Tupakasta eroon päässeille?

itse en ole (vielä) lopettanut, mutta kuullut muiltakin tuon kirjan auttaneen. Toki ei kaikkia, mutta useita.

Mä vielä en halua lopettaa, mutta kun motiivi lopettamiseen löytyy, hommaan tuon kirjan.

Itse vaan lopetin polttamasta. Tosin se auttoi asiaa, että raskaana ollessa siitä tuli älyttöman huono olo.

Jos joudut pummaamaan, saldo jää pariin sätkään päivässä.

Tosin päätöksen mun kohdalla viimeisteli se, että mieheni päätti myös lopettaa tupakoinnin, ja meni kertomaan sen myös vanhimmalle lapsellemme. Mies ei ole tähän mennessä koskaan pettänyt yhtään antamaansa lapsillensa lupausta, ja se olikin kuulemma syy sille, että kertoi asiasta lapselle. Nyt hän on luvannut olla polttamatta, eikä voi siis polttaakaan. Lopettamisesta on puolisen vuotta aikaa.



Mäkään en voi polttaa, koska mieskään ei polta. Ja lisäksi olen raskaanakin.

Päätin lopettaa kesäloman alussa, ja viettää loman erilailla kuin yleensä elän eli ei tullut tilaisuuksia, joissa olin tottunut lopettamaan.



Sorruin polttamaan pitkin syksyä, mutta lopetin aina uudestaan ja uudestaan. 3-kymppiset lokakuussa oli sitten ehtoton raja, jonka olin asettanut itselleni. Aloitin 15-vuotiaana polttaan, joten halusin sanoa, että olin ollut savuton suurimman osan elämästäni.

itse lopetin samantien raskaustestin tehtyäni. yritin monta kertaa ennen sitäkin lopettaa. syyt löyty terveydestä ja ulkonäöstä, rahasta ja ennen kaikkea kuolemanpelosta. se päätös pitää vaan päättää ja pysyä siinä, vaikeaa mutta yksinkertasta. itse en tarvinnut mitään korvikkeita, siis purkkaa/laastareita tms.



TSEMPPIÄ! :)

karsin päivästä KAIKKI rutiini-tupakat - siis aiemmin tupakka syttyi aina kun menin ovesta ulos, ruuan jälkeen, ennen nukkumaanmenoa jne, puolittain juuri sen rutiinin takia, että silloin on tapana polttaa. Rajoitin itselleni muutaman tupakan päivässä, ja odotin niiden kanssa siihen asti, että oli ihan pakko saada vetää se. Jonkin ajan kuluttua tiputin siitä vielä yhteen.



Siinä vaiheessa kyse oli enemmän tahdonvoimasta kuin mistään muusta. Ja jotenkin piti hyväksyä se, että tapaa tulee varmasti ikävä (tavallaan, toisaalta taas ei ole yhtään ikävä), mutta joskus on pakko ottaa vastuuta itsestään vaikka se ärsyttäisi. Ja yritän myös vältellä niitä tilanteita, joissa olisi vaarana sortua, esimerkiksi huonona päivänä yritän kasata itselleni sillä tavalla ohjelmaa, että ei vain ole sellaista taukoa, jonka aikana vetäisi tupakkaa.



Ja mulla auttoi vähentämisvaiheessa myös se, että rajasin tiukasti tupakoiden määrän ja sen, kuinka kauan niiden piti riittää. Alku oli ihan kamalaa ja melkein minuuttien laskemista, että pääsi vetämään seuraavan, mutta se helpotti. Ja tietoisuus siitä, että en tule olemaan kokonaan ilman, helpotti. Sitten kun oli saanut vähenemään, oli helpompi jättää tupakka kerrallaan vielä vähemmäksi, kun tiesi, että siihen kyllä pystyy.



Pari kertaa olen sortunut, mutta onneksi pitkän tauon jälkeen tupakka maistuu niin oudolle, ettei sitä ole tehnyt mieli ostaa itselle.



Mutta joillekin sopii ilmeisesti paremmin kertalopetus. Itselläni se ei koskaan onnistunut, mutta ihmisiä on erilaisia.

Itsekään en ole pystynyt polttamaan, kun raskaushormoni teki sellaisen etoavuuden tupakkaan ja moneen muuhunkin haitalliseen asiaan, mutta kun en ole enää hankkiutumassa raskaaksi ja aloitin uudestaan.



Auttakohan joku hypnoosi tai vastaava, jos on tunneihminen? Ja mitäköhän maksaisi?

varmaan joku tunnistaakin ja huokaa että "taas tuo". Kerron kuitenkin kun kysytään.



Itse törmäsin ihan vahingossa Allen Carr:in Stumppaa tähän- kirjaan.

Kyselin täältä av:lta neuvoja tupakoinnin lopettamiseen ja täällä joku tästä kirjasta kertoi.

Googletin kirjan ja tilasin netistä vielä samana iltana (maksoi muistaakseni vähän alle 15 euroa).



Luin kirjan ja jo heti ensi sivuilla tajusin että tämä on se minun juttuni. Kirjassa ei siis ole mitään poppaskonsteja vaan ihan sitä selvää faktaa jonka sinäkin jo sisimmässäsi tiedät muttet vaan usko etkä uskalla uskoakaan.



Kirja lupaa helpon ja mukavan lopettamisen 90%:lle jos lukee kirjan ajatuksen kanssa ja tekee niinkuin neuvotaan (tosin kirjassa ei neuvota muuta kuin jatkamaan tupakointia kirjan loppuun saakka =) ).



Minulle lopettaminen OLI helppoa ja mukavaa. Kertaakaan en ole ajatellutkaan että jos vielä yksi tupakka. En polttaisi puolikastakaan tupakkaa vaikka minulle siitä maksettaisiin.



On hirveän vaikea selittää tätä tuntemattomalle, kun läheisenikään eivät tahdo uskoa kirjan voimaan. Niin mieheni, lapseni, sisarukseni kuin vanhempanikin ihmettelevät miten voin olla tupakoivien seurassa jopa kun tupakoivat eikä ilmeessäni ole hitustakaan siitä masennukesta ja tupakanhimosta mitä yleenä on kun tupakoinnin lopettaa. Kaikki ovat varmoja että hairahdun vielä..

Tämä ihan oikeasti on ollut helppoa, ja parasta just näillä viikoilla on se, että normaali tupakkalakkolainen tässä vaiheessa lakkoaan kuvittelee olevansa irti tupakasta ja päätyy vetämään "sen yhen tupakan, haluun vaan vähän maistaa" ja minun ei vähänkään tee mieli vetää sitä yhtäkään ikinä koskaan milloinkaan. Ja olen vain iloinen siitä..



Sori pitkä intohimoinen kirjoitukseni, tiedän vaan mistä puhun =) Toivottavasti luet tuon kirjan ja jos sen teet, olen varma että olet parin kuukauden päästä täällä pauhaamassa niinkuin minä nyt..=))



Siis Allen Carr, Stumppaa tähän.



t. 23 vuotta polttanut, 15-30 tupakkaa päivässä. perjantaina tulee 8 viikkoa polttamatta eikä tod. tee mieli =))

Eli tänään en polttanut yhtäkään. Eilen vajaa aski.

Toinen kerta, kun lopetan laakista.

Oikeastaan ei ole mitään vieroitusoireita vain totutun tavan jatkamiseen liittyviä mielihaluja, joita alkuiltana korvasin syömällä.

Helpottaa n. viikossa. tsemppiä.

Minä vaan lopetin ja pysyin päätöksessä thats it.