Mikä on fiilis, kun esikoisen synnytyksestä on muutama päivä?

Kamala. Väsynyt, kipeä, itkuinen. Masentunut.



Näin ainakin mulla.

Baby blues parhaimmillaan pamahtanut päälle eli kaikki märisyttää, vaikka lukisit hesaria. -Ite en tiennyt tosta mitään.

Olo voi myöskin olla hieman "risa" ja voipunut kun paikat on venytelty uuteen uskoon.

Aika normaali.

vauvasta ja miehestäni. Synnytyksen jälkeinen alakulo tai ehkä jopa lievä masennus iski myöhemmin ja aloin vihata ajatusta siitä, että miehelläni on lapsi aikaisemmasta suhteesta ja meidän yhteinen lapsi ei ollut hänen esikoinen, ts. aloin vihata aikaisempaa lasta.

minä ainakin olin hirvittävän ylpeä itsestäni ja tyytyväinen! Olin juuri synnyttänyt lapsen, ja selvinnyt siitä ihan hyvin. hassu ja epätodellinen olo tietysti, mutta ihan hyvä mieli. Vessassakäynnit ei ollu kivoja.

Kotiin lähtö turvallisesta sairaalasta pelotti, mutta kun tuli kotiin, olikin kaikki ok. Vähän sellainen pöllämystynyt olo. Parin päivän jälkeen kotonaolosta, ei tiennyt onko aamu vai ilta, oli sellaisen vauvahoitokuplan sisällä, ja muu maailma jossakin kaukana. Rasitti se jatkuva sukulaisten virta. Väsynyt, eristynyt, oma vartalo tuntui elävän jotakin omaa elämää, jota seurasi kuin ulkopuolisena mitä se teki ;)

mulla oli ainakin sellanen hämmentynyt olo ja tosiaan tunteet pinnassa.

jaloissa, että ei meinannut kärsiä kävellä, rinnat todella kipeät, olo todella heikko, sektiohaava niin kipeä ettei pysty sängyssä kääntymään kyljeltä toiselle eikä vauvaa ainakaa nostamaan mahan yli rinnalta toiselle, paleli ja välillä oli hiestä läpimärkänä (joka yö meni lakanat vaihtoon).



En tajunnut mistään mitään, henkisesti olin aivan nollat.

täysi euforia päällä. Ekan yön nukuin silkkaa väsymystäni, mutta sitten pari seuraavaa yötä meni vähillä unilla muistellessa synnytystä. Ja päivät menivät onnellisesti lapsenhoitoon ja siihen nimenomaiseen lapseen tutustuessa :) Oikein hyvät muistot on niistä alkuajoista :)



Ainoa hassu ja vähän nolokin haittapuoli oli alakerran löysyys... Ilmavaivoja ei pystynyt pidättämään ja p*llupieruja tuli myös, kun nousin yöllä imettämään. Tämä harmi tokeni parissa viikossa.

Rankka baby blues päällä, kaikki itketti, imetys takkuili, haahuilin zombina yöpaita päällä ja vauva tuntui liian raskaalta taakalta. Onneksi näin 8kk myöhemmin elämä on huomattavasti paremmalla mallilla. :)

kotiin sairaalasta. Vessakäynnit tietty jännitti etukäteen ja olihan ne epämukavia. En ollut ainakaan väsynyt, mutta ärsytti olla sairaalassa kun siellä oli niin yksinäistä ja tylsää.

Tosi tyytyväinen itseensä, saa vaan köllöyellä ja syödä sairaalassa. Ahdistukset iskee sitten muutaman viikon päästä kotona.

Vauvan kanssa kotiintullessa tunsin olevani itse täysin muuttunut ihminen ja omat tavarat paikoillaan tuntuivat hölmöiltä + turhilta "entisestä elämästä". Alkoi ajanlaskun Ennen lasta ja Jälkeen lapsen...

Ei voinut tajuta, että on voinut synnyttää jotain niin ihanaa! Kipeä alapää, epätodellinen unenomainen olo, mutta elämäni paras aika.



Muilla lapsilla ei noin maagista oloa tullut, kun jo tiesi mitä tuleman pitää.

Tosi tyytyväinen itseensä, saa vaan köllöyellä ja syödä sairaalassa. Ahdistukset iskee sitten muutaman viikon päästä kotona.

pois, päästä siitä eroon, peruuttaa tapahtuneen.

Mutta silti niin onnellinen ja ylpeä! Ja yllättävän pirteä olo oli.

alkoi jo sairaalassa, tunsin olevani elämäni vedossa.

Kun pääsin kotiin touhusin ku hullu, haravoin pihaa ja puuhailin ihan into piukassa kaikkea.

Nukuin 4:n vuorokauden aikana n.6tuntia.



Siitä sitten hiipien iskikin masennus.



Lapsi nyt 3, joka synnytyksen jälkeen on iskenyt sama virtapiikki, virtaa on riittänyt sellaset 3kk ja sitten onki tullu totaali uupuminen, masennus onneksi vaan ekasta.

Olin kauhuissani, itkuinen, sekaisin, järkyttynyt.

Mutta mieliala oli aika hyvä, mitään alakuloa ei mulle koskaan tullut. Vähän herkempi sitä tietysti silloin oli.