Vauva valittaa IHAN KOKO AJAN!!!!

Huomioi, jätä vessan ovi auki tai juttele rauhoittavasti sieltä koko ajan. Menee ohi, mutta ei ihan heti. Meillä kesti 1v3kk asti, ja kyllähän se vähän kiristi pinnaa, kun toisella ei ollut hyvä olla juuri koskaan.



Kylässä kannattaa kannustaa muiden syliin tai leikkeihin mutta älä jätä yksin tai mene toiseen huoneeseen tai syntyy paniikki. Ennemminkin koeta osoittaa, että olet siinä, vaikka et ihan vieressä.

olisiko eroahdistusta jo? Aika nuori vielä, mutta pidä vaan sylissä niin paljon kuin jaksat, ei siihen oikein muu auta. Manduca-kantoreppu on ihana juttu. Menee pian ohi, helpota molempien oloa ja ota syliin.

toisilla kovempi, toisilla lievä. Helpoimmalla pääset kaudesta eroon pitämällä vauvan lähellä niin paljon kuin hän kaipaa sitä. Kestää aikansa, ja menee sitten ohitse.



Älä hyvä ihminen hermostu: vauvallehan sinä olet tärkein ihminen maailmassa, ja siksi hän on hädissään, ettet vain katoa...

Ei varmaan paljoa helpota, mutta sanonpa että tuo vaihe menee kyllä ohi! Lapsi on ruvennut tajuamaan olevansa itsenäinen yksilö, ei siis osa äitiä, ja tämä mullistus pelottaa pikkuista. Jos ei muu auta, niin ota lapsi mukaan touhuihin, esim. ruokaa tehdessä anna lapsen olla mukana ja vaikka selitä koko ajan mitä olet tekemässä.



Helppoa ei varmasti ole, mutta voimia sinulle!

ihan hulluna kaikkia, ei suostunut kenenkään syliin ja tuli aina perässä joka paikkaan. RASITTAVAA, mutta menee ohi. Reippaaksi käskeminen ei sitten auta mitään, vaan lohduta ja kuulosta empaattiselta, vaikka kuinka ottaisi päähän.

Vai onko kiukkuinen öisinkin? Voi tulla hampaita. Jos yöt sujuvat hyvin, niin tuskin on siitä kiinni, ehkä sillä on sitten joku tollainen kehitysvaihe.

Ota syliin ja kanna mukanasi, ei siinä muu auta. Hommaa jostakin kantoreppu, siinä ton ikäistä on helpompi roikottaa mukana kun ihan käsivoimilla.

meillä. Mitä tähän voi sanoa, Luojalle kiitos päiväuniajasta.

kuulostaa tosiaan eroahdistukselta. Meillä se alkoi yht'äkkiä ja yhtä nopeasti me sitten ohikin aikanaan. Oli ihanaa eräänä päivänä vaan mennä vessaan ilman, että joku konttaa huutaen perään.

pikkuista sylissä. Ihan tosi jaksa vaan vaikka et jaksaiskaan:)) Myöhemmin olet ylpeä itsestäsi ja voit kertoa kun isona kyselee miten hoisut häntä!!

sellaisia ne tytöt on. Tämän totean itsekin tyttären äitinä..

voi, oletko sä saanut 11kk käydä rauhassa vessassa ja vielä ovi kiinni? Luxusta =)

Hermot alkaa paukkumaan ja olis neuvot kalliit! En tiedä olenko jotenkin pilannut tuon lapsen, mutta ikää hänellä on 11 kuukautta ja tähän asti olemme pärjänneet oikein hyvin. Nyt en ymmärrä, mikä vauvalle on tullut kun kokoajan pitää itkeä ja narista. Jos menen keittiöön, olohuoneessa alkaa parku. Jos menen vessaan, valitus ja kynsien rapina alkaa oven toisella puolen. Kun istun tässä sohvalla, punainen itkevä naama kiipeilee jalkojani pitkin sohvalle. Kun otan syliin, pitää siinäkin itkeä. Sama ollaanko kotona vai kylässä. Aamu tai ilta. En jaksa, en ymmärrä. Auttakaa.

Vauva tosin vasta 7kk. Entisestä hyväntuulisesta, kiltistä ja rauhallisesta vauvasta,joka päikkäreiltäkin heräsi iloisena hymyillen on tullut känisevä, huutava ja sekunttiakaan yksin viihtymätön, joka pahimmillaan kiukkuaa sylissäkin..

ja mikäs yhden kanssa on, vaikka valittaakin. Ota syliin.

sellaisia ne tytöt on. Tämän totean itsekin tyttären äitinä..

Et taida olla vielä kauhean kokenut "äiti" kun et tiedä ettei eroahdistuskausikaan riipu genitaaleista sitten millään.

Kun et tiedä sellaisen hoidosta mitään.

TYHMÄ.

voi, oletko sä saanut 11kk käydä rauhassa vessassa ja vielä ovi kiinni? Luxusta =)

Sama. Kahden kanssa uskaltaa vielä vähemmän laittaa ovea kiinni, ettei isompi pääse kurittamaan pienenpäänsä. Ja kummasti sille isommalle tulee aina vessahätä samaan aikaan isän tai äidin kanssa. ;)