En halua tuomita, vaan ymmärtää, joten keksikää syitä, miksi tuttava

jos ovat alle 5v.

paitsi sillä äidillä tai vauvalla jotakin ongelmaa, oli kyseessä sitten minkä ikäiset tahansa.

joka ei vain näy ulospäin. Tai josta ei viitsi puhua. Tai jos on uupunut, vauva huonosti nukkuva. Jos äiti ei ollut niin kovasti vauvaa hankkimassa, mutta se hankittiin isän toiveesta ja ehtona äidillä on, että voi hoitaa kolmannen vauvan, jos isommat ovat hoidossa. Ja isommat on hoidossa isän työn mukaan, ettei äidin tarvi vauvan kanssa suijailla edestakaisin lapsia kuskaamassa.



Jospa vauvalla on vaivoja: allergiaa, huonounisuutta, koliikkia, muuta. Jos äidillä on omat vanhemmat avun tarpeessa mutta asuvat kuitenkin kotona. Aikaa ja voimia ei riitä jakaa ihan joka suuntaan.



Jos äiti ajattelee, että vauvan on parempi saada elää rauhassa omassa rytmissään, mikä onnistuu hyvin noin, kun isommat eivät ole kotona meuhkaamassa, ei ole niiden kerhoihin ja muskareihin ja jumppiin kuskaamisia, kun lapset saavat virikkeet päivähoidossa. Herkkäunisen vauvan päivärytmi häiriintyy joskus varsin tehokkaasti noiden kuskaamisien vuoksi, kun jotkut vauvat heräävät aina, kun niitä siirtää autoon tai autosta pois, vaikka yrittäisi kuinka varovasti vain koppaa siirtää ja antaa vauvan nukkua kopassa.

en halua puhua synnytyksen jälkeisestä masennuksestani ja tällä järjestelyllä vältymme osastohoidolta. Jaksan, mutta en koko päivää. Ja niin, ulospäin asiat näyttävät olevan ok, mutta kaikkihan ei aina ole niinkuin muut ajattlevat.

Ehkä äiti väsyi toisen lapsen vauva-aikana pahasti. Tahtoi välttää samat virheet kuin silloin.



Jos meille nyt tulisi kolmas ehkäisystä huolimatta, veisin isommat hoitoon. Se olisi parempi. Ihan oikeasti olisi.

mutta jos yrittäisi ymmärtää.

Oma kuopukseni oli niin allerginen, valvottava ja sairasteleva lapsi, että olin koko vauva-ajan järkyttävässä univelassa ja ihan todella rikki. Ei tukiverkostoja. Lapsi oli päivisinkin lähes koko ajan kannettava ja itkuinen sairasteluistaan johtuen. Monia sairaalajaksojakin oli. Jos minulla olisi ollut vielä pkoti-ikäiset lapset minun olisi ollut ilman muuta pakko viedä ne hoitoon, että olisi edes sen 15 min saanut levätä päivällä kun vauva nukkui (todellakin vain pienissä pätkissä). En olisi mitenkään kyennyt hoitamaan vaikka 2- ja 3-vuotiaita kunnolla koska olin ihmisraunio. Nyt minulla oli koululaiset jotka jo auttoivatkin kotona ja olivat itsenäisiä.

Kiitos heidän me selvittiin. Nipin napin siltikin. Ja valmisruokien, unilääkkeitten ja muiden tuomittavien asioiden.

Tämä siis VOISI olla tuttavasi syy.

Tosin niin vaikeita vauvoja kuin meillä on aniharvassa, veikkaisin 5% vauvoista.



On hyvä muistaa vanha sääntö: älä tuomitse toista ennen kuin olet kulkenut hänen mokkasiineissaan. Toisen totuutta ei voi arvelemalla tietää, jollei siitä tiedä!

Minulla mielenterveysongelmia, joita ei kukaan arvaisi päällepäin. Hoitajat ovatkin kimpussani ja tuntuu ahdistavalta väistellä kysymyksiä hoitopäivän pituudesta, kun asia ei a.) kuulu heille, b.) ole mitenkään yksioikoinen muutenkaan. Lapsella on hoitopaikka kuntoutuksen vuoksi.

et voi kaikkia hänen vaivojaan tietää.

En minä ainakaan ms-taudistani kerro kuin kaikista läheisimmille ihmisille.

Muiden kohdalla vain sivuutan sen. Esim. jos joku tuttava kyselee vointiani raskausaikana, saatan sanoa voivani oikein hyvin (vaikka oikeasti jalka olisi ollut puuduksissa monta viikkoa ja silmähermon tulehdus painaisi päälle).



Veikkaan, ettei äiti jaksa hoitaa kaikkia kolmea lasta kotona.

on erityislapsi. Eli määrätty päiväkotiin kuntoutusmielessä. On ehkä katsottu että lapsen on helpompi mennä jos sisarus tulee mukana.



Tiedän myös kaksi perhettä joiden lapsi on suositeltu neuvolasta päiväkotiin kun eivät ole olleet missään hoidossa ja on epäilty heidän sosiaalisia taitojaan tulevaa eskaria varten. Tosin eivät olleet kokopäivähoidossa.