Onko kellään muulla raskas mieli tänä iltana? ev

Erottiin noin kuukausi sitten ex-avomieheni kanssa. Suurimmaksi osaksi olen ollut onnellinen ja helpottunut, mutta aina välillä, varsinkin jos ollaan pidetty paljon yhteyttä, iskee ikävä ja jopa toivonkipinä. Kumpa osaisi vain lopettaa yhteydenpidon kokonaan, se olisi kummallekin helpompaa. Mutta aina tulee jotain, mikä tekee mieli kertoa toiselle ihan kuin ennenkin... Aina iskee jossakin vaiheessa liian kova ikävä.

Pakkasin itkien viimeisetkin vauvanvaatteet Pelastusarmeijalle kun ei meille sitä toista lasta taida tulla vaikka kohta kolme vuotta "odoteltu"...



Esikoinen tuli kertalaakista ja kaikki on ns. kunnossa, mutta ehkä sitä sisarusta ei sitten vain ole meille tarkoitettu.



Ikää kohta 37, onhan tässä vielä muutaman vuosi ehkä aikaa "ihmeelle" mutta henkisesti alan nyt luopua.

Täällä kohtalotoveri

kolme lasta... Ja tässä matkan varrella tajusin sen olevan väärä mies minulle. Ja löysin sen oikean. Toivotonta.

Tismalleen samassa tilanteessa. Miehessä ei kyllä ole vikaa,paitsi ettei ole hän

Pitäisikö perustaa jo joku oma kerho jonnekin, missä purkaa näitä?

Sama miestä palvoneet ja rakastaneet ja kuinka kävikään. Puhumattakaan siitä, miten lapset voivat nyt?!!

olen tänään taas sisäistänyt yhä paremmin sen ettei musta koskaan tule tytön äitiä.

Tuskailen täällä saman asian kanssa :(

Kiitos kaikille osallistuneille. Toivotan teille jaksamista ja intoa uuteen päivään!



ap