Saatte päättää mun puolesta: kolmas lapsi heti vai myöhemmin?

Tuskin tulisit sitä katumaan =o)! T:Itsekin kolmen pienen äiti

kohta huomaat valittavasi täällä jaksamisen puutetta, väsymystä ja katkeruutta julmaa maailmaa kohtaan. Onhan siinä tietysti sekin puoli että voi kehuskella muille äideille et kyllä mä jaksan. Jos se nyt kenenkään omanarvontuntoa nostaa. T: 3 pikkulapsen äiti minäkin

niitä lapsia jos jaksaa hoitaa! Olen vaan liian paljon nähnyt tapauksia kun luullaan että kyllähän se kolme menee siinä samassa kuin kaksi jne.

haukkuvat lapsiaan ja elävät omasta mielestään jaksamisen äärirajoilla...

Jos susta itsestä tuntuu että jaksat omistautua lapsille ja kodinhoitoon vielä muutama vuosi erittäin intensiivisesti niin anna palaa..

Meillä on lapset 1v9 kk ikäerolla. Kolmannen voisi antaa tulla, mutta jos on järkevä niin pitäisi vähän väliä. Nuorimmainen täyttää ensi kuussa 1 vuotta.

Uskon että, jaksaisin kyllä kaikki yöheräilyt ja muut vauva jutut. Mutta tämä kotona oleminen ei aina oikein jaksa innostaa. Työpaikka täällä periferiassa on kiven takana. Lähimmät työpaikat alallani on 45 km päässä, ja mies on kolmivuoro töissä. Olisi tosi kova sumpliminen hoitopaikkojen kanssa( omalla alallani olisi myös kolmivuorotyö). Miehen työpaika on 60 km päässä. Ainoa vaihtoehto on muuttaa " ihmisten ilmoille" .

Mies myös tuossa yksi ilta tuumasi, kun olin turvkaukaloa pois antamassa, et mihin se kolmas sit laitetaan. MITÄ??? Mikä kolmas? Miehellä on vissiin selvät suunnitelmat...= )

Olen toki välillä tympääntynyt tähän rumbaan, mutta pohjimmiltani nautin kotona olosta ja en kaipaa virkatöihini. Nyt kun meidänkin kuopus täyttää pian vuoden, olen saanut tässä parin kuukauden ajan nauttia vapaudesta, eli en ole imettänyt ja muutenkin olen laajentanut reviiriäni harrastuksilla eli omalla ajalla.



Ja jotenkin tuntuu, että kun edellisillä oli vuoden ikäero ja se sujui, niin nyt olisi tulossa jo ISO kahden vuoden ikäero vähintään...



Niin ja peruskysymykseen, eli minun olisi päätettävä pian ehkäisystä, jos sitä aletaan käyttämään. Vai antaako tulla, jos niin sattuu käymään...

Kun oli vaan kaksi pientä oli tosi ihanaa ja helppoa, tämä kolmas vei voimat täysin jo odotusaikana. Voi kyllä johtua siitäkin ettei omaa aikaa ole lainkaan. Ihmettelin kun jotkut huutaa lapsilleen turhasta, nyt olen itse väsynyt hirviöäiti...

Vai tuleeko vaan niin paljon hommaa, kerro vähän lisää. Ite oon aatellu, että siinähän laitetaan ruoat ja muut samalla kolmelle kun kahdelle. Mikä siis yllätti kolmannen kohdalla?



ap (ap kirjoitti myös vastauksen kutoselle)

Jos ei niin yritä malttaa edes vähän ja anna nyt aikaa nille kahdelle pienelle. On totta (monien tuttujen kokemuksesta) että kolmannen tulo muuttaa arjen paljon rankemmeksi; kahden kanssa vielä pärjää helpommalla.

nuorimmainen on nyt 5kk. onhan tämä välillä aikamoista rumbaa ja olen ollut ajoittain tosi väsynyt. mutta etukäteen pelkäsin vielä kamalampaa kuin tämä on ollut!



nyt on monella tavalla helpompaa kuin keskimmäisen vauva-aikana oli. silloin esikoinen roikkui koko ajan minussa kiinni ja vaati viihdytystä, nyt kaksi isompaa leikkivät keskenään ja minun täytyy vaan aina välillä erotella niitä toistensa kimpusta... eli vauvanhoitoon jää paljon enemmän aikaa nyt ja sekin sujuu jo tosi helposti, en turhia stressaile. vauva viihtyy tosi hyvin lattialla ja seuraa isoveljien touhuja joten minulla jää aikaa tehdä myös kotitöitä päivällä, uskomatonta kyllä!



kaikista rankinta on ollut yövalvomiset kun aamulla on kuitenkin pakko nousta ajoissa ylös vaikkei olisi nukkunut silmällistäkään.. mutta hätä ei lue lakia ja olenkin ihan pokkana istuttanut isommat iltapäivisin vauvan päikkäriaikana videoiden eteen ja ottanut itsekin tirsat olkkarin sohvalla.



en myönnä olevani koko aikaa karjuva monsteriäiti vaikka välillä tietty menee väsyneenä aika herkästi hermot uhmiksen kanssa... jotenkin olen tämän kolmannen kanssa päässyt äitiyteen sisään ihan eri lailla, se tuntuu nyt paljon luontevammalta vaikka aikaisemminkin tietty koin olevani äiti.



meillä oli ajatuksena, että tehdään lapset nyt kertarysäyksellä niin menee yövalvomiset ym. " siinä samalla" . ja kun kuopus tästä kasvaa niin voidaan alkaa keskittymään muihinkin touhuihin kuin vain vauvaperheen juttuihin. ja lapsista on lyhyellä ikäerolla toisilleen enemmän seuraa ja toivon mukaan väleistä tulee läheisemmät.

Keskimmäisen lapsen osa ei ole helppo. Kakkoselle teet ison palveluksen, jos annat hänen kasvaa kuopuslapsena selvästi isommaksi, ja teet kolmannen vasta sitten " eri sarjaan" . Myös itsellesi se on kevyempää, ja esikoinen saa olla pieni hänkin pitempään.

Olen pian kolmikymppinen ja mietin kyllä kovasti, onnistuuko raskautuminen kuinka hyvin sitten muutaman vuoden päästä, jos päätämme pitää väliä (esikoinen ei tullut ihan kertalaakilla). JA kun nämä kaksi poikaa ovat niin tiivis ja loistava kimppa, olisi luontevakin tehdä kolmas siihen samaan läjään eikä jättää yhtä sitten " erilleen" . Mutta voi tosiaan olla, että kannattaa vielä odotella. Hmmm.

Nuorin nyt siis piakkoin 1, vanhin 2. Kiitos nro 16?_apua nyt en muista_, mutta viimeisimpiä tässä ketjussa, joka kerroit pitkästi kolmen lapsen kanssa elämisestä! Ystävälläni on 3 lasta, kaikilla 2 vuoden ikäero, kuten teilläkin. Jotenkin tuntuu ihan kivaltakin tuo, että on sentäään se 2 vuotta ikäeroa keskimmäisellä ja vauvalla (se on jo sentään tuplasti enemmän kuin se 1 vuosi), ja että kahdesta vanhimmasta on jo niin paljon seuraa toisilleen. Musta tuntuu, että äiti on väsynyt ajoittain, on lapsia 1 tai useampi. Kiito vastauksista, lisää otetaan vastaan ilolla!

jos oisin tiennyt.

Kolmannen haluan vielä, mutta en tosiaankaan heti. Haluan että nuorempi on silloin ainakin 5-vuotias, sillä haluan NAUTTIA siitä viimeisestä vauvasta.



Haluan voida imettää ilman että kaksi pientä lasta itkee vieressä. Haluan herätä öisin vain vauvan takia etten olisi päivisin jatkuvan väsymyksen takia vain kiukkuinen äidinkuvatus. Haluan että sisaruksetkin voivat iloita vauvasta. Eipä siinä kukaan paljon nauti jos vanhinkin on vielä melkein vauva (alle 3v).



Vauvan pitää olla ilo, ei mikään rättiväsyneenä vasemmalla kädellä hoideltava velvollisuus. Siitä kärsii sekä se uusi vauva että ne isommat vauvat.