Kuinka saada teinityttö pukeutumaan klassisesti tai edes normaalisti?

niin tietysti työvaatteet ovat eri asia kuin ne oman tyylin mukaiset vaatteet. Tämän useimmat teinitkin ymmärtävät.



Työ- tai työhaastatteluvaatteita voit ihan tarjoutua mennä mukaan ostamaan, suunnitella etukäteen, että minkälaiset sopisivat hänen ikäänsä ja persoonaansa.



Mutta vapaa-ajan pukeutumiseen on turha puuttua, aiheutat vain välirikon tai ainakin pahaa verta välillenne.

Kuulostaa hyvin vahvasti tuon kuvauksen perusteella siltä, että tyttäresi on sairastumassa skitsofreniaan. Onko hänellä mahdollisuutta mennä kenenkään psykiatrin vastaanotolle?

No tämän alueen lapset ovat kyllä aivan toisentyylisiä pukeutujia, joten en usko, että hänestä säkkipaidoilla sankaria tulee. Pelkään ennemminkin, että hän jää ulkopuoliseksi. Ja kyllähän missä vain voi opiskella, mutta tuskinpa kukaan rastapäistä, lörttöpaitaista juristia palkkaa. Tässä maailmassa ulkoinen habitus on tärkeää ja se on valitettavasti totuus, ei mikään minun keksintöni. Siksi olen hieman huolissani, vaikka voihan tämä tosiaan olla pelkkä vaihe...

ap

Kuinka moni meistä pukeutuu juristiksi valmistuttuaan samalla tavalla kuin kasiluokalla peruskoulussa? Toisaalta moni esim. taidealalla työskentelevä pukeutuu ikuisesti noin ja nauttii varsin suurta arvostusta.

Tuntuu että olet aika tavalla vieraantunut elämästä, jos ajattelet, että tuonikäisen pukeutumisella olisi mitään merkitystä hänen tulevaisuutensa kannalta.

Rehellisesti sanottuna epäilen, että itseäsi vain ärsyttää ja hävettää, että kaunis tyttäresi pukeutuu mielestäsi rumalla tavalla.

Nykyään kun on jo 17-vuotias, niin vaihdellaan ja lainaillaan toisiltamme asusteita ja joitan vaatteita myös. Yhdessä käydään välillä shoppailemassa.

Ei s-tana. Taas näitä "mä oon niinq ihan bestis mun tyttären kaa ja sen kaveritkin pitää mua ihan samanikäisenä".

Mä olen tyttäreni äiti en kaveri, mutta se ei sulje pois sitä etteikö voitaisi käydä yhdessä ostoksilla tai että meille ei olisi mitään yhteistä makua.

Tyttö EI OLE kasiluokalla, ei 14-v. Mistä noita revitte?! Hän on kohta jo 18-v.

ap

Enemmän minä sitten olisin huolissani, jos käytös kovasti muuttuu vaatteiden myötä. Silloin voi olla psyykkisesti jotain pielessä.



Hän voi tietenkin myös vain uhmata tahallaan konservatiivistä äitiään :) Joskus niin on pakko tehdä päästäkseen irti.

Tyttö EI OLE kasiluokalla, ei 14-v. Mistä noita revitte?! Hän on kohta jo 18-v.

ap

t. 18

mutta juristiksi päästäkseen täytyy ensin päästä oikikseen, ja sinne pääsy ei riipu Suomessa ulkonäöstä lainkaan. Sama koskee suurinta osaa ainakin korkeakouluopiskelupaikoista.

Mulla oli muuten tuo "en-piittaa-ulkonäöstäni"-vaihe just 17-vuotiaana.

Tyttö EI OLE kasiluokalla, ei 14-v. Mistä noita revitte?! Hän on kohta jo 18-v.

ap

Minin tyttäreni on kohta jo 19 ja peikkovaihe kunnolla vasta alkanut. Ja nyt jo toivon salaa, ettei tytöstäni tulisi niin sovinnaista kuin äidistään. Joskus suorastaan kärsin siitä, että minulla on sisäinen "pakko" olla kuin kaikki muutkin :(

Luulen, että tyttäreni saa paremman elämän, oman näköisensä.

Jos teini ei testaa rajoja, ota opikseen, ole vähän erikoinen ja on mitäänsanomaton jo tuossa iässä, eihän sillä ole edes luonnetta mitä kasvattaa.



Mä olisin ylpeä, ettei mene massan mukana vaan etsii itseään ja uskaltaa olla erilainen.



Olet konservatiivinen!

Mutta jos ihminen on epäsiisti, niin se on yököttävää. Sellaisesta ihmisestä saa piittamattoman kuvan.

Tyttö EI OLE kasiluokalla, ei 14-v. Mistä noita revitte?! Hän on kohta jo 18-v.

ap

t. 18

mutta juristiksi päästäkseen täytyy ensin päästä oikikseen, ja sinne pääsy ei riipu Suomessa ulkonäöstä lainkaan. Sama koskee suurinta osaa ainakin korkeakouluopiskelupaikoista.

Mulla oli muuten tuo "en-piittaa-ulkonäöstäni"-vaihe just 17-vuotiaana.

Joo, tämän kyllä varmasti kaikki ymmärtävät. Mutta työpaikan saanti on eri asia. Sitä paitsi on aloja, joihin tarvitaan haastattelu osana sisäänpääsyä. Luulen jopa, että hän ehkä kaihoaisi tälle eräälle alalle, jossa haastis vaaditaan. Samoin pelkään sitä syrjäytymistä siisteistä kavereistaan..

ap

luultavasti tyttäresi tietää itse paremmin kaveripiirinsä mielipiteet ja arvostukset. jos hän pelkäisi jäävänsä ulkopuoliseksi, hän ei pukeutuisi noin. selvästikin hän kokee voivansa pukeutua juuri niin kuin haluaa, olkoot porukka koulussa mitä mieltä tahansa. Varmaankin hän myös etsii itselleen samanhenkistä seuraa, joten varaudu siihen että tuleva poikaystävä on myös pukeutunut säkkiin ;)

Varmaankin hän myös etsii itselleen samanhenkistä seuraa, joten varaudu siihen että tuleva poikaystävä on myös pukeutunut säkkiin ;)

Meille kävi juuri näin ja pitää kestää vaan.

Tää koko keskustelu on mennyt aivan aiheen vierestä. Palatakseni aiheeseen: onko kellään vinkkejä tai kokemuksia, kuinka kannustaa tyttöä siistimpään, aikuisempaan vaatetyyliin?

ap

verkkarit ja lippis väärinpäin vielä ammattikorkeassakin. Nyt olen töissä mainostoimistossa ja tienaan ihan kivasti.



Mä olisin ylpeä, jos mun lapsella olisi luonnetta, rohkeutta ja ylpeyttä eikä kulkisi lauman jatkona Lindex-kuteissa ja näyttäis pissikseltä.

sun tyttäresi on jo 18. Hän kyllä ihan varmasti tajuaa sen, että tietyillä aloilla vaaditaan tietynlaista pukeutumista. Yritä sinä puolestasi tajuta, että vapaa-ajan pukeutuminen ja työpukeutuminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Ja sitä paitsi, kun on kerran käynyt työhaastattelussa saamassa kylmää kättä väärän pukeutumisen takia, seuraavalla kerralla varmaan jo tajuaa laittaa toisenlaiset vaatteet päälle.

Joo, tämän kyllä varmasti kaikki ymmärtävät. Mutta työpaikan saanti on eri asia. Sitä paitsi on aloja, joihin tarvitaan haastattelu osana sisäänpääsyä. Luulen jopa, että hän ehkä kaihoaisi tälle eräälle alalle, jossa haastis vaaditaan. Samoin pelkään sitä syrjäytymistä siisteistä kavereistaan.. ap

pilaamatta välejänne kokonaan.

Miten kamalalta ja loukkaavalta ja nöyryyttävältä tuntui, kun hyvin konservatiivinen äitini huokaisi 16v-minulle: "Miks et sinä voisi pukeutua naisellisesti niinkuin normaalit nuoret naiset? Miksi et halua näyttää naiselta?"



Mun tyyliä oli tuossa iässä pitää lyhyttä sänkitukkaa, oli pari lävistystä, kireä toppi/t-paita ja löysät reisitaskuhousut sekä punaiset maiharit jaloissa. En pukeutunut niin kuin naapuruston teinit ja lapset muuten, ja olin ihan hirveän ylpeä siitä, että olin erilainen. Äiti oli vain kauhuissaan siitä, että hänen kaunis tyttärensä ei näytä naiselta. Ja siis miettikää mitä se tekee orastavalle naisen itsetunnolle, että oma äiti ei pidä naisellisen näköisenä!!!



Ai niin ja en menettänyt yhtään mahdollisuutta ulkonäköni vuoksi. Lukion jälkeen hain au pairiksi ja tulin valituksi loistavaan kansainväliseen perheeseen juuri tiedostavuuteni, kasvisruokavalioni ja ulkonäköni vuoksi. Elinikäinen ystävyys perheen kanssa alkoi siis siitä, että he tunnistivat minussa jotain omasta nuoruudestaan ja arvostivat erilaisuuttani ja rohkeuttani olla erilainen (ei meinaan ollut helppoa, kun kaikki omaa äitiä myöten inhosi mun tyyliä). Au pair -perheen vanhemmat olivat Wienissä opiskelleita ammatti-klassisia muusikoita, miljonäärejä ja valitsivat juuri minut.



Sittemmin olen hankkinut yliopistotutkinnon, toiminut simultaanitulkkina konferensseissa ja nykyisin olen arvostetussa, monipuolisessa vakituisessa työssä.



Olen 31v kahden lapsen äiti, naimisissa komean miehen kanssa, jonka mielestä on ihanaa, että tepastelen edelleen tennarit jalassa aina kun ei ole pakko pukea korkkareita.



Jopa äiti on todennut, että on niin ylpeä siitä, että mä olen hänen tyttönsä. Kannattaa ap yrittää tutustua siihen tyttäreesi sellaisena kuin hän on, ja antaa olla minkälainen on. Noilla muuttamisyrityksillä saat aikaan vain sen, että hän lopulta vihaa sinua, koska et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.

pilaamatta välejänne kokonaan.

Kyllähän vanhemmat aina kannustavat lapsiaan!? Ei väliä minkä ikäisiä he ovat...

ap

Siinä kaikille meille jäkätijäkäti äideille!