Opettajat, ettekö muka näe

mutta täytyy sanoa, että usein kiusaajat ovat äärimmäisen taitavia, ts. kiusataan vain silloin kun ope/opet eivät ole näkemässä.

Ensinnäkin tuo syrjiminen on oikeasti joskus TODELLA ovelaa. Erityisesti tytöt osaa tehdä sitä niin hienovaraisesti, ettei opettaja vilpittömästi välttämättä huomaa mitään. Luokassa esimerkiksi alakoulussa voi olla kevyesti sen 25 oppilasta ja sitä voi miettiä, kuinka tarkkaan opettaja ehtii kaikkien lasten suhteita tarkkailla, jos ei tiedä, mitä tarkkailisi.



Toiseksi osa opettajista on niin henkisesti puhki ihan perusasioiden kanssa: saada porukka istumaan paikallaan, vastata vaatimuksiin ulkopuolelta, opettaa tarvittavat asiat jne., niin ne tarkoituksella sulkee silmänsä kaikelta sellaiselta, jota kukaan ei tajua vaatia. Vähän sama kuin kotona katsoo joskus toiseen suuntaan, kun lapsi tekee kiellettyä. Ihan sen takia, ettei tarvi kieltää ja puuttua, kun ei jaksa. Tämä sama toimii myös toiseen suuntaan. Eräs tuttu opettaja kertoi, että soitti erään oppilaan kotiin ja vanhemmat sanoivat suoraan, etteivät jaksa enää nostaa pöydälle uusia riidanaiheita, kun ovat vanhojenkin kanssa jo helisemässä.



Tuo toinen kohta nyt ei oikeuta toimintaan, mutta motiivit on kuitenkin inhimilliset. Siksi pitää myös vanhempien osata vaatia. "se, joka huutaa kovimpaa, saa parasta palvelua", niin se vaan on.

Ei ole ihan noin yksinkertainen juttu, miltä vaikuttaa. Ketään ei tietenkään saa heitellä millään eikä huudella eikä haukuta. Tässä tapauksessa kiusattu ei ole mikään säälittävä reppana vaan ärsyttää ja yllyttää kiusaajiaan ihan näkyvästi opettajien nähden, ja monesti tilanteet ovat sellaisia, joissa tämä kiusattu on haukkunut ja räkyttänyt ja joltakin oppilaalta palaa pinna. Näitä on tosi hankala setviä, kun aina joudutaan menemään ajassa taaksepäin siihen, mitä joku teki viime viikolla jne. Itse olen ottanut tiukan linjan siitä, että kaikki, mikä tapahtuu oppitunneillani alkaa alusta pisteestä nolla, ja jos jotain on sattunut välitunnilla tai muilla tunneilla, niistä pitää kertoa minulle heti eikä ruveta mihinkään kostoiskuihin.



Kaikin tavoin tilanne on hyvin surullinen ja tulenarka. Myötätuntoni on kyllä kiusatun puolella, hän ei ole sosiaalisesti lahjakas ja hakee jonkinlaista hyväksyntää ja huomiota hyvin epäilyttävillä ja negatiivisilla keinoilla. Tällaiset on helppo ottaa silmätikuiksi, kun kiusaaja voi aina sanoa, että toinen ärsytti.



Kaikkeen siis puututaan, mutta asiat eivät selviydy vain sillä, että se kumien heittelijä puhutellaan ja hän saa rangaistuksen.

Ei oikeasti nähdä, kun lapset osaavat olla ovelia. Tai sitten ei "nähdä" siksi, että opettajan työ on paljon helpompaa, kun ei tarvitse välittää sellaisista asioista, joihin ei ole pakko puuttua.

kiusatuissa on kahta kastia: aidosti heikot ja kiusatut ja toisena ne, jotka itse ihan tasan ovat syyllisiä kohtaloonsa tai sanotaanko, etteivät ole edes aidosti kiusattuja. Näitä tapauksia, jotka kokee oikeudekseen pompottaa ja määräillä toisia, ja sitten kiusataan, kun muut ei tottelekaan määräyksiä. Tyttäreni päiväkodissa oli myös tälläinen tyttö: määrätietoinen häirikkö, joka ulisee toisten kiusaavan jatkuvasti. Kiusaaminen on sitä, ettei oteta leikkiin, koska alkaa välittömästi pompottamaan ja syrjimään jotain toista siinä leikissä. Itse on pahin kiusaaja ja pilkkaaja, ja toiset lapset pelkää.