Miten kasvatan pojasta tuntevan "miehen", joka arvostaa naisia?

ja antamalla sanat pojan omille tunteille. Antamalla pojan osoittaa tietyssä määrin kaikenlaisia tunteita. Toivottavasti poikasi ei joudu kuulemaan usein lausetta: Sä oot jo iso poika, isot pojat ei itke. Mut noin sulkeutuneella luonteella varustettu miehesi todennäköisesti pilaa pojan luonteen vaikka tekisit mitä :(.

meillä vähän samanmoinen mies ja suku talossa.



Pojilleni olen yrittänyt opettaa naisten huomioon ottamista aina kun mahdollista. Tänäänkin kun lähdimme ulos syömään perheen kanssa ja pieni poikani kehui hiuksiani, niin kehuin häntä, että tytöt ja naiset tykkää kun niille sanoo jotain mukavaa aina välillä. Myös pussailua ja halailua olen koittanut pitää perheessämme koko ajan esillä. Rohkaisen sisaruksiakin halailemaan toisiaan paljon. Ehkä se siitä sit pikkuhuljaa... :)

isän esimerkillä, mutta sitten luin koko viestin..

Voir yrittää tehdä itse parhaasi näyttämällä tunteita ja antaa myös muiden näyttää ilman että sitä tarvitsee hävetä.

eikä vaan kipeitä lapsia ja väsyneitä äitejä. Minusta sinä et itsekään kirjoituksen perusteella ilmaise tunteita vaan olet ruikuttaja kun kaikki on huonosti.

Mun veljeni on kyllä lämmin ja naisia arvostava mies, vaikka oma isäni olikin aika tunnevammainen sovinistijörrikkä.



Salli kaikki tunteet, sellaisetkin jotka ahdistavat sinua. Lapsen suru tai viha on niitä asioita, joita "tuntevammankin" vanhemman voi tehdä mieli "korjata" heti, ihan vaan koska sen oman lapsen haluaisi nähdä mieluummin onnellisena. (Tyyliin "älä kultapieni itke".)



Puhu tunteista, nimeä tunteet. "Mä näen että olet surullinen" tms. Mutta kunnioita silti lapsen rajoja, anna tarvittaessa myös mennä pois, mököttää, kätkeä tunteensa tai väittää kivenkovaan että ei hän itke, silmät vaan hikoilee. Tunteellisuus ei saa myöskään olla pakkopullaa, eikä kaikkea tarvitse ruotia ja analysoida rikki.



Koita löytää hyvä tasapaino sen välillä, että ilmaiset omia tunteitasi rehellisesti, ja hukutat lapset omiin tunteisiisi. Aikuisen turhautuminen, ahdistus, suru, pettymys, pelko jne. voivat olla "liian isoja" ja sellaisinaan raskas taakka lapselle, niin että vaikka ohjenuora onkin itse olla avoin ja rehellinen, raja täytyy pitää. Paras olisi että oikeasti olet itse onnellinen. (Se saattaisi sinun tilanteessasi tarkoittaa, että kannattaisi etsiä kanavia minne purkaa sitä omaa väsymystä, jos miehen tuki on riittämätöntä.)

joka kunnioittaa ja arvostaa omaa sukupuoltaan ja itseään. Kun tämä ja tunteiden tunnistaminen, niiden ilmaisu ja ja ilmaisujen hallitseminen ovat hanskassa, voi lapsi oppia kunnioittamaan myös toista sukupuolta. Samoin tyttöjen kanssa. heidänkin tulee kunnioittaa itseään tyttöina ja naisina, sitten voivat arvostaa myös poikia ja miehiä.



Jos pyrit vain kasvattamaan pojastasi "naista kunnioittavaa miestä", ei hän välttämättä arvosta omaa sukupuoltaan. Kun ei arvosta itseään, tulee katkeruus ja lopulta poikasi onkin naistenvihaaja.



T: feministi

Naisilla on usein tuntosarvet pystyssä toisten tunteille. Käytä niitä. Miehesi käsittelee poikaansa omalla tavallaan mutta käsittele sinä omallasi. Ette ole mikään yksi ihminen. Halaa kun haluat, ota syliin kun siltä tuntuu. Kuuntele, lohduta ja ole läsnä. Anna tunteiden pojalla räiskyä ja ota ne vastaan, sekä hyvät että pahat. Älä vaada ja nalkuta vaan houkuta ja kehu. Opettele tuntemaan lapsesi oikeasti eikä vain lapsenasi. Itsellä teini-ikäinen poika. Minä määrään jos oikeasta asiasta kysymys mutta poika tekee useimminten oikein. Koska haluaa olla minulle hyvä. Olisinpa saanut kuusi poikaa!

Lapsi oppii hyvin paljon mallista; kun hän katsoo mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu- eikä se ole sun vallassasi niinkuin annat ymmärtää. Poika saa toisia miehiä katsomalla mallin miten olla mies ja miten kohdellaan vastakkaista sukupuolta- koska vaikka ihmisiä ollaan, ollaan myös niitä sukupuolia ihan 100%. Tietysti suhtautumista itseen ja tunteisiin voi opettaa, mutta jos äiti kuvittelee et hän tietää miten pojasta kasvatetaan mies ja tietää vielä millainen mies, niin on kyllä aika suuri vaara siinä että poika jää äitinsä helmoihin henkisesti. Ihmissuhteet tapahtuu ihmisten välillä, ei niitä oppeja voi lapseen kaataa, vaan hän itse havainnoi miten ne menee. Ja toisekseen, suuri virhe on olla vaatimatta!!! katso sitten et poikas löytää myös naisen joka osaa olla vaatimatta osallisuutta kotitöihin, vaipanvaihtoon, vastuuseen. naisen joka äidin lailla jaksaa paapoa ja vaalia ja houkutella:D taitaa mennä pojalla ne homman pahasti pieleen. Lapsilta kuuluu vaatia osuutta yhteisiin velvollisuuksiin halusi tai ei. Kaikista paskapäisin luuserimies syntyy äidin paapomisella. Ei se poika rikki mene vaikka on ikäviä velvollisuuksiakin. Voi kiesus...

joka kunnioittaa ja arvostaa omaa sukupuoltaan ja itseään. Kun tämä ja tunteiden tunnistaminen, niiden ilmaisu ja ja ilmaisujen hallitseminen ovat hanskassa, voi lapsi oppia kunnioittamaan myös toista sukupuolta. Samoin tyttöjen kanssa. heidänkin tulee kunnioittaa itseään tyttöina ja naisina, sitten voivat arvostaa myös poikia ja miehiä.

Jos pyrit vain kasvattamaan pojastasi "naista kunnioittavaa miestä", ei hän välttämättä arvosta omaa sukupuoltaan. Kun ei arvosta itseään, tulee katkeruus ja lopulta poikasi onkin naistenvihaaja.

T: feministi

kasvattamaan mieluiten itseään ja muita ihmisiä kunnioittavan ihmisen.

lisään että äidin täytyy osata olla myös jämäkkä eikä siirtää sitä kasvattamista isälle tyyliin "odotahan kun isäsi"....

Silloin kun äiti näyttää itsestään maskuliinisen puolen, joka kaikilla on, poika saa tilaisuuden löytää itsestään feminiinisen puolen (joka sekin kaikilla on). Liian pehmoäiti ei jätä tilaa lapsen pehmeälle puolelle.

Ja tietysti antamalla tilaa tunteille, olemalla läsnä ja kuuntelemalla. Kolmen pojan äiti olen.

on myös tyttö!



http://www.iltalehti.fi/terveys/200904029345147_tr.shtml

vaikuttaa lapsiin, sille ei mitään voi. Mutta minusta pojan kasvatuksessa tuohon suuntaan on 2 tärkeää asiaa a) ole hellä ja hyväksyvä, auta ymmärtämään pojan omia tunteita ja selviämään niistä (esim. "sua suututtaa nyt tosi paljon, eikä ihme, mut ei se haittaa jos suututtaa, äiti on tässä ".). No nää on varmaan itsestäänselvyyksiä kaikille. Ja b) älä ole itse liian uhrautuva, vaan osoita, että sinullakin on tarpeita etkä aina vaan anna muille.

Minusta lapsesta pitää kasvattaa itseään ja toisiaan kunnioittava ihminen. Se vastakkainen sukupuoli tulee siinä samassa kuin omakin. Jotta lapsi oppii tuntemaan, nimeä tuntemaan ja salli ne. Toimintaa ei tietysti aina ja niitä tunteita pitäisi joskus oppia pitämään jossain raameissa, mutta tunne sinänsä on luvallinen. Kunnioita itseäsi ihmisenä ja naisena. Jos sinä olet esim. ylikäveltävä ja ruikuttava nainen niin voi olla pojan vaikea oppia sinua ja muita naisia kunnioittamaan. Toinen hyvä tapa tehdä itsestään ilmaa on liiallinen varoittelu ja hössötys. Olen sivusta seurannut poikien reaktioita, kun äidit huutavat perään 'älä juokse nurmikolla ettet kaadu' -tyyppisiä kommentteja ja voin kertoa, että äitiä ei ihan kamalasti arvostettu ja ohjeet menivät toisesta korvasta saman tien ulos. Sääli, kun joskus tuli ihan asiallinenkin kommentti äidiltä niin se meni muiden kommenttien opettama toisesta korvasta saman tien pihalle. Arvosta sinä itseäsi ja arvosta lasta ja arvosta muita ihmisiä ja kunnioita heitä niin väitän, että lapsesi oppii tekemään samoin.

Mä yritän olla itse esimerkkinä niin tytöille kuin pojillekin. Mitä tulee poikiin niin mä olen aina heille sanonut että ottakaa isästänne esimerkkiä. Mun mies on ihana mies. Huomio minua hienosti, paijaa, hellii, suukottelee, hieroo jne. Tekee kotitöitä ja on kova tekemään töitä. Uskon että kun pojat ottavat mallin isästään, niin ei niistä voi kasvaa kuin hienoja rehtejä naisia kunnioittavia miehiä.



Paras esimerkki tulee siis siltä omalta isältä.

Vai voiko mieheni pilata tämänkin? Mieheni perheessä tunteita ei ole näytetty, ne on lakaistu maton alle. Tunteita on myös vähätelty, nykyäänkin anoppi siirtyy heti toiseen puheenaiheeseen, jos kerron, mitä meille oikeasti kuuluu (lapset sairaana, valvottaneet ym.). Meillä isompi tyttö, jonka kanssa tunteet räiskyy laidasta laitaan. Miestä tämä usein ahdistaa. Ja jos kerron, että olen tosi väsynyt ja lasten kanssa on ollut rankka päivä (vauva on koko ajan itkuinen ja isompi uhmakas), olen valittaja. Ennen lapsia muistan, kun joskus olin itkuinen, niin mies tuijotti minua aivan neuvottomana, ei edes halannut. Miten saan tästä nuoremmasta, vielä vauvaikäisestä miehen, joka uskaltaa näyttää tunteensa?

niin tutulta kuullostaa...paras tapa on saada mies jollekin terapeutille selvittämään tuo tunnevammaisuusketju- mutta ei ne sinne taida oikein suostua... yksin on hankalaa- kun se poika näkee juuri isästään kuinka tämä suhtautuu äitiin, naiseuteen, tunteisiin. mä erosin siksi etten halua lapsille sitä umpimielistä, kielteistä suhtautumistapaa siirtää. Niin kauan kun elettiin yhdessä- ihan näennäisesti ok- kaikki mahdolliset ongelmat ja ristiriidat ja tunteet oli mun "vika" ja huono ja paha. Lapsilla meni tosi pitkään tajuta et tunteet on tärkeitä ja ihmiset toisiaan varten, ilossa, surussa jne ja että toisen tunteisiin kuuluu reagoida, omista tunteistaan ottaa vastuu, surua voi myötäelää, toista voi lohduttaa ja ongelmat pitää ratlkaista yhdessä. Nyt menee tosi hyvin exän kanssa kun ei ole mitään yhteistä tunnetasolla. miehes on tyypillinen suomalainen tunnevammainen mies. Ja se ei ole hyväksyttävää eikä hyvä juttu vaan vaurioittaa ihmissuhteita. vaikka suomessa aina yritetään selittää että sekä tämä että alkoholiongelma on tosi ok. Ei ole. Esim. Tommy Hellsten on kirjoittanut paljon aiheesta.

Naisilla on usein tuntosarvet pystyssä toisten tunteille. Käytä niitä. Miehesi käsittelee poikaansa omalla tavallaan mutta käsittele sinä omallasi. Ette ole mikään yksi ihminen.



Halaa kun haluat, ota syliin kun siltä tuntuu. Kuuntele, lohduta ja ole läsnä. Anna tunteiden pojalla räiskyä ja ota ne vastaan, sekä hyvät että pahat. Älä vaada ja nalkuta vaan houkuta ja kehu. Opettele tuntemaan lapsesi oikeasti eikä vain lapsenasi.



Itsellä teini-ikäinen poika. Minä määrään jos oikeasta asiasta kysymys mutta poika tekee useimminten oikein. Koska haluaa olla minulle hyvä. Olisinpa saanut kuusi poikaa!