Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä parisuhteen elvyttämiseen?
10.09.2011 |
Miten kadonneet tunteet saisi takaisin ja parisuhteen paremmalle tolalle?
Meillä on näennäisesti kaikki hienosti, kaksi tervettä lasta (6 ja 7-vuotiaat), kiva koti, hyvät työt ja kymmenen vuoden avioliitto takana. Monta vuotta on kyllä ollut aika rankkoja vakavien sairauksien, lasten syntymisen (kummatkin nukkuivat todella huonosti komivuotiaiksi) ja rakentamisen takia, mutta nyt kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta rakkaus on kadonnut jonnekin. Jäljellä ei ole oikeastaan yhtään mitään, ei edes negatiivisia tunteita.
En voi edes miestä syyttää, hän osallistuu kotitöihin ja lasten kanssa olemiseen todella paljon, ei juo alkoholia, eikä ole väkivaltainen. Tarkasti hän kyllä valvoo kaikkea tekemistäni ja rahankäyttöä ja nalkuttaa usein harrastuksista (kaksi tuntia kerran viikossa yksilötanssia) ja "saamattomuudesta" (vastaan meillä ruoka- ja vaatehuollosta ja aika paljosta muutenkin mutta jaksaminen ei riitä kaikkiin pihahommiin). Hän kyllä sanoo yhä rakastavansa mutta ei hän kaikesta päätellen kunnioita minua. Välillä olen liian tunteeton, välillä liian tunteellinen. Henkistä syvempää yhteyttä meillä ei koskaan ole ollutkaan mutta en minä silloin nuorena tavatessamme osannut sellaista vaatiakaan.
Reilu vuosi on ollut todella painostavaa. Kaipaan omaa tilaa ja sitä, etten olisi kaikesta tilivelvollinen. Käsittääkseni kummallakaan ei ole ollut syrjähyppyjä, minulla ei ainakaan. Enkä edes halua toista suhdetta. Haluaisin elää yksin lasteni kanssa. Seksiä meillä ei ole ollut vuoden aikana kuin kerran, enkä halua sitä enää lainkaan. Kavahdan mieheni läheisyyttä.
Haaveilen usein erosta ja omasta elämästä. En pelkää yksin jäämistä tai taloudellista toimeentuloa mutta eron vaikutus lapsiin on todella pelottavaa. Monissa teksteissä lukee, kuinka lapset kärsivät ja yksinäisen äidin lapset ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä. Haluan kuitenkin lasteni parasta. Tämän vuoksi pyydän vinkkejä, kuinka suhdetta voisi yrittää elvyttää. Olemme koettaneet ottaa yhteistä aikaa, käyneet parisuhdeterapiassa ja puhuneet loputtoman paljon. Omat keinot on nyt lopussa ja pää sekaisin. Miksi mikään ei ole hyvin vaikka kaikki edellytykset siihen olisi?!
Kommentit (5)
Kolmenkympin kriisiä epäilin itsekin vaikken enää mikään kolmikymppinen olekaan mutta eipä olisi aiemmin ollut aikaa mihinkään kriiseilyyn. Kävin ihan yksinkin terapeutilla muutaman kuukauden mutta eipä siltä mitään kummempia "paljastunut", eikä ratkaisua syntynyt.
Ja kuinka tässä nyt saisi seksin toimimaan, kun ei siedä toista muutenkaan lähellään...? :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin kriisiä epäilin itsekin vaikken enää mikään kolmikymppinen olekaan mutta eipä olisi aiemmin ollut aikaa mihinkään kriiseilyyn. Kävin ihan yksinkin terapeutilla muutaman kuukauden mutta eipä siltä mitään kummempia "paljastunut", eikä ratkaisua syntynyt.
Ja kuinka tässä nyt saisi seksin toimimaan, kun ei siedä toista muutenkaan lähellään...? :-(
Joten lopeta ainakin haaveilu siitä. Miten se läheisyys voi olla niin vaikeaa, miten lujasti olet yrittänyt? Mitä tapahtuu, jos esimerkiksi halaatte? Ihan väkipakolla painostat itsesi lähestymään miestäsi.
Ja ei itsellenikään ole aina ollut helppoa, mutta ihan parisuhteen kasassa pysymiseksi olen pakottanut itseni "sietämään" toista lähellä. Ja joskus se voi olla ihan mukavaa itsestäkin.
herättää miehenkin :)
Ja sitten voisi olla hyvä käydä kahdestaan jossain reissussa joskus?
Ja naputtamisesta... se on kyllä aika tylsää. Mutta päätä olla välittämättä ja anna vaikka pusu miehellesi ko alkaa kitistä. Jos sitte itsekin huomais, jos ei huomaa niin ei voi mitään. Sillä on itselläänkin huono olo jos turhaa kitisee.
Kysy myös mieheltäsi mitä hän haluaisi sinun kanssa tehdä.
Mistä asioista ennen nautit? Entä mitä tykkäsitte ennen tehdä yhdessä, siis ennen lapsia. Kaiva sieltä menneisyydestä niitä nautittavia asioita, ehkä saat sieltä työkaluja tositoimiin. Olen iloinen, että teillä puheyheys toimii, se on teillä nyt se kaiken A ja O.