A-L Härkösen uusin "Onnen tunti", oletko lukenut, mitä pidit?

Koko kesän yritin ja yritin aloittaa kirjastosta löytämiäni kirjoja, mutta en saanut montaakaan luettua loppuun, olivat niin täynnä kliseitä ja tahkoamista eikä henkilöistä ottanut erkkikään selvää kun niitä oli satoja...



Sitten sain Härkösen uusimman kirjan käteeni ja ahmin sen muutamassa tunnissa. Silloin voi todeta, että Härkönen osaa imaista lukijansa saman tein ilman alkulässytyksiä. Aihe kolahti alakoululaisten äitinä ja pisti miettimään monessakin kohtaa omaa äitiyttä ja siinä onnistumista.



Loppukohtaus oli ehkä hieman epäuskottava, mutta ehkä noinkin on joskus joillekin käynyt?

Pidin kirjasta. Ei tosin ollut yhtä iskevän hauskaa tekstiä kuin aiemmin, mutta aihekin oli vakava.



Anna-Leenan verbaalinen lahjakkuus mykistää minut joka kerta kun luen hänen tekstiään. Hauska ihminen, rento eikä piittaa pienistä elämän hankaluuksista. Iloinen ja utelias ote elämään, haastattelut ovat täynnä asiaa ja puhuu naisen puolesta! Siinäpä siis teille, jotka väitätte Härkösen olevan turha valittaja. Valtaosa on kanssani samoilla linjoilla, joten eiköhän teillä ole omassa elämässänne turhan vakavaa, jos näette hänet negatiivisesti.

Rento on kyllä adjektiivi, jota en sinuun liitä ikinä.. ;)

niin tämä kirja oli kyllä aika heikko. Jotenkin pintapuolinen, selkeästi viihteellinen tai po. populistinen teos, jonka pystyy idioottikin lukemaan. Koko teos rakentuu ja etenee lähinnä puhekielisen dialogin avulla, muu kerronta on hyvin heikkoa. Mutta Härkönen nyt myy vaikka kirjoittaisi mitä, Suomihan on täynnä (nais)lukijoita, jotka pystyvät lukemaan vain tuollaisia höttökirjoja ja pitävät niitä kunnon romaaneina.

Härkösellä on mainio verbaliikka. Ja sekin vertauskuva, jonka kuulin, oli mainiointa Härköstä:)



Kirjastossa on varauksessa, mutta varauksia ennen minua oli 76:D

Härkösellä on mainio verbaliikka. Ja sekin vertauskuva, jonka kuulin, oli mainiointa Härköstä:)

Kirjastossa on varauksessa, mutta varauksia ennen minua oli 76:D

Jotenkin tuli sellainen olo, että on hepposista aineksista kyhännyt kirjan, kun edellisestä ilmestyneestä teoksesta on jo tovi ja kustantaja painostaa julkaisemaan. En usko, että yksikään kustantamo olisi suostunut kustantamaan kirjan, jos kirjoittaja olisi joku muu kuin Härkönen.

Härkösen kirjoista tuollainen olo, jonka kakkonen kuvaili. Joten en ole lukenut, saatan lukea jos kohdalle osuu ja jaksan, mut en toimi aktiivisesti asian eteen.

Odotan mielenkiinnolla.



Se kohta jonka kuulin, kertoi pomostaan, joka lukeutui huokailijoihin. Hänessä oli sellaista samanlaista väsähtäneisyyttä, kuin aurinkolomakohteissa syksyn tullen:D



Tai jotenkin noin:)



Mutta on Härkösellä yksi kirja, josta en erityisesti pitänyt. Avoimet ovet, muistaakseni.

Härkönen on niin sairaan neuroottinen! Miten liki viisikymppinen nainen jaksaa naistenlehdissä muistella vielä "imetysterrorismia". Härkönen on sellainen valittaja. Oli aihe sitten haluttomuus, huonosti pukeutuva äiti tai mikä tahansa.



En oikein ymmärrä hänen suosiotaan, vähän samaa elähtänyttä kategoriaa kuin Anja Snellman. Kummankin kirjoista voi lukea heidän oman elämänsä vaiheet.

vaikka raskas aihe, eilen luin...

jo ihan teinistä asti.

Härkönen on niin sairaan neuroottinen! Miten liki viisikymppinen nainen jaksaa naistenlehdissä muistella vielä "imetysterrorismia". Härkönen on sellainen valittaja. Oli aihe sitten haluttomuus, huonosti pukeutuva äiti tai mikä tahansa.

En oikein ymmärrä hänen suosiotaan, vähän samaa elähtänyttä kategoriaa kuin Anja Snellman. Kummankin kirjoista voi lukea heidän oman elämänsä vaiheet.

Itse olen aina tykännyt Härkösen kirjoista. Sekä kolumneista. Hänen kirjoitustyylinsä jotenki osuu meikäläisen makuhermoon hyvällä tavalla. Juuri sain loppuun tämän Onnen tunti -kirjan ja tykkäsin kovasti.

Pidin kirjasta. Ei tosin ollut yhtä iskevän hauskaa tekstiä kuin aiemmin, mutta aihekin oli vakava.

Anna-Leenan verbaalinen lahjakkuus mykistää minut joka kerta kun luen hänen tekstiään. Hauska ihminen, rento eikä piittaa pienistä elämän hankaluuksista. Iloinen ja utelias ote elämään, haastattelut ovat täynnä asiaa ja puhuu naisen puolesta! Siinäpä siis teille, jotka väitätte Härkösen olevan turha valittaja. Valtaosa on kanssani samoilla linjoilla, joten eiköhän teillä ole omassa elämässänne turhan vakavaa, jos näette hänet negatiivisesti.

Odotan innolla Härkösen uusia kirjoja enkä ole vielä joutunut pettymään, melkein yhdeltä istumalta luin tämänkin kirjan ja hyvä oli!

ja olen aina ihmetellyt, missä se verbaliikka on. Nimittäin todella tylsiä ja huonosti kirjoitettuja kirjoja.

ei pysty lukeen anna-liisan kirjoja kun ne on kirjoitettu kuin harrastelijakirjoittapiireissä. Tuskin olisi julkaistu jos ei olisi niin kuuluisa.