Lue keskustelun säännöt.
Asumistilanne, mitä kannattaisi tehdä, kun muutamme yhteen minun luokseni?
06.09.2011 |
Tilanne nyt siis se, että miehellä on asunto vielä yhdessä ex-kumppaninsa kanssa. Ovat eronneet jo jokin aika sitten, mutta mies jäi asumaan siihen.
Nyt asunto on tarkoitus laittaa myyntiin.
Minulla on oma asunto, johon mahtuisi kaksi juuri asumaan. Olisiko siis järkevää, että mies ostaisi puolet tästä minun asunnostani ja jäisimme muutamaksi vuodeksi tähän asumaan? (Siis jos emme tule saamaan lapsia niin sitten mahtuisimme tähän pidemmäksikin aikaa, mutta jos lapsia tulee niin täytyy muuttaa...)
Vai jatkanko minä tämän asunnon lainojen maksua ja mies pitäisi rahoja tilillään ja makselisi jotain "vuokraa" minulle?
Vai mitä tekisitte?
Kommentit (17)
laittaa se miehen kämppä vaikka vuokralle tai ostaa sijoitusasunto, ja katsella nyt ensi alkuun, miten teillä ylipäänsä menee. Mies voi vaikka osallistua vastikkeeseen ja maksaa jotain vuokraa.
Toista ei opi kunnolla tuntemaan kuin asumalla sen kanssa. Että tuutko saamaan turpiisi, pettääkö se sua, osallistuuko kotitöihin...älä anna rakkauden huuman tehdä susta sinisilmäistä.
Anoppi oli vallan iloinen, ettei ostanut yhteistä kämppää avokkinsa kanssa. Siinä vaiheessa kun avokki jäi kiinni housut kintuissa, oli aika helppo lennättää ne kamat pihalle, ei tarvinnut kotiaan ruveta toista kertaa makselemaan. Heillä oli tämä vuokrajärjestely.
Naimisiin menoa ajatellen suosittelen avioehtoa, jos olet varakkaampi. Siinä on järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies maksaa asunnon vastikkeet ja sähköt vuokrana. Ja sinä makselet lainaasi itse. Mies voi tehdä sitte omilla rahoilla mitä haluaa. Vaikka ostaa auton, jos ei muuta keksi. tai sijoittaa tai ihan sama. Mutta sinä et todellakaan myy asuntoasi miehelle.
ei saisi myydä asuntoa miehelle?
Minä taas ajattelen kuinka ihanaa olisi, kun ei olisi sitten velkaa! Jos mies ostaisi puolet asunnosta niin minun velkani olisi maksettu ja jäisi vielä monta tonnia jäljellekin ja vihdoin ei tarvitsisi kituuttaa. Kun tällä hetkellä makselen 70 tonnin velkaa yksinäni.
Ja sitten se olisi oikeasti "meidän kotimme" eikä vain minun kotini, jossa mies olisi joku vieras vuokralainen.
Lisää mielipiteitä kiitos.
Ap
siis ap tarkoittaa tietenkin, että puolet myisi miehelle eikä kokonaan!
Vähän huonosti kirjoitin aiemmin :)
että katsottiin asunnon kulut (vastike, sähkö+vesi ja lainan korkomenot) ja maksoin niistä puolet. Mies hoiti lainan lyhennykset ja piti asunnon nimissään. Jotain asumistukea tadettiin saada noihin, se tietysti vähennettiin.
Muut kulut jaettiin puoliksi aika suurpiirteisesti (opiskelijoina molemmilla meni kaikki rahat joka tapauksessa).
En nähnyt mitenkään järkevänä ostaa puolikasta, koska siitä kuitnekin menee veroja ja tulee muuta kulua. Seuraavaan kämppään sitten laitettiin osuudet niin, että saatiin maksimoitua verohyödyt (minä olin ensiasunon ostaja asp-lainalla).
Jos asunto tulee toisen omaisuudeksi, ei ole reilua maksaa asumista puoliksi. Mutta ei täysin siivellä eleleminenkään ole reilua. Eikä se, että toinen kartuttaa omaisuutta ja toinen maksaa juoksevia kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi maksaa varainsiirtoverotkin. Jatka sinä vaan lainanmaksua ja mies maksaa osansa asumiskuluista (yhtiövastike+vesi+sähkö+lainankorko laskette paljonko tekee ja jaatte puoliksi). Sitten mies voi laittaa tietyn summan säästöön kuukausittain uuden asunnon hankintaa silmällä pitäen.
On se nyt kummaa jos jollain asunnon omistussuhteilla pitää alkaa suhdetta "sitomaan".
laskettaisiin nämä yhtiövastikkeet ym. ja jaettaisiin puoliksi niin mies maksaisi kuussa asumisestaan vain n. 160 euroa!
Eihän siinäkään ole mitään järkeä. Käytännössähän hän asuisi minun asunnossani lähes ilmaiseksi. Mitä jos emme saa vaikka lapsia ja asumme tässä asunnossa 15 vuotta... mies maksaisi pientä "avustustaan" minulle ja keräisi itselleen huimaa omaisuutta, kun taas minä kituuttaisin ja makselisin niitä huimia lainanlyhennyksiä.
Ääh ei tässä ole tolkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei tilanteeseen, jossa taloudellisesti riippuvainen miehestä. Joten maksaisin asumiskulut ja mies sitten muut.
ja etsisi vähän itseään, sekä opettelesi olemaan yksin ja sen jälkeen muuttaisitte uuteen yhteiseen asuntoon. Muuten hän tuntee olonsa vieraaksi kämpässä, jonka sä olet jo laittanut ja sinä laastarisuhteeksi, koska tosta se lähtee vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laskettaisiin nämä yhtiövastikkeet ym. ja jaettaisiin puoliksi niin mies maksaisi kuussa asumisestaan vain n. 160 euroa!
Eihän siinäkään ole mitään järkeä. Käytännössähän hän asuisi minun asunnossani lähes ilmaiseksi. Mitä jos emme saa vaikka lapsia ja asumme tässä asunnossa 15 vuotta... mies maksaisi pientä "avustustaan" minulle ja keräisi itselleen huimaa omaisuutta, kun taas minä kituuttaisin ja makselisin niitä huimia lainanlyhennyksiä.
Ääh ei tässä ole tolkkua.
Ethän sinäkään maksa enempää, lainan lyhennystähän ei lasketa, sillä sehän on sinulle "säästöä". Lainan korot kyllä voisitte laskea mukaan asumiskuluihin.
Kaikkihan tietävät, että vuokralla asuminen on kallista ja sinä tavallaan pakottaisit miehesi asumaan vuokralla samalla kun sinä lyhentäisit velkaasi.
Suosittelisin ehkä aluksi elämään tuolla vuokramenetelmällä ja sitten jos lapsia ei kuulu niin mies voisi ostaa puolet asunnosta. Siinä tietysti pitäisi hyvittää ne rahat mitä on aiemmin maksanut sinulle vuokraa.
En tiedä mikä olisi reiluin tapa hoitaa homma mutta koittakaa laskea se summa niin, että molemmat maksaa asumisesta suurinpiirtein saman verran. Mielestäni siinä voisi huomioida myös tuon lainan lyhennyksenkin jotenkin, koska teillä on joka tapauksessa tavoitteena saada yhteinen koti.
Laatikaa tästä "vuokrasopimuksesta" paperinen versio, jonka molemmat allekirjoittaa. Merkatkaa siihen tarkoin kaikki sopimuksen kohdat, jotta riitatilanteessa ei pääse tulemaan väittelyjä. Jos tahdotte voitte vielä pyytää joitakin todistamaan sananne ja allekirjoituksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lain mukaan. Jos mies ostaa sun asunnosta puolet sovi hinta markkinahintaan. Päätä miten käytät saamasi rahat ettei niillä osteta sit uutta autoa miehen käyttöön!
Älytöntä tuo ´´ mies makselisi jotain vuokraa´´ ja sillä rahalla maksaisit ukkosi ruuan -niinkö?? Jos ukkosi maksaisi vuokraa veloita häntä kuin vuokralaista! Muista et sillä rahalla sit lyhennät omaa velkaasi.
Jos tuollai hypitään suhteesta suhteeseen täytyy raha-asiat hoitaa viimisen päälle. Rahat ei hypi suhteesta suhteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sellainen fiilis ainakin on, että tämä olisi se "loppuelämän juttu". Mutta eihän mistään ikinä voi varmaksi tietää.
Se vain mietityttää, että kun ikää on jo sen verran, että parin vuoden sisään pitäisi kyllä sitä lasta alkaa yrittämään. Niin jos vaikka sattuisi tärppäämään ja joutuisimme jo parin kolmen vuoden jälkeen muuttamaan tästä... niin onko sitten järkeä, että mies siinä välissä ostaisi puolta tästä asunnosta?
että jos mies tästä ostaisi puolet, niin ottaisimme välittäjän arvioimaan mihin hintaan asuntoa lähdettäisiin myymään. Ja siitä sitten sopisimme sen suht puolet mitä mies maksaisi.
Asunto pysyy nimissäsi. Laskette mitskä asumisen juoksevat kulut ovat ja otatte yhseisen tilin johon kumpikin panee puokkiin sen summan per kuukausi ja maksatte sitten ne laskut sieltä. Noin puolen vuoden jälkeen pystytte arviomaan onko summa sopiva vai.
Siietn kun osatte seuraavan asunnon kunpikin rahoittaa sen asunnoistaan saamilla rahoilla (muistakaa omistussuhteet).
Mikäli menette naimisiin, muistakaa avioehto! Sinisilmäinen ei kannata olla.
koti ei ole yhteinen! Minä tekisin niin et koti on kummankin puoliksi jos kerta yhteistä elämää aletaan elää ja jos mies ei ole kiertävä palkinto! Ja solmikaa se avioliitto!
Ehdottaisin myös et ei ole sun ja mun rahoja on vain yhteiset rahat ihan niinkuin aviovuodekin yhteinen! Muista myös et kaikki mitä rahalla ostetaan on molempien nimissä esim. auto, mökki jne...