Ihmiset, jotka sanovat asiat "suoraan" ovat yleensä pirun ilkeitä.

ilkeyttään tuolla "minä puhun suoraan"-sonnalla. Anoppini on yksi tällainen ilkimys joka voi laukoa ihan mitä vain, koska minkäänlaista pidäkettä pään ja suun välillä ei ole. Minusta se on tyhmyyttä.

on asioita mitkä on hyvä sanoa ääneen ja sit asioita joita vaan ei mennä sanomaan vaan mielummin joko vaietaan tai sit keksitään valkoinen hätävalhe. Olen huomannut myös, että nämä totuuden torvet ovat moukkia jotka eivät kestä samaa kohtelua itseään kohtaan.

mennä sanomaan jonkun keittiön kaappeja helvetin rumiksi jos joku esittelee uutta köökkiään. Minä en ikinä sanoisi vaikka olisikin mielestäni ruma mielummin valehtelen. Mielummin olen sitten vaikka pelkurimainen valehtelija kuin suorasanainen moukka!

suoraan. Aina kehuu ja aina on homma tehty hyvin. Valitettavasti mulle ei tuu ikinä onnistunut olo, jos en itse ole varma, että homma meni hyvin. Koska pomolta saan jatkuvasti kuulla myös negatiivista muiden tekemisistä, hän vain sanoo, että eihän siihen voinut sanoa mitään. Tuskin minäkään siis joka kerta onnistun. Ts. ei voi koskaan tietää, koska tämä mies on oikeasti tyytyväinen.



Mutta onhan se totta, että jos sanois suoraan, että tätä vois vielä vähän korjata, niin onhan se pirun ilkeää

ole suhteellisuudentajua :D on se himpun verran eri asia antaa pomon alaiselleen rakentavaa kritiikkiä kun suoranaista ilkeilyä rumasta hiusmallista :D

"Yhden tavannut" tietää millaisia jotkut "ovat yleensä".



Jotta jotakuta voi sanoa ilkeäksi, tällä pitäisi olle ilkeyden tarkoitus (tarkoitus satuttaa, tehdä vahinkoa tms.). Varmasti on ihmisiä jotka ovat oikeasti pirun ilkeitä, mutta yrittävät naamioida sen rehellisyydeksi ja voivatpa itsekin uskoa hämäyksensä ja pitää suorapuheisuuttaan hyveenä.



Mutta kaikki suoraan sanojat eivät ole ilkeitä, vaikka jättävätkin jälkeensä itkeviä ja loukkaantuneita ihmisiä. Olen itse tätä ryhmää: kun jokin asia on hankala tai vaikea, minulta se jotenkin oikein erityisesti pyrkii pullahtamaan suusta. Esimerkiksi voisin sanoa jollekin roimasti ylipainoiselle, joka on tulossa meille kylään, että hissi ei kylläkään toimi niin että ikävä kyllä joudut varmaan tulemaan hikisenä ja hengästyneenä kun sulla on tuota ylipainoa niin paljon.



Minkäänlaista ilkeyden intentiota tässä ei ole, ja aina kun kuulen tai huomaan että joku on sanoistani loukkaantunut, tulee paha mieli ja toivon että olisin osannut jättää sanomatta. Mutta silti sammakoita pääsee. Pahinta on jos joku kysyy mielipidettäni jostain makuasiasta, koska minulla on hyvin kriittinen ja yleisestä mausta usein poikkeava maku... ja sanon mielipiteeni kysyttäessä suoraan!



Suorapuheisuus voi muistuttaa ilkeyttä koska ulosanti on samanlaista, ja tapana ei ole sanoa suoraan. Mutta aina se ei sitä ole.

Minäkin olen tavannut, hän löytää jokaisesta asiasta jotain negatiivista ja arvostelee lakkaamatta, lisäksi pitää tilivelvollisena ja neuvoo vielä pyytämättä.

Se on aika hyvä tarina siitä, kuinka käy, jos jonakin päivänä olisi pakko puhua kaikille suoraan. Ei saisi valehdella missään asiassa kenellekään, ei työpaikalla eikä kotona.



Anoppini muuten sanoi minulle kerran, että läheisten sukulaisten ja perheen kesken voi hänen mielestään puhua vaikka miten rumasti, mutta vähemmän tutuille pitää olla kohtelias ja kiltti. Tällaisiakin mielipiteitä on. Olen hänen kanssaan kyllä eri mieltä, melkein päinvastaista mieltä oikeastaan.

olen mielestäni suorapuheinen, eli ongelmat ym. otan esille enkä haudo ja paisuttele niitä (saati paasaa selän takana!!). Asioista voi kuitenkin puhua asiallisestikin, loukkaamatta ketään. Toisten rumia vaatteita, tai poissaoloja tai mitänytikinä ei minun mielestäni tarvitse ruotia. Koska ne eivät ole minun ongelmiani.

Käsittääkseni en ole sanomisillani ketään erityisemmin loukannut, tai sitten puhuvat vaan selän takana ;)

Suorapuheisuus ja ilkeys eivät mielestäni ole samoja asioita.

Olen kylähullu Aborttibloggari! Terveisiä vaan! Eilen uusia kuvia aborttiblogissa. Tänään blogi on kuollut tai sinne ei pääse tai laskuri pysäytetty!



Mutta korostaN, että OLEN HULLU!

eikö ketjun aihe juuri ollut se, että kaikki suoraanpuhujat ovat ilkeitä. Mä pidän tota pomoni käytöstä paljon ilkeämpänä ja toivon monessa muussakin asiassa, että joku sanoo mulle suoraan, kuin että joudun arvuuttelemaan, mitä hän oikeasti on asiasta mieltä tai mitä tarkoittaa.



Mä tiedän, että olen siinä itsekin huono ja huomaan oikeasti ärsyyntyväni kymmenkertaisesti siitä, että toinen tekee saman virheen vaikka kymmmenen kertaa, mutta kun en kehtaa sanoa. Toivoisin uskaltavani vastata edes vähän suorempaan, kun kysytään. Mut on nimittäin kasvatettu just noin, että kaikessa pitää kierrellä ja kaarrella ja toisten ajatukset lukea, kun suoraan ei saa sanoa mitään. Ja hitot, että siitä on ollu ongelmia elämän varrella.

Jyrääjiä ja häikäilemättömiä manipulaattoreita muunmuassa. Yökkks, siis se tietty itserakas pomottajaihmistyyppi. Yök yök.

Työkaverina on tällainen aikaisemmissa viesteissä mainittu "suoraanpuhuja", joka suuttuu, jos hänellle sanoo mitään takaisin. Parhaissa ystävissäni sen sijaan on kaksikin positiivisessa mielessä suoraa ihmistä. Ovat avoimia ja luotettavia, ihania ihmisiä, joiden seurassa on helppo olla, kun ei tarvitse arvailla, mitä ajattelevat. Arvostan suuresti suoruutta.

Suoraan sanottuna (heh heh) ilkeily ei koskaan ole muuta kuin sosiaalista taidottomuutta, ilkeili selän takana tai suoraan. He eivät syystä tai toisesta ole oppineet miten ilmaista ne huonotkin asiat kanssaeläjille loukkaamatta, ja lopputulos sitten on mitä on. Ihan oma lajinsa on sitten ne, jotka saavat kiksejä muiden mielen pahoittamisesta. Siihen ei auta kuin välttely, ignooraus tai pakkohoito.

jos ainoa ohjenuora on, että mitään ei saa sanoa suoraan vaan aina on kehuttava. Sellaisesta keskustelusta ei ole kummallekaan osapuolelle mitään hyötyä.

tuntuu olevan.

Kyllä valehtelu ja valkoiset valheet ovat hyvän ihmissuhteen alku ja juuri.

Suoraan puhuminen on ihana, ystävyyssuhdetta lujittava asia. Välillä ajattelen ystävästäni esim. näitä: sormesi haisevat ihan perseeltä, henkesi haisee tupakalta, oletpa jotenkin turvonnut. Enkä pelkää sanoa näitä ääneen! Saan suuni auki! Ystävä ei nykyisin vain enää soittele melkein koskaan..:(

moukkamaisuutta ja tyhmyyttä on loukkaava suorasanaisuus. Sen sijaan rehellistä suoruutta arvostan, koska se on viisautta ja siinä ei ole ilkeää tarkoitusta.

Riippuu paljon siitä miten asiat sanotaan. Jos suoraan puhuminen on olevinaan jollekin sitä että on lupa tylyttää ja mollata ja osoitella virheistä mitä toinen tekee, niin ne ihmiset eivät ole rehellisesti suorapuheisia vaan ilkeitä egoisteja ja se on aivan eri asia kuin reilu suoraan sanominen joka on enemmänkin rakentava palaute jossa asiat ilmaistaan suoraan, mutta toista ihmistä kunnioittaen. Pelkästään kuulijalla ei ole vastuuta vaikka nämä kivi-ihmiset niin yrittävätkin tulla väittämään. Ei kiertely ja kaartelukaan ole mistään kotoisin, vaan asiat on hyvä selvittää ja puhua, asiallisesti.

Ai että ihan yhden on ap tavannut ja tämän perusteella vedetäänkin sitten kaikki samanlaisiksi.