Oko muita, jotka yhtä herkkiksiä, tuli todella haikea olo
kun näin äsken kurkiauran lentävän? Jotenkin selittämättömän surullinen olo vain tuli, kun näin tuon.. Viikonloppuna muutaman joutsenen näin järvellä, kohta nekin kai lähtevät..
Kommentit (16)
keväisin tähyilen pelloille, taivaalle milloin näen ekat muuttolinnut. Ja voi sitä riemua, kun ne palaavat.
ap
tule herkkä olo.
Lähden kohta perään -tälle talvelle on 3 matkaa varattuna... :)
ikävöin esim. Emmerdalen Mattia joka kuoli ja muitakin tv-sarjojen henkilöitä jotka kuolee tai poistuvat muuten sarjasta yms.
Eikä se ollenkaan paranna asiaa, että yhdistän syksyn ja lähtevät kurkiaurat isäni kuolemaan. Kun isäni muutama vuosi sitten kuoli ja olimme lähdössä hautajaisiin, juuri sillä hetkellä lensi talomme yli niin suuri kurkiaura että en ole ikinä sellaista nähnyt, ja osa niistä linnuista jäi kiertelemään talomme ylle ja huusivat siinä pitkän aikaa.
Tuntui jotenkin kuin isä olisi jättänyt hyvästit niin, kurjet olivat isän lempilintuja. Siitä lähtien en ole pystynyt katsomaan kurkiauraa ilman että itkettää. En edes keväällä.
Tulee laulun sanat mieleen laulusta kurjet
"Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaan, lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin... Käy tieni tää se kerran kurkiauraan.."
ap
ja tuli haikea olo tuulen ja sateen vihmoessa ja joutsenten lentämässä aurassa. Samalla kyllä tykkään hirveästi syksystä, pimeästä, sateesta jne.
on jo äänikin hyvin melankolinen, kun ne kaakattavat pelloilla.
lintuauroja. Ja jokin syksyisen metsän tuoksussa on "surullista"...
ja ajattelin että voi miten ihana on Suomen luonto ja neljä vuoden aikaa, metsä täynnä sieniä ja puolukoita ja ne ihanat värit.
Ainoa mitkä vaihtaisin pois on lokakuu ja marraskuu, paitsi jos lumet tulee aikaisin.
missään nimessä ainakaan "kaakata"! Niillä kun kuuluu se ärrä siinä laulussa...
Mielummin kriikuvat.
missään nimessä ainakaan "kaakata"! Niillä kun kuuluu se ärrä siinä laulussa...
Mielummin kriikuvat.
Yhtä kaikki, surullinen on äänensä. -10-
Se on voimavarasi ja vaikka välillä saa mielen haikeaksi niin uskon että herkkyys saa sinut myös nauttimaan elämästä ja näkemään sen kauneuden, tuntemaan elämän.
Suomen syksyt on syvältä. EI matkatkaan auta, pitäisi olla sellainen seitsemän kuukauden matka tiedossa, että olisi täydellisen onnellinen matkoista.
Se on voimavarasi ja vaikka välillä saa mielen haikeaksi niin uskon että herkkyys saa sinut myös nauttimaan elämästä ja näkemään sen kauneuden, tuntemaan elämän.
Todellakin nautin elämän pienistä ihmeistä, pysähdyin tänään katsomaan kesken kauppamatkan (kaupast kotiin n. 4 km:ä) kaunista ruskamaisemaa ja taisin itkeä tirauttaa sitä kauneutta..
Tämä on samalla siunaus ja samalla taakka, olla näin herkkä. Vanhin lapseni on perinyt tämän ominaisuuteni ja välillä on vaikeaa katsoa hänen herkkyyttään..
Voitte uskoa, etten lasten joul/kevätjuhlissa selviä ilman nessupakettia..
Välillä tuntuu, että tunnen "liikaakin"..
ap
Ja kauniin ruskan. Haavat (=puu, haapa)oli henkeäsalpaavan kauniin keltaiset!
Joka syksy katselen melkein tippa silmäkulmassa arktisten lintujen syysmuuttoa. Tulee aina lapsuus mieleen, kun pikku tyttönä juostiin pihalle katsomaan kurkia, kun kuultiin niiden äänet. Keväällä kanssa sama juttu, mutta silloin haikeuden tilalla on sanoinkuvaamaton riemu ja kesän odotus.