaverina onkin omalle lapselle kaveri muiden joukossa. Ehkä sitten murrosiän koittaessa tulee tarve sydänystävälle ja vastavuoroisuuskin onnistuu paremmin. Lapset ovat nyt 7 ja 9-vuotiaita. Tästä kaveriasista ei ole ikinä sukeutunut mitään isompaa kriisiä meidän lapsille, koska kaverita on kuitenkin aina ollut mukavasti. Mutta ymmärrän ap tunteesi. Lapsesi on vielä melko pieni..

siis täh????täytyy toivoa että osuu omaan nilkkaan???? siis sekö ettei pidä lastasi parhaana kaverina???mä en ymmärrä tätä paras kaveri hässäkkää...eikö niitä ystäviä voi olla montaa??? vai onko tämä joka ei pidä lastasi parhaana kaverina syyllistynyt myös johonkin muuhun???

siis täh????täytyy toivoa että osuu omaan nilkkaan???? siis sekö ettei pidä lastasi parhaana kaverina???mä en ymmärrä tätä paras kaveri hässäkkää...eikö niitä ystäviä voi olla montaa??? vai onko tämä joka ei pidä lastasi parhaana kaverina syyllistynyt myös johonkin muuhun???

Mutta, en viitsi itse tehdä asiasta numeroa, mutta keskustellaan kyllä lapsieni kanssa yhdessä, miten ystäviä kohdellaan ja mitä ystävyys on. Että ystävyys ei esimerkiksi ole mikään pelikenttä, missä pelataan "synttärikutsu-korteilla" jne..



Mutta tosiaan, lapset ovat vielä niin pieniä tässä iässä että harjoittelevat ihmissuhdetaitoja ja ystävyyssuhteita. Hyvä jos vanhemmat jaksavat ohjata ja tukea hyviä yrityksiä sekä tukea pettymyksissä.