Onko mulla oikeus olla hieman närkästynyt?
Miesystäväni ei kovin usein sano että pitää minusta, eikä hirveästi anna hellyyttä, jota kaipaisin. Iltaisin kyllä ottaa kainaloon ja ehkä osoittaa ei sanallisesti välittävänsä, esim. käyttää hellittelynimiä, tekee ruokaa minulle ja ostaa välillä jonkun pienen yllätyksen, esim. suklaata ilman pyyntöäni. Onko noiden "hellyydenosoitusten" riitettävä, vai saanko kiukutella ja oikutella ja vaatia jotain muuta?
Kommentit (22)
mistä läheisyydestä miehet sitten pitävät? (kolmen minuutin seksiä ei lasketa läheisyydeksi). Näyttää siltä, näin pikaisen otannan kautta omasta lähipiiristäni, että mies onnellisimmillaan kun ei tarvitse kommunukoida eikä koskea, vaan saa vaan möllöttää ja tuijottaa joko telkkaria tai nettiä. Toisin sanoen, mies on tyytyväinen jos ei tarvi miettiä kuin omaa napaa.
ihan omasta halustaan kulkevat käsi kädessä. t. ap, jonka mies tekee näinkin vain humalassa.
ei usein... mutta iltaisin kuitenkin...
Mikä olis sun mielestä tarpeeksi usein??
Olet provo tai muuten vaan tyhmä!
mut voi olla että kiukuttelu ei ole paras tapa saada sitä mitä haluat. En mä ainakaan ole kaikkein eniten hellittelytuulella silloin kun puolisoni äksyilee.
Oot tainnu saada kasvaa ilman kasvatusta, ja jäänyt minä tahtoo -asteelle?
No, oletko kertonut miehelle, että tykkäisit erittäin paljon, jos hän sinulle sanallisesti osottaisi tykkäävänsä sinusta, ja hellisi myös aamuisin ja päivisin, kun illat eivät riitä sinulle?
Olisi kiva, että edes joskus sanoisi minusta pitävänsä (sanoo vain juovuksissa) tai että tv:tä katsoessa pitäisi kainalossa, ulkona kävelisi käsikädessä, silittelisi. ap
Olihan tuossa jo vaikka mitä hellyyttä.
Miehelle kannattaa kertoa mitä haluaa, ei ne ymmärrä oikuttelusta.
mihin sä oisit sitten tyytyväinen?? Mitäs jos vaan olisit onnellinen ja rakastaisit miestäsi etkä niitä sen tuomia lahjoja...
Oot tainnu saada kasvaa ilman kasvatusta, ja jäänyt minä tahtoo -asteelle? No, oletko kertonut miehelle, että tykkäisit erittäin paljon, jos hän sinulle sanallisesti osottaisi tykkäävänsä sinusta, ja hellisi myös aamuisin ja päivisin, kun illat eivät riitä sinulle?
liikaa hänen lähellään ja aina silittelemässä ja pitämässä kainalossa. Kai meillä sitten on erilaiset tarpeet läheisyydelle. ap
Kiukuttelulla ja oikuttelulla yhtä vähän. Mutta jos kasvat aikuiseksi, voi pasisuhteesikin ehkä paremmin..
Miehelle kannattaa kertoa mitä haluaa, ei ne ymmärrä oikuttelusta.
Oikuttelulla ja kiukuttelulla saat vain tulehtuneet välit. Valaise mua ap: oletko oikeasti sitä mieltä, että asiat menisivät eteenpäin kiukkuamalla?
Miehelle kannattaa kertoa mitä haluaa, ei ne ymmärrä oikuttelusta.
Oikuttelulla ja kiukuttelulla saat vain tulehtuneet välit. Valaise mua ap: oletko oikeasti sitä mieltä, että asiat menisivät eteenpäin kiukkuamalla?
kiukutellut, välillä kyllä mielei tekisi...
...mutta onko se yhtään järkevää?
Miestä et voi muuksi muuttaa ja aika hyvältähän tuo kuulustaa tuollaisenakin. Voit muuttaa vain itseäsi. ;0)
Oot tainnu saada kasvaa ilman kasvatusta, ja jäänyt minä tahtoo -asteelle? No, oletko kertonut miehelle, että tykkäisit erittäin paljon, jos hän sinulle sanallisesti osottaisi tykkäävänsä sinusta, ja hellisi myös aamuisin ja päivisin, kun illat eivät riitä sinulle?
liikaa hänen lähellään ja aina silittelemässä ja pitämässä kainalossa. Kai meillä sitten on erilaiset tarpeet läheisyydelle. ap
kertoo ettei suinkaan ole pelkästään kiukutellut vana puhunut aiheesta, mutta tarpeet erilaiset - ja mies valittaa että ap on liikaa kimpussa.
No, tilanteeseen en osaa neuvoa, miehelle voi tulla inhotus niitä hellittely kohtaan jos kokoajan saa liikaa, koittakaa joku keskitie keksiä
ja odotat miehen täyttävän vajeesi. Ehei, niin ei tule käymään. Hoida itsesi ja itsetuntosi kuntoon ja lopeta uhmaikäisille kuuluva kiukkuaminen.
Kaikki toi, mitä kerroit, kuuluu parisuhteeseen sen jälkeen, kun mies mieltää, että tämä on nyt tässä, tähän ollaan sitouduttu ja erikseen ei tarvitse enää hempeillä. Useimmille miehille silittelyt ja muu naisen huomioiminen kuuluu siihen hurmaamis-ja kuherteluaikaan, eivätkä he tajua, että naisille ne eivät ole mitään väliaikaisia pikku temppuja, vaan todellisia emotionaalisia tarpeita.
Toi on kriisivaihe tosi monelle, itsellenikin oli. Oli vaan hyväksyttävä, että parisuhteessa eläminen tarjoaa kyllä seksiä, mutta hellyyttä se ei tarjoa juurikaan sen enempää kuin sinkkuna oleminenkaan.
Tässä sulle vähän hyväksi havaittuja vinkkejä, jos se vähän helpottaa sun mieltä:
- naisen paras ystävä voi olla mies, mutta mies ei koskaan voi tarjota sellaista toisen huomioimista, tunnepuolen tukea ja iloa ja naurua kuin toinen nainen. Vaali sun ystävyyssuhteita ja ammenna niistä voimaa, välittämistä ja iloa, niin et kuormita omaa parisuhdettasi.
- hankkikaa lapsia. Lapsilta saa rakkautta ja hellyyttä.
- hanki lemmikkieläin. Mielellään pieni, valkea ja pörröinen koira. Se vaan ei ole sattumaa, että monilla lapsettomilla naisilla on pieni söpö koira, ja monet hankkii tuollaisen kun mies ei enää suostu tekemään enempää lapsia tai yhteisistä hellyystuokioista alkaa olla jo niin pitkä aika, että nainen menettää toivonsa. Pieni, lämmin koira kainalossa sohvalla istuskellessa ei ehkä ihan korvaa miehen kainaloa, mutta aika lähelle menee.
Kyllä se siitä, ap. Veikkaisin, että kun olet päässyt yli pettymyksestä ja hyväksynyt sen, että tällaista teidän yhteinen elämä nyt on, niin paha mielesi häviää ja alat nähdä miehenkin taas myönteisemmin. Miehesihän ei koko tänä aikana joko tajua, tai vaivaudu tajuamaan, mitä sinä mietit ja koet, joten voit kriiseillä ihan rauhassa ja jättää sitten sen kriisin taaksesi, miestä ei sillä kannata hirveästi vaivata.
sun mielestä pitäis tehdä? Olla koko ajan hokemassa että rakastan, rakastan, rakastan? Olla koko ajan ostamassa lahoja, tehdä ruokaa? Mikä sulle riittää?
Eli ei, sulla ei ole mitään oikeutta oikutella ja vaatia jatkuvaa huomiota. Anna toisellekin oikeus olla oma itsensä, ei kukaan jaksa koko ajan olla rakkauttaan tunnustamassa, se rakkaus voi näkyä ihan siinä arjessa, kuten teillä jo tapahtuu. Koita miettiä mistä tuo sun epävarmuutesi oikein johtuu, miksi sinulle pitää olla koko ajan näyttämässä välittämistään?
että ap toivoo miehen kohtelevan häntä, kuten rakastava NAINEN kohtelisi. Monet on saaneet jopa naiskavereiltaan tai opiskelusolun kämppiksiltäänkin enemmän myönteistä huomiota kuin ikinä saavat mieheltään, koska miehet vaan ei osaa eikä ymmärrä. Niillä vaan ei kapasiteetti riitä. Karua, mutta totta, ja sitä vaan pitää oppia sietämään. Mut ei se kivutonta ole.
ja nauti siitä. Meillä mies kaipaa enemmän koskettelua, mua se usein fyysisesti ärsyttää, en voi sille mitään. Mä kaipaan enemmän sanoja ja miehen on vaikea tajuta eroa "Mä rakastan sua" ja "Mä rakastan sua siksi että", tai miksi pitäisi sanoa "Jos pitäisi valita uudestaan, niin valitsisin sut, koska sä olet paras", kun kerran on sen valinnan tehnyt ja sillä asian osoittanut olevan näin...
Toki kannattaa asioista puhua, mutta sanoisin, että älä turhaan odota muutosta, vaan opi kuuntelemaan miehesi "rakkaus/hellyyskieltä"
olla närkästynyt. Mutta ymmärrän miestäsi tavallaan, koska minäkään en tykkää jatkuvasta hiplaamisesta enkä kyljessä kyhnäämisestä. Käsi kädessä kävely on vaivaannuttavaa. Osoitan rakkautta ja hellyyttä juurikin tuollaisilla arkisilla teoilla ja pienillä eleillä. Me ollaan niin erilaisia kaikki että hankalaa vaatia toista toimimaan sen minun oman koodistoni mukaan.