kokemuksia sairaalan osastonsihteerin työstä?

työ vaatii tarkkuutta, paineensietokykyä, kykyä priorisoida asiat, tiimityöskentelytaitoja, vikkeliä jalkoja, käsiä ja suuta. Minusta sihteereiden työ on aika rankkaa, ei ainakaan meidän osastolla vain saneluiden purkamista. Puhelin laulaa jatkuvasti, työ pitää keskeyttää tämän tästä yms. Se on sellaisen ahkeran ihmisen paikka mielestäni. Laiskemmat ei pärjää ko työssä.

Toki on hyötyä lähihoitajan koulutuksestakin, mutta pakko sanoa että meillä ainakin erottuu edukseen ne jotka on käyneet kaupallisen koulutuksen. Sanaston ym. oppii työtä tekemälläkin, mutta oikeinkirjoitus ja muut sihteerin työhön kuuluvat asiat sujuu paremmin esim. merkonomeilta. Minunkin mielestä tradenomit on ihan ylikoulutettuja osastonsihteerin työhön, välillä tuntuu että muut ammattiryhmät pitää meitä vähän yksinkertaisina, niin kuin tuolla yksi hoitaja kuvailikin. Meillä on usein hyviä ideoita työn sujuvoittamiseksi mutta harvoin meitä kuunnellaan. Työssä todellakin vaaditaan paineensietokykyä ja joustavuutta, pitää pystyä hoitamaan useita asioita samanaikaisesti.

t. yliopistosairaalan osastonsihteeri, itsekin tradenomi

Nostanpa ketjua kun kiinnostaa tietää mikä on tämän hetken työtilanne osastosihteereillä?

Hei minäkin nostan! Opiskelen lähäriksi ekaa vuotta enkä oikein vielä tiedä mihin suuntautuisin kolmannella vuodella

Mulla ei ole omaa kokemusta, mutta tuttavani on yo-merkonomin koulutuksella. Taitaa olla julkishallinnon suuntautuminen taustalla, ennen oli sellainenkin linja. Hän on tarkka ja huolellinen ihminen ja uskon noista ominaisuuksista olevan hommassa hyötyä. 

Up

Olin osastosihteerinä sairaalassa kesätöissä lukioikäisenä... Tradenomin koulutus tietääkseni valmistaa hieman toisenlaiseen ammattiin 😀

Vierailija kirjoitti:

Olin osastosihteerinä sairaalassa kesätöissä lukioikäisenä... Tradenomin koulutus tietääkseni valmistaa hieman toisenlaiseen ammattiin 😀

Mulla sama juttu. Kesätyöksi tai välivuodelle ihan ok duuni, mutta perse repeisi, jos sitä pitäisi tehdä seuraavat 40v

Olen keikkaillut osastonsihteerinä ja tehnyt sitä kesätöinä naistentautien päivystysosastolla.

Palkka oli mielestäni ihan ok, sain yhdessä kuussa kun tein yövuoroja ja pitkiä viikonloppuvuoroja (vastaavasti myös paljon vapaata) 2800€ joka oli minusta koulutukseen verrattuna (viikon perehdytys) todella hyvin. Peruspalkka HUSilla noin 2100€. Kirveli siirtyä oman alan harjoitteluihin seuraavana kesänä kun sain mitätöntä harjoittelijanpalkkaa.

Niin ja tein vuoroja naistentaudeissa, synnytysosastolla ja raskaana olevien päivystyksessä kaikilla osastoilla. Mielestäni ei ollut mitenkään erityisen raskasta, totta kai kiirettä oli välillä mutta hoitajilla näytti olevan vielä kiireisempää. Usein hoitajat myös tilaavat itse labrat. Lähetteet lähetetään sähköisesti ja harvoin mihinkään piti soitella.

Pakko nostaa vanhaa keskustelua.

Itse työskentelen yliopistollisessa sairaalassa osastonsihteerinä ja työnkuvaani kuuluu mm. rtg- ja magneettitutkimusten tilausta, lab.lähetteiden ja pyyntöjen tekoa, ajanvarauksia eri toimenpiteisiin sekä pkl:lle ja toimenpiteisiin. Lisäksi minun tulee ohjata potilas valmistautumaan em. oikein. Vastaan potilaspuheluihin, siirrän/perun aikoja ja ohjaan potilasta puhelimessa.

Eli kyllä työni on kaikkea muuta kuin "aivot narikkaan" enkä usko, että kukaan esim.kaupallisen alan koulutuksen saanut kykenee työtä viikon perehdyttämisellä tekemään. Pelkästään ajanvaraus- ja potilastietojärjestelmien oppiminen vie aikaa.

Jos täälläkin (ex)osastonsihteerit vähättelevät työtänsä niin en ollenkaan ihmettele miksi muutkin ammattiryhmät pitävät meitä "piikoina".

Työhöni ei kuulu tekstinkäsittely/saneluiden purku vaan siihen työhön on eri ammattiryhmät.

Vierailija kirjoitti:

Pakko nostaa vanhaa keskustelua.

Itse työskentelen yliopistollisessa sairaalassa osastonsihteerinä ja työnkuvaani kuuluu mm. rtg- ja magneettitutkimusten tilausta, lab.lähetteiden ja pyyntöjen tekoa, ajanvarauksia eri toimenpiteisiin sekä pkl:lle ja toimenpiteisiin. Lisäksi minun tulee ohjata potilas valmistautumaan em. oikein. Vastaan potilaspuheluihin, siirrän/perun aikoja ja ohjaan potilasta puhelimessa.

Eli kyllä työni on kaikkea muuta kuin "aivot narikkaan" enkä usko, että kukaan esim.kaupallisen alan koulutuksen saanut kykenee työtä viikon perehdyttämisellä tekemään. Pelkästään ajanvaraus- ja potilastietojärjestelmien oppiminen vie aikaa.

Jos täälläkin (ex)osastonsihteerit vähättelevät työtänsä niin en ollenkaan ihmettele miksi muutkin ammattiryhmät pitävät meitä "piikoina".

Työhöni ei kuulu tekstinkäsittely/saneluiden purku vaan siihen työhön on eri ammattiryhmät.

Potilastietojärjestelmien opettelu oli lastenleikkiä verrattuna yliopistolla tarvittavien matlabin yms. opetteluun. Tutkimusten tilaus yms. menee aina samalla tavalla, joten alun jälkeen se on hyvin mekaanista aivot narikkaan -hommaa. Ainoana poikkeuksena potilaspuheluihin vastaaminen, vaikka siinäkin puhelut yleensä noudattavat tiettyä mallia

Se on harmi, että työn arvostus on niin vähäistä. Kun sanot treffeillä olevasi sihteeri niin ei siitä paljon pisteitä heru.

Tein useamman kuukauden sijaisuuden minäkin. Yllätys oli se hierarkia minulle. Olen itse hyvävarainen, joskin nuori, olen korkeakoulutettu, vanhempani ovat ns hyvässä asemassa. Jostain syystä kaikenlaiset puoli-hajamieliset fakkiutuneet lääkärit kuvitteli, ettei niiden tarvi tervehtiä välttämättä minua, ei tarvinnut kertoa mitään, minne hävisi päivällä ja koska ehkä tulisi takaisin - saatika että olisi pystynyt pitämään minkäänlaista normaalia keskustelua missään. Minä olin ikäänkuin näkymätön koska olin vain joku sihteeri. 

Tein kyllä johtopäätökset tuollaisista nokkimisjärjestyksistä. Hain palkatonta 3 kuukautta keskellä talvea, koska "halusin lähteä vähän asiaa kierteleen". Hieman ihmettelivät että millä rahalla. Sanoin että mulla on vuokralla pari yksiöö ja niistä tulee vuokratuloja. Sitten olivat lääkärit ja muut ylihoitajat vähän aikaa hiljaa. Yks tuli töihin jollain wv-jettalla vuolta 1989. Että repikööt siitä. En mennyt enää aasian matkani jälkeen takaisin kuin hakemaan vähän tavaroita ja vein kahvihuoneeseen makeisia. Näkemiin. 

Meidän osastolla kaikki on ainakin ihan ystävällisiä. Ei lääkäreillä ole aikaa jutustella kansliassa, mutta kyllä he ohikulkiessaan moikkaavat. Sairaanhoitajat moikkailee aina ja puhuvat ystävällisesti ja heidän kanssa joskus juttelenkin. Kyllä sairaalaympäristö on hierarkkinen, muttei nyt ihan tuossa määrin kun yllä kuvataan... ja meillä osastonhoitajat on todella mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Pakko nostaa vanhaa keskustelua.

Itse työskentelen yliopistollisessa sairaalassa osastonsihteerinä ja työnkuvaani kuuluu mm. rtg- ja magneettitutkimusten tilausta, lab.lähetteiden ja pyyntöjen tekoa, ajanvarauksia eri toimenpiteisiin sekä pkl:lle ja toimenpiteisiin. Lisäksi minun tulee ohjata potilas valmistautumaan em. oikein. Vastaan potilaspuheluihin, siirrän/perun aikoja ja ohjaan potilasta puhelimessa.

Eli kyllä työni on kaikkea muuta kuin "aivot narikkaan" enkä usko, että kukaan esim.kaupallisen alan koulutuksen saanut kykenee työtä viikon perehdyttämisellä tekemään. Pelkästään ajanvaraus- ja potilastietojärjestelmien oppiminen vie aikaa.

Jos täälläkin (ex)osastonsihteerit vähättelevät työtänsä niin en ollenkaan ihmettele miksi muutkin ammattiryhmät pitävät meitä "piikoina".

Työhöni ei kuulu tekstinkäsittely/saneluiden purku vaan siihen työhön on eri ammattiryhmät.

Noihin kaikkiin on selkeät ohjeistukset vihkosessa. Lisäksi hommaan on perehdytys. Alun ihmettelyn jälkeen homman oppii nopeasti. Ja jos on jotain läähetieteellistä tai hoidollista pulmaa, johon tarvitsee neuvoa, niin hoitajilta ja lääkäreiltä voi kysyä.

Ikivanha ketju mutta ottaako HUS lähihoitajia töihin osastosihteerin hommiin, vaikka osaamisalaopinnot eivät olisi asiakaspalvelu- ja tietohallinto? Jos ottaa, niin minkälainen on perehdytys? Ja onko nuo osaamisalaopinnot mahdollista suorittaa oppisopimuksena?

Voisiko joku osastosihteeri kertoa lyhyesti tyypillisen työpäivänsä?

Vierailija kirjoitti:

Tein useamman kuukauden sijaisuuden minäkin. Yllätys oli se hierarkia minulle. Olen itse hyvävarainen, joskin nuori, olen korkeakoulutettu, vanhempani ovat ns hyvässä asemassa. Jostain syystä kaikenlaiset puoli-hajamieliset fakkiutuneet lääkärit kuvitteli, ettei niiden tarvi tervehtiä välttämättä minua, ei tarvinnut kertoa mitään, minne hävisi päivällä ja koska ehkä tulisi takaisin - saatika että olisi pystynyt pitämään minkäänlaista normaalia keskustelua missään. Minä olin ikäänkuin näkymätön koska olin vain joku sihteeri. 

Tein kyllä johtopäätökset tuollaisista nokkimisjärjestyksistä. Hain palkatonta 3 kuukautta keskellä talvea, koska "halusin lähteä vähän asiaa kierteleen". Hieman ihmettelivät että millä rahalla. Sanoin että mulla on vuokralla pari yksiöö ja niistä tulee vuokratuloja. Sitten olivat lääkärit ja muut ylihoitajat vähän aikaa hiljaa. Yks tuli töihin jollain wv-jettalla vuolta 1989. Että repikööt siitä. En mennyt enää aasian matkani jälkeen takaisin kuin hakemaan vähän tavaroita ja vein kahvihuoneeseen makeisia. Näkemiin. 

Vaatimattomuus ja nöyryys ovat hyveitä. Jokainen oppii ne joskus.

Vierailija kirjoitti:

Meidän osastolla kaikki on ainakin ihan ystävällisiä. Ei lääkäreillä ole aikaa jutustella kansliassa, mutta kyllä he ohikulkiessaan moikkaavat. Sairaanhoitajat moikkailee aina ja puhuvat ystävällisesti ja heidän kanssa joskus juttelenkin. Kyllä sairaalaympäristö on hierarkkinen, muttei nyt ihan tuossa määrin kun yllä kuvataan... ja meillä osastonhoitajat on todella mukavia.

Joo, ei meilläkään tuollaista ole. Sihteerit kuuluu samaan porukkaan hoitajien kanssa ja on työpaikan illanistujaisia ym. Lääkärit nyt jossain määrin ovat omissa oloissaan, mutta ovat kyllä ystävällisiä ja yhteistyöhön kykeneviä kaikkien kanssa.