Do dii, mies sai ehdot joilla tätä liittoa jatketaan...
Tasa-arvo asioissa, parisuhteessa ja toisen huomioon ottaminen...
Joka viikkoinen juominen saa loppua, saunaolut ok, mutta ei känniä joka perjantai-ilta eikä taatusti jatkopäiviä enää yhtään.
Kun lapset jäävät miehen vastuulle, hän myös vastaa heistä, eikä kuskaa heti mummolaan hoitoon. Tätä tapahtuu jatkuvasti.
Kun vapaalla haluaa mennä jonnekin, asia pitää sopia ennakkoon myös miehen kohdalla, kuten minunkin kohdallani. Molemmat käydään työssä ja vapaa-aikaa on muutoinkin vähän. Ei lapsille riitä, että äiti on aina kotona ja mies aina jossain juoksemassa. Eikä minulle riitä, että minun pitää vapaa-aikana olla aina miehen ja lasten käytettävissä. En siis ikinä pääse mihinkään, jos lähden, seuraa parin viikon riita ja murjotus.
Ja ei enää valehtelua, ei kiertelyä ja kaartelua asioiden suhteen, jotka minun pitää tietää, ei mitään yhtäkkisiä ilmoituksia suunnitelmista, joita on tehnyt kavereiden kanssa viikkoja ja sitten ne tulee yllätyksenä mukamas.
Eikä hullua syyllistämistä siitä, että minä käyn työssä ja syyttelyjä siitä, että minulla varmasti on työpaikalla suhde, kun ei seksi kiinosta joka ilta.
Rakkauteni mieheen on kuollutta kaiken paskan vuoksi. Voin sitä yrittää sytyttää uudelleen, jos mies lupaa suuria muutoksia elämäämme ja parisuhteeseemme. Mutta tähän mennessä miehen kommentti asioihin oli se, että ei niitä nyt ole ehtinyt miettiä. Mies haluaa elää tätä elämäämme samaan tapaan kuin tähän saakka, eli mikä siinä hänen kannaltaan, kun kaikki on ollut niiin sujuvaa.. Itse haluan muutoksen.
Kommentit (25)
"Suhde, jossa osapuolet asettavat toisilleen ehtoja
on tuhoon tuomittu. "
Itse olisin mieluummin yksin kuin huonon miehen kans. Mun mies on joskus tylsä, mutta ainakin kantaa vastuuta asioista, ajattelee minuakin ja hoitaa lastamme.
"Suhde, jossa osapuolet asettavat toisilleen ehtoja
on tuhoon tuomittu. "
Esim. oma mieheni. Meidän suhteen ainoa pelastus on jo pitkään ollut se, että asetan ehdot, ja mies valitsee, toimiiko niiden mukaan.
Silloin, kun ehtoja ei ollut, mies toimi täsmälleen omien halujensa mukaan: hän poimi rusinat pullasta poikamieselämän ja perhe-elämän välillä. Minulla oli vastuu kaikesta, mutta ei oikeuksia.
Nykyään suhteemme toimii kohtalaisesti, ja se toimii, koska älysin viimein asettaa ehtoja. Mieskin on ihan tyytyväinen, koska on viimein alkanut ymmärtää, että omaan napaan tuijottaminen ei pidemmän päälle toimi.
Oikein hätkähdin kun ap:n teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani! Tuota suhde-hommaa lukuunottamatta.
*Meillä mies elää kuin hotellissa, heittäytyy työpäivän jälkeen sohvalle ja minä saan hoitaa koko arkirumban.
*Sanominen ei auta, nätisti pyytäminen ei auta, mies on vaan kertakaikkiaan kai niin tyhmä ja laiska.
*Kun välillä hoidetaan lasten nukkumaan menoa yhdessä, niin silloinkin mies joka välissä heittäytyy sohvalle ja minä saan sitten tehdä kuitenkin kaiken.
*Mies ei korjaa vaatteitaan, vaan likapyykkiä pyörii ympäriinsä.
*Miehellä on jos jonkinlaista menoa kokoajan, kaiken maailman ryyppäjäisiä yms. Ja jos minä lähden jonnekin (pari kertaa vuodessa), niin mies säntää samantien äitinsä luo jossa lapset on sitten anopin hoidettavana. Mies ei ole koskaan ollut 2 päivää yksin kotona lasten kanssa!
Tossa vaan muutamia juttuja, kiitos kun sain avautua!!
Avioeroa olen monesti miettinyt, ja mietin edelleen. Nyt ollaan tosin menossa pariterapiaan, ehkä siitä on apua, uskon tosin että ei ole.
Eikös ole aika selvää, että mies on se, joka on toistaiseksi vaatinut enemmän: sen, että muut hoitavat hommat, hän elää poikamieselämää. Nyt ap haluaa ainoastaan tasata puntteja; ei vaadi, että mies tekisi enemmän.
Jos laitettaisiin miehen vaatimukset listaan, niin siitä tulisi pitkä lista.