ihan tosissaanko kerrotte vauvanyrityksestä muille? Itse en kertoisi kenellekään.

Silti jollekin toiselle se kertominen voi olla ihan luontevaa.

ettei sillä ole merkitystä kerrotko vai et, sillä kyllä ne kaverit se yrityksen tajuaa kertomattakin. Kyllä ne kyttää, vaikka et kerro. Joten sä voit ihan rauhassa ahdistua ja hävetä turhan takia, vaikka et kerrokaan.

Olisi ollut todella outoa jos parhaat ystävät eivät tietäisi niin tärkeää asiaa minusta. Ja jos ei tärppääkkään niin etkö halua heiltä tukea?

Aika outoa että sua HÄVETTÄISI se, jos et tulisikaan raskaaksi vaikka yrittäisitte ja olisitte kertoneet siitä muille. Tuntuu jotenkin lapselliselta ajattelulta. Ja sehän on ihan luonnollista että kysellään pariskunnilta että onko tärpännyt. Tosin, se voi olla ahdistavaa siinä mielessä, jos olisi vaikeuksia tulla raskaaksi, mutta siitäkin voi keskustella kavereiden kanssa, että sellaiset kyselyt hiukka ahdistaa. Ei sitä hävetä pitäisi... Kaverit ja ystävät ovat tukena, mikäli ovat oikeita kavereita/ystäviä, vaikkei vauvaa näkyisi eikä kuuluisi.

ei siinä mielestäni ole mitään hävettävää ja tuntuu olevan niin yleistäkin ainakin minun ystävä/tuttavapiirissä. Itse kerroin tai olin kertomatta, en kuitenkaan sitä salaillut, mutta en myöskään numeroa tehnyt. Yritimme molempia reilut kaksi vuotta.

ja vielä, että haluttaisiin huhti-toukokuussa syntyvä vauva... molemmilla keroilla. Melkein nappiin meni. Mutta, jos yritys olisi kestänyt kauemmin niin ei sillä olisi ollut mitään väliä.

Kyllä vituttaa ja kovasti, mikäli me ei saadakaan koskaan lasta, ja oltais kerrottu yrityksestä esim. meidän kavereille.

Ahdistaisi. Hävettäisi. Kaikki kyttäis, et joko niillä tärppää.

ettei sillä ole merkitystä kerrotko vai et, sillä kyllä ne kaverit se yrityksen tajuaa kertomattakin. Kyllä ne kyttää, vaikka et kerro. Joten sä voit ihan rauhassa ahdistua ja hävetä turhan takia, vaikka et kerrokaan.

Lähimmille kaverille kerroin kun oli helpottavaa puhua jonkun kanssa asiasta. Pakko oli kertoa pomollekin (vaikka emme henkilökohtaisia asioita pahemmin olleet aikaisemmin puhuneet) siinä vaiheessa kun lapsettomuushoidot alkoivat. Meillä ei lapsettomuusklinikkaa kovin lähellä joten jouduin ottamaan aina koko päivän vapaaksi polikäyntejävarten ja välillähän käynnit selviävät vasta samanpäivän aamuna. Tietysti olisin voinut valehdella olevani kipeä tai jotain muuta mutta mielestäni on helpompaa olla rehellinen. Pomo oli todella kannustava ja hienotunteinen asian kuultuaan ja ehdotti miten minun klinikalle menemiset voitaisiin järjestää parhaiten. Itse pelkäsin etukäteen miten pomo asiaan suhtautuu. Kun sitten kerroin vuodenpäästä olevani raskaana hän halasi minua pitkään liikutuksen kyyneleet silmissään ja kertoi kuinka onnellinen on puolestani.