Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja jätti 23 vuoden jälkeen enkä tiedä miksi
19.09.2011 |
Ensimmäisen vuoden eron jälkeen mietin kuoleman kielissä, miksi niin tapahtui. Minä kun olin niin onnellinen vielä vuotta ennen kuin mies aloitti sivusuhteen, kuinkas muuten kuin sihteerinsä kanssa.
Erosta on nyt 2,5 vuotta ja mitä enemmän olen eroon johtavia syitä miettinyt, sitä enemmän olen sitä mieltä, ettei siihen ollut syytä. Meidän parisuhteemme muuttui miinus-merkkiseksi vasta sinä keväänä, kun mies aloitti sivusuhteensa.
Mies itse perusteli sivusuhdettaan sillä, että meidän avioliittomme oli tunnekuollut. Ja pöh se sitä oli. Tai sitten mies oli Oscar-tason näyttelijä.
Tämä tuli taas mieleen kun luin tuota ketjua "miksi keski-ikäinen mies vaihtaa vaimonsa" tms. Palstailijat aina sanovat, että pettämistapauksissa parisuhteessa on jotain pielessä. Minä en ole asiasta ollenkaan niin varma.
Onko muita vastaavaa kokenut, joka on samaa mieltä kanssani? Vai olenko minä jotenkin sokea?
Kommentit (11)
Oscar tason nayttelija. Se feikkasi etta kaikki on hyvin vaikka silla ei jostain syysta ollut kaikki hyvin. Miehet kun eivat puhua pukahda jos joku asia mattaa vaan sita haudotaan viikko-kuukausi-vuosi tolkulla ja sitten lopulta paadytaan siihen toiseen naiseen ja kuvitellaan etta nyt on kaikki taas hyvin....kunnes siellakin arki koittaa ja ehka samat ongelmat edessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi otsikkoni, mutta pitkissä suhteissa pariskunnista usein tulee sekä sokeita että kuuromykkiä. Kommunikoinnin puute tappaa parisuhteen.
Olet vihainen ja katkera ex-miehesi menettelystä mutta et voi kuitenkaan tuomita hänen tunteitaan toteamuksella, "ja pöh se sitä oli".
Päästäksesi jätetyksi tulemisen katkeruuden tunteen yli sekä pystyäksesi uuteen parisuhteeseen sinun kannattaisi käydä ammatti-ihmisen luona käymässä näitä tunteita läpi. Siitä on oikeasti hyötyä. Oman pään mietteet kun usein tahtovat jumittua samaan uraan, terapeutilla on keinot nostaa ajatukset kuin neulan vanhalla vinyylillä uuteen uomaan.
Tsemppiä!
Jos liitossanne olisi joku asia ollut pahasti vialla tai tunteet kokonaan kadonneet, kyllä sinä sen tietäisit. Ihan hyvin voi olla, ettei avioliitossa ollut mitään vikaa. Ikäkriisi, uutuudenviehästys, vaihtelunhalu tms. voi johtaa ihmisen tyhmyyksiin. Miehellä ei ehkä ole kokemuksia huonoista suhteista, niin ei ymmärrä, että vain todela hyvällä onnella saa vaihdossa paremman.
Turha enempää etsiä syytä itsestäsi tai suhteestanne. Mieti mieluummin, mitä kaikkea hyvää ehditte kokea, ja miten rakennat oman tulevaisuutesi hyväksi. Sinullahan on siihen taidot, kun suru hellittää.
liitoista. Ei tarvitse olla mitään ongelmia, usein ei tule mitään varoitustakaan. Ilmoittavat sitten kylmästi kun ovat ratkaisunsa tehneet.
Miehet eivät välttämättä muistele "yhteisiä hyviä aikoja" ja "sure" eroa mitenkään. He jatkavat yksinkertaisesti eteenpäin, nauttien uudesta kumppanista ja uusista kokemuksista - näin yksinkertaista se on.
Mulla ei ole läheskään yhtämoista elämänkokemusta tai yhtä pitkiä suhteita takana, mutta kuitenkin kokemusta siitä, että kun itse luulee kaiken olevan hyvin, niin mies lähtee.
Seurustelimme toki vain 3 vuotta, mutta kaikki oli meillä mun mielestä hyvin. Mies harkitsi vähän väliä kuitenkin, että pitäisiköhän suhde lopettaa, että ei se ehkä ole ihan sitä mitä hän haluaa. Yritin toistuvasti saada häntä näkemään mikä kaikki (ihan kaikki!) meillä oli hyvin. Suhde ei ollut todellakaan ehtinyt kuivua kasaan, meillä oli paljon hyvää seksiä, erittäin hauskaa yhdessä, viihdyimme toistemme seurassa tehden niin arkisia asioita kuin ex tempore reissujakin. Mielenkiinnon kohteet ja arvot olivat samankaltaiset, kuitenkin molemmilla oli myös omia juttuja, harrastuksia ja ystäviä. Mun mielestä siinä on aika lailla kaikki, mitä hyvältä suhteelta voi vaatia.
Kunnes sitten kyllästyin siihen miehen jahkailuun. Jos en minä riitä, niin sitten en minä riitä, etsiköön sitä onneaan vaikka lopun elämänsä ja mä aion löytää jonkun, joka haluaa pitää mut ihan ilman jatkuvaa ympäri puhumista!
Kas kummaa: meni puoli vuotta kun mies ryhtyi ottamaan yhteyttä. Ei sitä jotain parempaa ollutkaan löytynyt, eikä enää edes halua etsiä sitä. Vasta kun oli kaiken menettänyt, tajusi, että kaikki oli ollut siinä eikä parempaa onnea käsiinsä saa. Juuri niin kuin olin aina yrittänyt saada hänet näkemään.
No, tähän ei liity mitään pettämistä, mutta kuitenkin se sama miehen tarve etsiä jotain muuta, vaikka kaikki olisi hyvin. Kun mikään ei riitä..
Mitä meidän tarinaamme tulee, niin hullua kyllä, otin hänet takaisin.. Enkä ole katunut. =) Tällä kertaa onnellinen loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi,että meillä oli ihan selkeitä ongelmia, jotka sitten kärjistyivät miehen pettämisen myötä. Tajusin vasta jälkikäteen, että asiat alkoivat mennä kunnolla pieleen vasta kun toinen nainen tuli kuvioihin, mutta silloin en sitä tietenkään vielä tiennyt.
Meidän ongelmat olivat kuitenkin ihan tyyppillisiä pitkän liiton ja väsyneiden pienten lasten juttuja. Puhumalla, tekemällä työtä liiton eteen ja keskittymällä olennaiseen olisimme hyvinkin saaneet liittomme pelastettua. Emme kuitenkaan ehtineet edes yrittää kun mies oli jo löytänyt tämän "toisen ratkaisun".
Meidän perheen ja liiton tuho oli kyllä täydellinen ja se eroprosessi on lähinnä henkistä pahoinpitelyä. Jotenkin kuitenkin selvisin.
Jälkikäteen olen tajunnut, että mies oli aika surkea luuseri, joka huonon hetken tullen karkasi kaikesta vastuusta ja löysi lohdun nuoren naisen sylistä. Ja jostain näitä naisia aina näyttää riittävän, ihmisiä joille toisten perhe ei merkitse mitään.
Kaikissa liitoissa on ne huonot ja hyvät hetket. Jos kaikki eroaisivat siinä "vastoinkäymisissä", eroprosentti olisi 100 %.
Haluan korostaa, etten ole vihainen, surullinen, katkera tai mitään muutakaan. Siis enää. Erosta on jo niin kauan aikaa. Siksi nostinkin tämän aiheen keskusteluun, eli vaikka olen viileän analyyttinen, niin en silti löydä mitään syytä eroon. Eroamisen keskellä joku sanoi, että kyllä sinä vielä tulet ymmärtämään, miksi erositte. Ei, minä ymmärrän sitä vielä vähemmän.
Luin juuri Iltiksestä kyselyn "kuinka hyvin olet toipunut erostasi". Vastasin kaikkiin muihin osa-alueisiin "kyllä" (eli olen toipunut erostani hyvin), mutta en tiedä, MIKSI erosimme.
Ei se ole syy erota, että olimme pitkään yhdessä. Eikä se, että tunteet eivät leiskuneet. Eikä se, että meillä oli erilaisia kiinnostuksen kohteita. Eikä se, että olimme joiltan osin erilaisia ihmisiä.
Nämä ovat siis syitä, mitä mies selitti eron hetkellä. Minun mielestäni ne eivät selitä, miksi hän päätti vaihtaa minut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan korostaa, etten ole vihainen, surullinen, katkera tai mitään muutakaan. Siis enää. Erosta on jo niin kauan aikaa. Siksi nostinkin tämän aiheen keskusteluun, eli vaikka olen viileän analyyttinen, niin en silti löydä mitään syytä eroon. Eroamisen keskellä joku sanoi, että kyllä sinä vielä tulet ymmärtämään, miksi erositte. Ei, minä ymmärrän sitä vielä vähemmän.
Luin juuri Iltiksestä kyselyn "kuinka hyvin olet toipunut erostasi". Vastasin kaikkiin muihin osa-alueisiin "kyllä" (eli olen toipunut erostani hyvin), mutta en tiedä, MIKSI erosimme.
Ei se ole syy erota, että olimme pitkään yhdessä. Eikä se, että tunteet eivät leiskuneet. Eikä se, että meillä oli erilaisia kiinnostuksen kohteita. Eikä se, että olimme joiltan osin erilaisia ihmisiä.
Nämä ovat siis syitä, mitä mies selitti eron hetkellä. Minun mielestäni ne eivät selitä, miksi hän päätti vaihtaa minut.AP
Et sinä voi päättää mitkä ovat toisen ihmisen tunteista niitä legitiimejä ja ymmärrettäviä. Miehesi tietää kyllä itse paremmin kuinka voi ja mitä haluaa.
Voihan olla myös että oli vielä syy x mitä miehesi ei halunnut kertoa sinulle mutta mikä myös merkitsi.
Joka tapauksessa hyvää jatkoa sinulle.
realistinen. Täytyy tajuta et miehet on erilaisia. Ne voi hyvin rakastaa montaa naista toki nuorinta eniten:)
Useissa kulttuureissa niillä on useita vaimoja, jolloin miehen rooli on juosta sängystä sänkyyn. Oletteko koskaan lukeneet tai nähneet dokumentteja et nämä miehet tuntisivat tai aktiivisesti huolehtisisivat kaikista lapsistaan?? Itse olen pannut oikein merkille miten viis välittävät heistä edes poikalapsistaan!
Syvästi ihmettelen näitä nuoria naisia, jotka ottavat itselleen tällaisen perheenjättäjä miehen. Mitä arvostettavaa sellaisessa miehessä on? Toki nämä naiset saavat maistaa omaa lääkettään myöhemmin ja loppujen lopuksi vanhan äreän ukon itselleen:)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisen ihmisen tunteet ovat omiaan. Eli minun tunteeni olivat voimakkaammat ja hänen heikommat. Mutta ei hän tunteeton ollut, kyllähän minä huomasin, että meidän välillämme oli kiintymystä kuten perheessä on. Ja se viimenen talvi ennen sihteerin rekrytoimista oli meillä hauska. Muistan keskustelumme ja naurumme. Valokuvista tulee hyviä muistoja. Mies itsekin myönsi silloin, että silloin meillä oli vielä mukavaa.
Mutta ei tunteiden vähyys selitä minulle avioeroa. Eikö avioliitto ole luotu juuri sitä varten, että se suojelee perheinstituutiota siinä vaiheessa, kun tunteet ovat vähäisemmät?
Kuten yllä joku sanoi, että avioeroprosentti olisi 100, jos kaikista tekijöistä erottaisiin.
Minä siis ymmärrän miehen ihastumisen. Mutta eroon johtavia syitä en ymmärrä. En ymmärrä, miksi koko elämä piti vaihtaa uuteen.
AP
ei kai se mies ole parisuhteeseenne kuitenkaan ollut tyytyväinen, jos on lähtenyt toisen mukaan? Eihän se tarkoita, että sinussa mitään vikaa olisi. 23 vuotta on pitkä aika olla saman ihmisen kanssa.