Lue keskustelun säännöt.
Äh, siis mikä pointti tässä elämässä on..
18.09.2011 |
Olen 27v, naimisissa, yhden lapsen äiti. Asumme omakotitalossa, tällä hetkellä olen ä-lomalla ja ei ole työpaikkaa.
Viime aikoina olen mietiskellyt paljon elämän tarkoitusta, tai tarkoituksettomuutta.. Kaikki perusjutut on hankittu ja kai mun periaatteessa pitäisi olla ihan onnellinen.
Jotenkin vaan tuntuu et hohhoijaa, huomenna on taaaaas maanantai ja samat rutiinit taas tiedossa. Nautin ennen lapsen syntymää vapaudesta, tykkäsin hirveästi siitä että pystyi olemaan spontaani ja vaikka moni asia jäi tekemättä niin tiesin että voisin tehdä mitä vain ikinä halusin. Siis jo pelkkä ajatus riitti!
Naisväki lähelläni on sitä mieltä että minun kuuluisi tehdä toinen lapsi ellei jopa enemmän! Siis en ymmärrä miten ihminen voi elää monta vuotta ilman omaa aikaa?! Eikö siinä ajassa ehdi jo kadottaa itsensä ihan täysin? Mistä ison perheen äidit saa kiksejä jatkaa päivästä toiseen?
Tiiän ettei lapset ole ikuisesti pieniä mutta äkkiäkös siinä vuosikymmen lipsahtaa parin mukulan kans.. :P Emmä tiijä, kai tää syksy ja tylsyys vaan saa miettiin kaikkea. Ja se että omat rakkaat harrastukset on katkolla ja elämä pyörii liikaa lapsen ympärillä..
Että niin, mikä teidät saa jaksamaan päivästä toiseen?Olen 27v, naimisissa, yhden lapsen äiti. Asumme omakotitalossa, tällä hetkellä olen ä-lomalla ja ei ole työpaikkaa.
Viime aikoina olen mietiskellyt paljon elämän tarkoitusta, tai tarkoituksettomuutta.. Kaikki perusjutut on hankittu ja kai mun periaatteessa pitäisi olla ihan onnellinen.
Jotenkin vaan tuntuu et hohhoijaa, huomenna on taaaaas maanantai ja samat rutiinit taas tiedossa. Nautin ennen lapsen syntymää vapaudesta, tykkäsin hirveästi siitä että pystyi olemaan spontaani ja vaikka moni asia jäi tekemättä niin tiesin että voisin tehdä mitä vain ikinä halusin. Siis jo pelkkä ajatus riitti!
Naisväki lähelläni on sitä mieltä että minun kuuluisi tehdä toinen lapsi ellei jopa enemmän! Siis en ymmärrä miten ihminen voi elää monta vuotta ilman omaa aikaa?! Eikö siinä ajassa ehdi jo kadottaa itsensä ihan täysin? Mistä ison perheen äidit saa kiksejä jatkaa päivästä toiseen?
Tiiän ettei lapset ole ikuisesti pieniä mutta äkkiäkös siinä vuosikymmen lipsahtaa parin mukulan kans.. :P Emmä tiijä, kai tää syksy ja tylsyys vaan saa miettiin kaikkea. Ja se että omat rakkaat harrastukset on katkolla ja elämä pyörii liikaa lapsen ympärillä..
Että niin, mikä teidät saa jaksamaan päivästä toiseen?
Kommentit (3)
Minullakin oli tosi tylsää esikoisen kanssa kotona. Sitten sain toisen ja kolmannen lapsen, eikä ollut enää niin tylsää. Eri ikäiset lapset tuovat erilaisia haasteita, mutta pelkästään vauva- tai taperoikäisen kanssa olisi kyllä tylsää.
Nyt keksisin enemmän tekemistä kuin ehdin toteuttaa. Kiva saada lapsetkin hoitoon, kun nuorinkin on yli 3 v ja tehdä kaikkea mitä haluaa ilman, että välttämättä täytyisi kantaa itsekin sitä palkkaa kotiin (miehellä hyvä palkka).
Harrastan (vain harrastan) palkkatöiden tekoa, teen käsillä itse, pidän itsestäni huolta fyysisesti ja psyykkisesti, tapaan toisia kotirouvia ja teemme yhdessä erilaisia projektiluonteisia juttuja (mukavampaa yhdessä kuin kumpikin yksin) ja kirjoitan noin mm.
Verkostoidu sinäkin:)
Kotirouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritin joka päivä järjestää itselleni sellaista tekemistä joka oli mieluista. Luin dekkareita (lapsi oli hyväuninen, joten tuli luettua PALJON), tein keskeneräistä graduani pikku hiljaa, kävin lapsen kanssa isoäitiäni katsomassa ja auttelemassa, kävimme vauvan kanssa yhdessä taidenäyttelyissä, museoissa jne. Ei sitä tarvitse linnoittautua lapsen kanssa/takia neljän seinän sisälle. Ei ne vauvamuskaritkaan ja -uinnit oikeesti ole niitä vauvoja, vaan äitejä varten...:-)
Ei menny tuokaan putkeen perkele.