Olen päättänyt jättä perheeni

Ajattelin, että katoan kokonaan. Ainakin joksikin aikaa. Puhelin kiinni enkä kerro minne menen.

Mä en ainakaan voisi jatkaa parisuhdetta ihmisen kanssa joka tahalleen aiheuttaa perheelleen noin paljon huolta. Tämä parinpäivän katoamisesi ei vaikuta ainoastaan mieheesi jolle haluat kostaa vaan lapseesi, vanhempiisi ja läheisiinne. Eikä poliisikaan pidä asiaa vitsinä.

läheisiä.

On viritystä entisen pomon kanssa. Se maksaa mulle hotellin ja viinat. Hintana on tietty pukille pääsy, mutta olen sitä halunnut itsekin.

Teet kuten haluat.t.15

No en todellakaan kirjoittanut. Kirjoitin jo aiemmin etten kirjoittanut niitä viestejä! Hullujako olette?? Aina jonkun älykääpiön tarvii tulla pilaamaan toisen asiallinen ketju!!

Luulin täällä saavani jotain vertaistukea, kun ei muuallakaan sitä ole, mutta nämä sairaat ihmiset vievät senkin minulta pois. Kiitos vain.

ap

ap

miehesi mukaan ja menette johonkin parisuhdeneuvojalle juttelemaan tilanteestanne.

kirjoittanut ja mitä et! Alkuperäiseen viestiisi sait kyllä ihan asiallisia vastauksia.

Minä ainakin tajusin heti, ettei tuo "ex-pomosta" kertova viesti ole oikeasti ap:n kirjoittama.



Kannustan ap:ta. Mutta tietysti katoaminen kannattaa tehdä niin, että kerrot siitä etukäteen tai vähintäänkin vaikkapa kirjeellä mennessäsi. Ettei mies huolestu turhaan ja ettei viranomaisiakaan kuormiteta tyhjän takia.



Sitten vain hotelliin, puhelin kiinni ja lepoa. :)

olla ketään?

Mitäs ihmeteltävää siinä on?Nykyään yleistä.

No jo taas on. Jos kotona kerran on, eikös silloin pidä tehdä kotiäidin työt. Miten vitussa sä yhden kakaran kanssa olet kerinnyt "uupumaan"? Heikko esitys. Lähe meneen vaan ja mieskin voi etsiä uuden, vähän lujempaa tekoa olevan naisen.

Elämäsi selkiytyy ja yksinhuoltajana saat yhteiskunnaltakin apua lastenhoidossa, paremmin mitä ydinperheelliset.

muista että tilanteesi on väliaikainen koska lapset kasvavat ja asiat muuttuvat sen myötä. Itse olin 6-7 vuotta noissa tunnelmissa ja käytännössä yksin ilman mitään apua.

Älä lähde yllättäen, lapset voivat saada hirveät traumat siitä kun äiti katoaa. Sinnittele, lue tai tee jotain pientä kivaa mistä tykkäät. Sanon nyt näin vaikka itse kuljin sumussa niin monta vuotta...ei olisi nämä neuvot auttaneet. Yhtenä päivänä vain tajusin että olen taas iloinen ja ok tyyppi, vuosien kärvistelyn ja unettomuuden jälkeen. Opin myös uudestaan nukkumaan.

Asiat muuttuvat paremmiksi, usko se. Sano se ääneen!

2-vuotiaan pitäisi kyllä jo nukkua yöllä enemmän kuin pari tuntia. Olisiko syytä lähteä etsimään unettomuuden syytä muualta kuin miehestä?

Lapsi lääkäriin jos kyse on siitä ettei lapsi nuku.

Jos lapsi nukkuu mutta itse et saa nukuttua niin menet itse lääkäriin!

elämänne selkiytyy.

Valvottaako mies ap: ta öisin?

Tosin lapsia oli kaksi ja kolmas tulossa. Uuvuin täysin enkä silloin tiennyt että uupumiseeni oli ihan lääketieteellinenkin syy (kilpirauhasen vajaatoiminta). Meillä oli tukiresursseja mutta kun asiallisesti pyysin heiltä apua että saisin itse nukkua ja omaa aikaa niin ei kuulemma pystyneet hoitamaan? No, sitten yhtenä päivänä kun mies tuli töistä kotiin, olin pakannut laukkuni valmiiksi, ojensin silloin nuorimman lapsemme hänen syliinsä ja sanoin lähteväni muutamaksi päiväksi jonnekin lepäämään koska mun on pakko saada nukkua! Siinä vaiheessa en edes oikein muuhun pystynyt kuin itkemään kun olin niin väsynyt. Sammutin puhelimen ja ajoin n 20 kilsan päähän ja otin hotellista huoneen yöksi.



Mies oli soittanut äidilleen ja minun äidille ja kaikki tietenkin yhtäkkiä kovin huolissaan (vaikka siis olin aiemmin heiltä apua pyytänyt!). Mies ei kyllä joutunut lapsia hoitamaan vaan mummoilta löytyi kuin ihmeen kaupalla nyt heille aikaa jota ei siis aiemmin ollut löytynyt...



Seuraavana päivänä juttelin miehen kanssa ja käytiin kahdestaan syömässä, tai yritin, en oikein pystynyt koska en pystynyt lopettamaan itkua joka tuli puhtaasta väsymyksestä... Tämän jälkeen otin koiramme mukaani ja lähdin mökille muutamaksi päiväksi lepäämään. Mökillä kävin hyvin terapeuttisen parin tunnin keskustelun mökkinaapurin kanssa elämästä ja väsymyksestä ylipäätään. Tästä alkoi taas paluu normaaliin elämään.



Mutta - tämän jälkeen jonkin aikaa ihmiset pysyivät varpaillaan ja tajusivat että olin oikeasti ollut väsynyt enkä valittanut turhasta! Apua sain tuon jälkeen helpommin. Harmittaa vaan että oikeasti piti mennä tuohon asti ennen kun sitä apua sai?? En kuitenkaan saanut mitään "hullun leimaa" otsaani josta joku täällä kertoi. Kunhan sain enemmän ymmärrystä, eli siinä mielessä kannatan. Mutta älä lähde sanomatta mitään, se on raukkamaista. Lähde kuitenkin sen verran nopsaa ettei mies pysty pistämään hanttiin mutta ilmoita suunnitelmastasi ja hyvin nukutun yön jälkeen tuntuu jo varmaan paremmalta :-)



Voimia!!

Ei tarvitse pahoittaa mieltänsä miehen osallistumattomuudesta ja kun tietää että on yksin, ei mene energiaa turhaan odottamiseen että toinen osapuoli heräisi jotain perheen eteen tekemäänkin.

Yksinhuoltajalle nousee luonnostaan halu pärjätä ja sen pärjäämisenhalun ja tahdonvoimalla yh pärjää, kunnes helpottaa.

Ja jos ap on virallisestikin yksin lapsen kanssa, tarjoaa yhteiskunta paljon helpommin apua väsyneelle äidille mitä ydinperheelliselle, joka käytännössä on yh.

Eroko todella on ratkaisu jos ap on uupunut eikä nuku? Uskomatonta!

Kyllä tuntuu, että osa erooa helpolla. Itse kyllä ajattelen, että tällaisia päätöksiä ei pidä tehdä tuollaisessa mielentilassa. Ap hoitakoon itsensä ensin kuntoon ja sen jälkeen voi sitten tehdä isoja päätöksiä kun oma järki juoksee taas normaalisti.

Luuletko, että ap pystyy tuossa tilassa jos tosiaan nukkuu 2-3 h/vrk edes ajattelemaan järkevästi? On helppoa kaataa kaikki miehen niskaan ja syyttää omaa väsymystää siitä ettei saa omaa aikaa. Tosiasiassa riittävä uni tekisi jo ihmeitä ap: n voinnissa.

Ei tarvitse pahoittaa mieltänsä miehen osallistumattomuudesta ja kun tietää että on yksin, ei mene energiaa turhaan odottamiseen että toinen osapuoli heräisi jotain perheen eteen tekemäänkin.

Yksinhuoltajalle nousee luonnostaan halu pärjätä ja sen pärjäämisenhalun ja tahdonvoimalla yh pärjää, kunnes helpottaa.

Ja jos ap on virallisestikin yksin lapsen kanssa, tarjoaa yhteiskunta paljon helpommin apua väsyneelle äidille mitä ydinperheelliselle, joka käytännössä on yh.