Mitä ajattelette häirikkölasten vanhemmista?

Häirikkölapsen vanhemmat ovat täysin itse syyllisiä lapsen käytökseen.

vain pahentaa tilannetta. Lapsi saa ikäänkuin "vettä myllyyn", innostuu ja alkaa kahta kauheammin sättiä toisia lapsia. Fyysiseen kiusaamiseen puututaan aina välittömästi, mutta sanallisen kohdalla on parempi odottaa, että lapsi rauhoittuu, ja sitten keskustella tilanteesta, ja määrätä sopiva rangaistus (karkkipäivän peruminen, tietokonepelin väliinjääminen tms).

vain pahentaa tilannetta. Lapsi saa ikäänkuin "vettä myllyyn", innostuu ja alkaa kahta kauheammin sättiä toisia lapsia. Fyysiseen kiusaamiseen puututaan aina välittömästi, mutta sanallisen kohdalla on parempi odottaa, että lapsi rauhoittuu, ja sitten keskustella tilanteesta, ja määrätä sopiva rangaistus (karkkipäivän peruminen, tietokonepelin väliinjääminen tms).

olisi tilaa viedä lapsi toiseen huoneeseen keskustelemaan. EI tarvisi edes tehdä muiden nähden. Haukkuminen on ihan yhtälailla kiusaamista kuin tuuppiminenkin.

Minusta on outoa, että lapsi haukkuu toista : "Tommi sä oot ihan tyhmä ja sulla on ruma takki" äidin ollessa vieressä eikä se äiti huomioi asiaa millään tavoin. Aikuisen pitäisi vähitään sanoa sille Tommille jotain mukavaa ja viedä oma lapsensa pois. Sitten ihmetellään, kun Tommi ei kutsunutkaan sitä häirikköä synttäreilleen...

ap

"Jos he edes yrittäisivät ojentaan poikaansa niin asia olisi eri, mutta ilmeisesti heistä kavereiden kiusaaminen ja haukkuminen on ihan ok."



Kiusaaminen ja haukkuminen ei ole koskaan ok. Mutta aina ei jaksa puuttua kaikkeen. Lapsella on jo paljon tukitoimenpiteitä, terapioita yms. Fyysiseen kiusaamiseen puututaan aina, mutta sanallisen kohdalla täytyy vain joskus olla välittämättä. Puuttuminen voi vain pahentaa tilannetta ja toisaalta tulee turhautuminen, kun tietää, että se ei kuitenkaan auta. Sitä on puututtu jo vuosien ajan. Päivittäin käydään samoja asioita läpi selittäen, keskustellen, kieltäen yhä uudelleen, ja niitä käyvät läpi myös muut (lapsen terapeutit ja päiväkodin henkilökunta).



Kuvittele itse tilanne, että olet jo aamulla klo 8 mennessä puuttunut vaikkapa 5 kertaa lapsen toiseen kohdistamaan sanalliseen kiusaamiseen. Olet päiväkodin eteisessä, ja lapsi taas sanoo rumasti. Sinulla on kiire. Myöhästyt työstä, jos jäät taas jankkaamaan asiasta. Jos vain ohimennen kiellät, se taas todennäköisesti pahentaa tilannetta, ja lapsen suusta tulee jotakin vielä pahempaa.

"Minusta on outoa, että lapsi haukkuu toista : "Tommi sä oot ihan tyhmä ja sulla on ruma takki" äidin ollessa vieressä eikä se äiti huomioi asiaa millään tavoin. Aikuisen pitäisi vähitään sanoa sille Tommille jotain mukavaa ja viedä oma lapsensa pois. Sitten ihmetellään, kun Tommi ei kutsunutkaan sitä häirikköä synttäreilleen... ap"



Kuule, en ihmettele yhtään, ettei lasta kutsuta synttäreille. Ihmettelen sitä, kun kerran kutsuttiin. En ole välinpitämätön. Minuun sattuu enemmän kuin "Tommin äitiin". Itken itseni illalla uneen, kun mietin, miten lapseni tulee selviytymään elämässä.



Joo, voisin aloittaa taas kuudetta kertaa keskustelun aiheesta sinä aamuna. Mitä se auttaisi? Myöhästyisin töistä. Lapsi ei halua jäädä päiväkotiin, ja onnistuu pitkittämään äidin lähtöä. Saa huonosta käytöksestään palkinnon, kun äiti ei lähdekään vaan jää päiväkotiin (vaikkakin moittimaan). Seuraavana aamuna haukutaan Tommia vielä enemmän.

itse olisin ymmärtäväinen, jos tietäisin lapsellasi olevan tukitoimia ja käyvän terapiassa. Ja se vanhempi voisi esim sanoa anteeksi Tommi, minusta sinulla on tosi hieno takki. Tuossa tilanteessa ainakin itse yritäisin kutsua leikkimään, mutta jos vanhemmat vaikuttavat välinpitämättömiltä niin en viitsi nähdä vaivaa. Häirikön kutsuminen, kun ei ole ihan niin helppoa kuin kivan normi lapsen.



ap

kyseessä oleva häirikkölapsi ei ainakaan vanhempien mukaan käy terapiassa. Vanhemmat vain kohauttavat olkapäitään ja sanovat, että sellaisia ne pikkupojat ovat. Lisäksi minulle äiti valitteli, että poika ei yleensä saa kutsuja synttäreille eikä siis ollenkaan ymmärtänyt syytä. Itse huokasin helpotuksesta, että meillä on synttärit kesäloma-aikaan ja meidän lapsi on tyttö eikä poika.



ap

"Oikeasti itse olisin ymmärtäväinen, jos tietäisin lapsellasi olevan tukitoimia ja käyvän terapiassa."



Niin, ehkä sitä tulee tehtyä virhe siinä, ettei selittele. Se vain jotenkin tuntuu turhalta. Toisaalta sitä ajattelee, että muut näkevät jo päällepäin sen, että lapsi ei ole "normaali". Käytös on sen verran poikkeavaa. Itseäni kiusattiin aikoinaan koulussa. Ehkä sekin vaikuttaa. Sitä pystyy asettumaan kiusatun asemaan liiankin hyvin. Tuntuu turhalta sanoa enää mitään, kun ymmärtää, että toiseen sattui jo, eikä sillä sanomisella ole enää väliä. Itseä ei ainakaan aikoinaan auttanut, jos esim. opettaja sanoi jotakin mukavaa sen jälkeen, kun toinen lapsi oli haukkunut. Pahensi vain tilannetta, kun tuli tunne, että aikuinen säälistä yritti piristää. Mutta Tommihan saattaisi kokea tilanteen eri tavalla. Täytyy pitää mielessä ensi kerralla ja kokeilla tuota.