onko sun kaveri lääkäri? Jos sulla

Jostain syystä ei ole minkäänlaista kynnystä kysyä asianajajalta oikeusopillisia neuvoja, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa setvimään alapään asioita gyne-kaverin kanssa! Siinä mentäisiin jotenkin turhan henkilökohtaiselle tasolle...

kahteen juristipariskuntaan, ollaan tunnettu 20v.



Ja itseasiassa toinen näistä juristeista on edustanut minua käräjäoikeudessa (kun tuli sellainen tilanne vastaan). Olen voinut heiltä ihan avoimesti kysyä ja keskustella lainopillisista asioista, ja he ovat itseasiassa aina innostuneet pohtimaan ja selittämään kysyessäni jotakin lainopillista asiaa. Näitä tilanteita ei kuitenkaan ole tullut vastaan kuin parikertaa elämässäni, mutta ovat aina auliisti jakaneet neuvojaan kun olen sitä kysynyt.



Ja sukulaistutuissani on myös lääkäreitä, erittäin pitkälle itsensä kouluttaneita siinä hommassa, mutta heidän kanssaan en ole mitään terveysasiota ottanut esille, vaikka tuntuu että esim. raskauksissa he ovat itse haluneet udella terveydentilaani, eli ovat yrittäneet konsultoida, vaikka en ole edes pyytänyt.

oon kysynyt kerran, kun mursin jalkani ja lääkäri puhui huonosti suomea. Lähinnä puhuttiin jälkihoidosta kipsin poiston jälkeen.

Muiden alojen tutuilta ammattilaisilta saatan hyvinkin kysyä neuvoa, ja moni auttaa ihan pyytämättäkin. Muuten mulla sama fiilis kuin jollain aiemmallakin, eli mielummin maksan tuntemattomalle lääkärille että kuuntelee mun huolia.

neuvoa siitä olisko tietyillä oireill syytä viedä lapsi lääkäriin vai odotella vielä pari päivää kotona. Kerran kirjoitti reseptin et saatiin lääkkeet vkonloppuna eikä tarvinnut lähteä päivystykseen lapsen kans. Hän kyllä aina auttaa jos pyydän mutta en viitsi usein pyytää. Omat vaivani hoidan muualla.

paljon lääkäreitä. Kysyn tarvittaessa jtkn pikkuasiaa, esim. epäselvää diagnoosia, selvitystä tms. siihen. Omasta terveydentilasta en juttele, enkä pyydä apua, reseptejä tms. Fb:ssä kun noita on toistakymmentä. Suoraan en ole ikinä lähestynyt ns. apua tarvitsevana.

Joo. Joskus kysyn jostain lääkkeistä, että kannattaako kokeilla (esim. ihottumaan) muun keskustelun lomassa. Joskus oon kysynyt puhelimessa, että kannattaisko mennä lääkäriin, kun on sitä tai tätä.

Minulla on kaverina farmaseutteja ja nyt yksi kavereistani aloitti lääkiksessä. Voin ihan hyvin kysyä neuvoa heiltä jos on joku pikkujuttu. Tietenkään kovin inteemeihin asioihin liittyviä juttuja ei viitsi kysellä tai mitään isoja juttuja. Nuo ystävät sitten soittavat minulle ja kysyvät neuvoja vaikkapa kuohkeiden muffinssien valmistamiseen.

on useampi lääkäri kaveripiirissä enkä kyllä oo ikinä kysynyt heiltä mitään neuvoja tai puhunu omasta terveydestäni. Yksi kaveripiiriin kuuluva kyllä putkitti meidän vauvan korvat mutta tokikin maksoimme hänelle siitä ihan kuten kuka tahansa potilas (oltiin siis yksityisellä asemalla)

Esimerkiksi kesäloman aikana tytölle tuli silmätulehdus, niin kaveri soitti reseptin mökkipaikkakunnan apteekkiin.



Ja kerran huomasin puolessa välissä matkaa mökille, että unohdin pillerit kotiin. Kaveri soitti reseptin mökkipaikkakunnan apteekkiin, ettei tarttenut kääntyä takaisin.



Mun mies on taas kätevä remppajutuissa ja osallistuu ton perheen talkoisiin.

samoin mieheni, joten juu, aika hyvin hoidossa koko suku vissiin! =)

paras ystäväni on sairaanhoitaja ja usein kyselen apua jos luulen hänen osaavan vain auttaa. Kyselen joskus apua myös pimpsavaivoihini. Tämä kyseinen ystäväni on käyttänyt myös paljon minun rakennusinsinöörin ammattitaitoani mm. silloin, kun hän rakensi vaimonsa kanssa ensimmäistä omakotitaloaan jne. Meillä on ylipäätään hyvin laaja YYA-sopimus. Olemme sen verran hyviä ystäviä, että apua kehtaa kysyä. Olemme myös sopinut, että jos ammatitaidon hyödyntäminen alkaa käydä hermoille, siitä sanotaan välittömästi.