Helsinkiläisiä downshiftaajia?

Itsehän se vauhti säädellään, asuin missä tahansa.

En tosin koe olevani mikään trendikäs downshiftaaja, vaan ihan normaali, perheen kanssa viihtyvä ihminen. Ei Helsingissä ole pakko juosta tukka putkella tai ehtiä mukaan kaikkii tapahtumiin. Täällä saa olla just niin rauhassa kuin haluaa. Meillä on saman ikäisiä ystäviä, joista jotkut oikein elävät Helsingin sykkeestä. Sitten on meitä muita, jotka viihtyvät kotona, omilla kulmilla ja lähinnä satunnaisesti törmätään johonkin häppeningiin tms.

minua viehättää suuresti tuo hidastamisen ja vähentämisen ajatus.

Monissa elämänfilosofioissa on paljon annettavaa, ja ainakaan en koe millään muotoa tämän olevan kristillisen arvomaailman kanssa ristiriidassa, päinvastoin. En mitenkään näe, että Jeesus juoksisi samalla lailla kellon, kiireen ja haalimisen perässä kuin nykyään "täytyisi".

Itse asiassa kirkkokin on vahvasti tuonut Kohtuullisuuden käsitettä esiin.



Uskon jotenkin, että tämä hektinen elämäntapa ei voi kestää loputtomiin. Jossain vaiheessa vähentämisen on pakko alkaa: kiireen, materian ja saavutusten vähentämisen. Toivottavasti ymmärrämme sen niin kauan, kun vielä voimme valita. Liian moni havahtuu liian myöhään.



Kuulin sellaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan nykyään vasemman aivopuoliskon aivoifarktit ovat lisääntyneet huomattavasti verrattuna oikean aivopuoliskon infarkteihin. Ovatko aivot kerta kaikkiaan jo saaneet tarpeekseen tietoähkystä ja kiireestä?



Tsemppiä teille jotka jaksatte etsiä elämäänne vaihtoehtoisia sisältöjä!



diakoni Meiju

meidän maalaiselämämme. Kaupanpäälle saatin vielä puutarhanhoitotyöt.



Olisin kiinnostunut downshiftauksesta elämäntapana. Millaista se ap mielestäsi parhaimmillaan olisi?

stressiä, vatsahaavaa, avioerouhkailua ja ties mitä. Irtisanouduin viime vuoden toukokuussa, pidin 3 kuukauden hermoloman ja aloitin viime syksynä yksityisenä perhepäivähoitajana. Aivan käsittämättömän hienoa. Nyt en stressaa mistään, voi olla rauhassa kotona, tehdä rauhassa asioita, nauttia elämästä. Ja mikä parasta, säännöllinen työaika, ei ylimääräisiä iltapalavereja, työmatkoja, ei töitä pyhinä tai viikonloppuina.

Vanha puutalo, iso puutarha, aina remppaa.



Ihan sitä hidastamisen perusajatusta kaipaan.



Nyt tuntuu että on koko ajan kiire - ja nimenomaan niin, että kaikilla _muilla_ on kiire. Ja aina pitää tapella, että saa jotain. Siis tyyliin lasten hammashoitokin on kiinni siitä, että jaksaa tapella asiasta vuoden. Kunnalliset peruspalvelut ovat ihan romahtaneet tai todella kiven alla. Koulun kanssa on kiire ja kaikkien asioiden hoitaminen on aina sitä kiirettä. Ainoa missä kiireettömyys toimii on kuopuksen päiväkoti.



ap

ryhmän nimeltä Hidasta elämää (ja en ole tosiaankaan ryhmän perustaja,ennen kuin joku niin kerkee kuittailla!) ja siinä on hyviä kirjoituksia.

downshiftaus ei siis ole synonyymi työttömyydelle, laiskottelulle.



Unstructured work + flexible hours on toinen uudempi nimitys samalle asialle. Ruuhkat vähenisivät kun päästään 9-5 ajattelusta.

ja elämäntapoihin. Jos Helsingissä asut ja perusterveyspalvelut tuntuvat tökkivän kaupungissa, jossa on väkeä ja RAHAA, niin täällä ne vasta junnaakin.

Miten koulun ja asioiden hoitaminen näkyy kiireenä?

t. 5

että koululla pitää suunnilleen tarrata liepeeseen että saa asian hoidettua. Siis ihan isojakin asioita.



Ja terveyspalveluja ei täällä käytännössä ole. Lapsillekaan. Olen tapellut kaksi vuotta ihan perushammashoidon kanssa. Aina saadaan muka-aika, joka onkin jonkinlainen tuplabuukkaus, istutaan tunti turhaan käytävällä ja sitten taas aloitetaan alusta, odotetaan puoli vuotta, saadaan tupla-aika, istutaan turhaan jne. Hammasoiontaan lähdettiin jo yksityiselle puolelle, koska se ei toiminut ollenkaan.



Jne.

harva nainen katselisi downsihtaavaa miestä kovinkaan pitkään, kun pitää olla pesukone ja omakotitalo ja muuta paskaa mitä naapureilla ja sukulaisilla on.



Yleisin sihtaaja on äitiyslomaputkella oleva mamma.

Olisi mukavaa jos sama suotaisiin myös miehille. Kyllähän se teille passaa että mies raataa ja te sihtaatte.

Tätä enenn olemme tienanneet 20 vuotta saman verran, asuntoon toimme myös tismalleen samansuuruiset pesämunat, perhevapaat jaoimme puoliksi.



Mieheni teki tuon downshiftaus-siirron jo ja perusti oman yrityksen. Siksi minä olenkin raatanut nyt tässä viimeiset viisi vuotta nomraaliakin enemmän.



ap

mutta elän ihan kantakaupungissa pyrkien välttämään turhaa kiirettä ja ostamista.

Tätä enenn olemme tienanneet 20 vuotta saman verran, asuntoon toimme myös tismalleen samansuuruiset pesämunat, perhevapaat jaoimme puoliksi.

Mieheni teki tuon downshiftaus-siirron jo ja perusti oman yrityksen. Siksi minä olenkin raatanut nyt tässä viimeiset viisi vuotta nomraaliakin enemmän.

ap

Näin teillä. Ei meillä tai monilla muillakaan. Onko pakko kehua tuollaisella poikkeamalla?

Tekeekö poikkeus yleistyksen?

kun minä kyselin mielipiteitä meidän tilanteeseen ja siihen sitten kommentoitiiin, niin kai minä nyt saan korjata, että ei koske meitä.



Aloita oma ketju, jos me häiritsemme. Ja lakkaa lukemasta tätä!



t. ap

kun minä kyselin mielipiteitä meidän tilanteeseen ja siihen sitten kommentoitiiin, niin kai minä nyt saan korjata, että ei koske meitä.

Aloita oma ketju, jos me häiritsemme. Ja lakkaa lukemasta tätä!

t. ap

Senki

T: 11cm mies

Shiftaisin mielelläni Helsingissä, mutta ei riitä rahat asumiseen. Ja shiftaaminen ei meidän tapauksessa saa tarkoittaa tukien varaan heittäytymistä.



Miten te muut sen teette?

Jos vähentäisin työntekoa, käteen jäisi ehkä joku 1500/kk. Miten sillä voisi elää?

että nykyään miltei jokainen nuor^aikuinen downsiftailee pakon edessä.

Eläkkeelle siirtyvä ikäluokka on asettanut asiat niin huonolle tasolle.