Mitä helv***?!? Antaisitko 13-vuotiaan päättää, tehdäänkö hänelle sydänsiirto, jota ilman kuolee?!
Kommentit (25)
Ymmärrän hyvin häntä ja hänen vanhempiaan.
Minulla on 14v nuori ja kunnioittaisin hänen valintaansa jo taustalla olisi sama mitä ohjeman tytöllä.
tehtäisi lapsen vastustellessa? Iskettäis vaan jokin tainnutuspiikki väkisin lapseen?
Suomessa terveydenhuoltohenkilökunnan on selvitettävä lapsen mielipide toimenpiteistä:
Potilaan asemasta ja oikeuksista annettu laki (785/1992)
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 7 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee selvittää alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen silloin, kun se hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden on mahdollista. Edellytysten arviointi yksittäistapauksissa jää ammattihenkilölle, arviota suoritettaessa huomioon tulisi ottaa potilaan ikä, hänen yleinen kypsyytensä, hoitotoimenpiteen luonne ja siihen mahdollisesti liittyvät riskitekijät.
Alaikäisen itsemääräämisoikeutta ei ole potilaslaissa sidottu kiinteisiin ikärajoihin. Lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on esitetty lapsilainsäädännössä yleensäkin melko paljon esiintyviin 12 ja 15 vuoteen erityisen merkityksellisiä lapsen itsemääräämisoikeuden kannalta [2]. Alaikäisen potilaan oikeuksia pohdittaessa Markku Helin on katsonut, että kypsän alaikäisen kriteerit täyttyisivät seuraavasti: "Lapsi on kykenevä päättämään hoidostaan, jos hänellä on asian laatuun nähden riittävä kypsyys; jos hänelle on annettu riittävä tieto eri hoitovaihtoehdoista ja niiden seurauksista; jos hän on harkinnut asiaa sen laatuun nähden huolellisesti ja jos hän on ilmaissut tahtonsa ilman pakkoa tai painostusta" [3].
Eli en voisi pakottaa lastani leikkaukseen, enkä tehdä päätöstä hänen tahtoaan vastaan.
Te, jotka hartaasti esitätte kunnioittavanne alaikäisen tahtoa elämän ja kuoleman asioissa, olkaatten hyvä ja haistakaa kukkanen.
Jos tilanne olisi kohdallanne käynnissä, melko nopsaan mieli kyllä muuttuisi ja kakara kärrättäisiin leikkaussaliin vaikka sitten sidottuna.
Fiddu mä en tossa asiassa paljon antaisi 12-vuotiaan päättää. Miksi sairastaminen olisi siitä fiksumman tai kypsemmmän tehnyt? Mitä elämänkokemusta sillä muka on, siis normaalia sellaista, jonka perusteella tehdä isoja päätöksiä?
70-luvulla olin lapsi ja minulle piti tehdä operaatio, jota pelkäsin. Ilman sitä olisin voinut kuolla. Vastustin ensin ja lääkäri sanoi vanhemmilleni, ettei tee sitä ellen suostu. Että hän ei tee mitään pakolla edes lapselle. Suostuin sitten, kun äiti itkien sitä pyysi.
että helppo se on sanoa, mutta eiköhän jokainen vaatisi omalle lapselleen kuitenkin sen välttämättömän hoidon tosipaikan tullessa...
Ajastus oli jättänyt lopun ohjelmasta pois. Oliko mitään infoa, että kaikki meni loppuun saakka hyvin?
nyt ihan asiaan kuulu, mutta kiva kuulla, että tyttö muutti mielensä ja voi nykyään hyvin uudella sydämellä.
Vanhempi on vastuussa lapsestaan ja vanhemman tehtävä on tehdä ne raskaat päätökset. Toki kuuntelisin lasta, mutta hänen mielipiteensä ei ratkaisisi, jos se olsii ristiriidassa lääkäreiden kannan kanssa. Joku täysi-ikää edes lähentelevä voisi saada enemmän valtaa, mutta en siltikään antaisi päättää täysin. Ei lasta voi laittaa vastuuseen tuollaisesta päätöksestä. 13-vuotiashan on juuri yläasteen aloittanut!
Se elämä tulee olemaan joka tapauksessa lyhyempi kuin se olisi omalla sydämellä. Potilas joutuu syömään koko loppuikänsä hylkimisenestolääkettä ja silti voi tulla hylkimistä. Sydänleikkausten jälkeen masennuksen riski on suuri. Jos ihminen ei itse ole edes halunnut leikkausta, hän ei ehkä haluakaan toipua ja silloin hän ei toivu. Pahimmillaan se uusi sydän menee "hukkaan". Sen olisi voinut saada joku sellainen, joka sitä todella toivoo. Väkisin leikattu ihminen saattaa ajautua jopa itsemurhaan. Ihmisellä, jopa 13-vuotiaalla pitäisi olla oikeus arvokkaaseen elämään ja arvokkaaseen elämän loppumiseen, jos sellainen pakko tulee eteen.
Jokainen meistä uupuneena, väsyneenä tuntee olon: En jaksa enään. Antakaa minun mennä... Mutta, jokaisella meistä on vain yksi elämä. Pystyykö 13-vuotias pitkäaikaissairas näkemään sitä valo, mitä todellisuudessa elinsiirto antaa. Vaikkakin alkuun elinsiirrossa käydään tiheään kontrolleissa, mutta ajan mennessä eteenpäin lääkkeetkin vähenee siten, että niitä otetaan esim. aamulla ja illalla. Elinsiirto on nykypäivää ja tällä tuhatluvulla hylkimislääkkeet ovat kehittyneet jo kahdessa vuodessa siten, että tieto netissä on vanhaa. Elinsiirto antaa uuden elämän sitä tarvitseville. Tämä tieto perustuu faktaan. Eli lapsi ei kykene päättämään tätä ja on edesvastuutonta sälyttää lapsen harteille tällainen päätös.
Jokainen meistä uupuneena, väsyneenä tuntee olon: En jaksa enään. Antakaa minun mennä... Mutta, jokaisella meistä on vain yksi elämä. Pystyykö 13-vuotias pitkäaikaissairas näkemään sitä valo, mitä todellisuudessa elinsiirto antaa. Vaikkakin alkuun elinsiirrossa käydään tiheään kontrolleissa, mutta ajan mennessä eteenpäin lääkkeetkin vähenee siten, että niitä otetaan esim. aamulla ja illalla. Elinsiirto on nykypäivää ja tällä tuhatluvulla hylkimislääkkeet ovat kehittyneet jo kahdessa vuodessa siten, että tieto netissä on vanhaa. Elinsiirto antaa uuden elämän sitä tarvitseville. Tämä tieto perustuu faktaan. Eli lapsi ei kykene päättämään tätä ja on edesvastuutonta sälyttää lapsen harteille tällainen päätös.
Pyrkisin vaikuttamaan päätökseen keskustelemalla ja kannustamalla, ja muistuttamalla että vaikka nyt tuntuu kurjalta niin leikkaus todennäköisesti parantaa tilannetta.
Mutta lasta en voisi pakottaa noin isoon leikkaukseen, koska leikkauksen jälkeinen aika ja potilaan taistelutahto on ratkaisevan tärkeää potilaan toipumisen kannalta. Ihmisellä on itsellään oltava motivaatiota lähteä tuollaiseen leikkaukseen, ja sitä motivaatiota ei pakottamalla synny. Käyttäisin siis kaikki mahdolliset keinot saadakseni lapsen motivoitua, mutta pakottaminen ei niihin kuuluisi.
eikä siitä toivu, jos ei halua toipua. Joten minusta olisi kamalaa vaatia lasta käymään läpi helvetilliset tuskat ja kärsimään kuin koe-eläin vain siksi, että saisin tahtoni läpi ja elämänhaluton lapsi kuolisi kuitenkin.
Sydämensiirto on aikuisellekin psyykkisesti raskas. Voisi olla ankeaa elää loppuelämänsä sen tiedon kanssa, että vastoin tahtoaan on saanut vieraan sydämen.
asia pohdittavaksi terveen lapsen omaaville ihmisille.
Nousi tässä mieleen sellainen asia, että joidenkin äitien periaatteella voisitte sitten pakottaa väkisin lapsenne aborttiin, jos hän tulisi vahingossa raskaaksi 13-vuotiaana. Tyttö sanoisi ja inttäisi, että haluaa pitää lapsen, mutta äiti päättäisi, että aborttiin on mentävä. On koko loppuelämää mullistava asia ja tyttöhän on vasta lapsi.
Ehkä olisin nähnyt miten lapseni kärsii. Ehkä olisin nähnyt miten hän ei enää jaksa elää. Ehkä, en tiedä.
Ymmärtääkseni lapsi voidaan Suomessa ottaa huostaan tilapäisesti jos vanhemmat estävät hänen lääketieteellisen hoitonsa henkeä uhkaavassa tilanteessa esim.Jehovan todistajien verikielto.
minä vaan antaisin kärsiä muutaman vuoden lisää jos sillä saisi pelastettua lapsen ja mahdollisesti ihan niitä terveitäkin elinvuosia kymmeniä...
Ehkä olisin nähnyt miten lapseni kärsii. Ehkä olisin nähnyt miten hän ei enää jaksa elää. Ehkä, en tiedä.
" Jokainen päättäköön OMASTA elämästä ei toisen! "
Eli lapset vaan päättämään kaikista omista asioistaan, niistä isoistakin, jotka vaikuttavat terveyteen, elämään, tulevaisuuteen jne. Minä kun olen luullut että vanhempien tehtävä on päättää tällaisista ja paljon pienemmistäkin asioista, hehän ovat vastuussa lapsistaan?