Lue keskustelun säännöt.
Väkivallan kohtaaminen. Olenko ihan mamo,
17.09.2011 |
kun jouduin todistmaan työssäni väkivaltaa ja aloin itkeä. Ei siis rohkeaa käytöstä vaan se näytti niin kamalalta että itku tuli. Mietin että olisi pitänyt toimia jotenkin toisin..
Onko muilla kokemusta väkivaltatilanteista töissä, mite olette reagoineet?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yllättäen joutuu kohtaamaan jotain poikkeuksellista, on mielestäni aika normaalia reagoida voimakkaasti.
Itse ainakin reagoin kanssa. Häpeäkseni täytyy myöntää, että saatan alkaa hihittää typerästi jonkun vaikean tilanteen kohdatessani tai sitä todistaessani.
Jos yllättäen joutuu kohtaamaan jotain poikkeuksellista, on mielestäni aika normaalia reagoida voimakkaasti.
Itse ainakin reagoin kanssa. Häpeäkseni täytyy myöntää, että saatan alkaa hihittää typerästi jonkun vaikean tilanteen kohdatessani tai sitä todistaessani.
odotin soittamiani poliiseja paikalle, kun sellanen megamies hakkasi pienempäänsä. Enkä tosiaankaan uskaltanut väliin mennä, kuitenkin kiljuin kurkku suorana, että lopettaisi.
Eikä asiaa helpottanut, kun yritn purkaa mieltäni kavereille, että olisi pitänyt jollain kättä pidemmällä kumauttaa sitä järkälettä. Ööh, silteen että olis alkanut mua hakkaamaan sen toisen sijaan? Silteen, että olis sille tullut jotain vammoja, joistä mä olisin joutunut vastuuseen?
Ja hassuinta on se etten moiseen ole ikinä törmännyt (kaikkien kehä3 ulkopuolella asuvien mielestä) suuressa pahuuden pesässä Helsingissä, vaan pikkukaupungissa Etelä-Pohjanmaalla... Onneks selvisin säikähdyksellä..
Riippuu ihan millaista väkivaltaa