Olenko itsekäs..

Miehelläni on tässä parisen vuotta ollut aikamoiset huoltajuus kiistat entisen vaimonsa kanssa. pahinta on ollut se, että lapset ovat äidin luona huonossa jamassa. Alkoholin käyttöä, normaalin arjen puutuminen lasten elämästä (he mm. syövät mitä itse keksivät, nukkuvat huonosti, eivät hoida kouluaan ja vanhempi hoitaa pikkuveljeään kuin olisi isä). Vaikea sanoa kaikkea, mutta isällä on suuri huoli ja suru lapsista. Hän on hakenut apua vaikka mistä, mutta täytyy sanoa että täällä suomessa isä ei ole minkään arvoinen lastensa puolestapuhujana. Äiti tuntuu olevan hyvin pyhä. Miehelläni on tietysti paha olla ja pinna kireällä usein. Hän sanoo, että olisi tappanut itsensä ilman minua, rakastaa minua syvästi ja arvostaa tukeani. Että kuulemma annan hänelle voimia. Mutta täytyy sanoa, että alan tässä itsekin uupumaan tähän kaikkeen. Tuntuu pahalta, kun toinen on usein huonolla tuulella ja kiukuttelee minulle ja lapsille. Tästä tietysti tulee riitaa, koska tuntuu että me kuitenkin olemme syyttömiä tähän tilanteeseen, vaikka ymmärrän hänen pahanolon.

MItähän tässä voisi tehdä?