SYYSKUISTEN VIIKONLOPPU

Aloitetaanpa uusi pino viikonlopulle, kun edellinen aika pitkä :)

Neidille jaksamisia flunssan kouriin!!!



Täällä yö meni mukavasti. Neiti nukahti 21.15, söi 1.15 ja 4.00 ja nyt aamusti seiskan jälkeen ja edelleen nukutaan.

Meillä yöt meneekin mukavasti, mutta päivät on toista. Mä en tahdo millään saada typyä nukkumaan päivisin ja tällä hetkellä vaunuilusta ei tule mitään, kun herää jatkuvasti...eilen testattiinkin rintareppua ulkoiluun ja meni hyvin, mutta kuinka pitkään rintarepussa uskaltaa pitää vauvaa, voiko olla tunnunkin tai kaksi??? Tietoa kenelläkään??



Illalla ennen nukkumaan menoa ja vikaa syöttöä meillä vakiona ihan hirvee kiljunta...Heatherilla taisi olla samaa?? Siis typy huutaa naamaa punasena ja sitten yhtäkkiä rauhoittuu ja hiljentyy syömään ja nukahtaa...kummallista, mistähän johtuu...väsymyksestä???



Itsellä edelleen hieman " blues" olo, mutta toivotaan, että pikkuhiljaa alkaa helpottamaan....Sunnuntaina meidän neiti saa virallisesti nimen, ja stressaan kamalasti, jos hän päättää kiljua koko kekkereiden ajan...



Mukavat viikonloput...

Ps. Tänään aamusti oma paino oli sama kuin ennen raskautta :))

käynyt vaan pikaisesti kurkkaamassa. Ollut aika kiireitä, kun meillä myös sunnuntaina ristiäiset...valmisteluja ollut ja kohta pitäis ruveta kuivakakun vääntöön. Muuta ei tarvitsekkaan itse tehdä kun anoppi tekee pari salaattia, pari suolasta piirasta, täytekakun ja kääretorttua. Ihan kiva niin, ni ei tarvi itse soheltaa jauhojen kanssa..kun todellinen jauhopeukalo olen! =)

Meillä mennyt pojan kanssa aikas hyvin...yöt menee aina kahdella syöttö kerralla n.klo01 ja 04. Vartti siinä menee ja sitten onneksi aina takaisin unten maille samantien. Mutta illat on kitinää ja koko ajan pitäisi olla pullo suussa. Yhdeksän jälkeen meillä käydään nukkumaan.

Meillä ollaan nyt oltu viikon ilman rintamaitoa...siis Nannin voimalla kasvetaan. Poika rupesi protestoimaan tissille ja kuukauden jaksoin pumpata pulloon, mutta sitten riitti se touhu. Ihmeen nopeasti se maito tuolta tisuista loppuu, kun olin aina ihmetellyt että haihtuuko se vaan pois sieltä. Ja niinhän siinä kävi!

Nyt alan sen kakun leivontaan, ennen ku poika herää päikkäreiltä!

Hyvät viikonloput kaikille syysäipille...jopas kuulostaa hassulta:syysäipille! = )



-suzanne ja poika 6vkoa

Olen uusi tällä vauva-puolella, ja kysynkin, että tulinko oikeaan pinoon?

Meille syntyi kaksoset syyskuussa. Nettiin en usein ehdi, kun puolet päivästä menee yön univelkoja kalastellessa, varsinkin, kun toinen vauveleista itkeskelee vatsavaivoja iltaisin.



Onko täällä muita kaksosten äitejä näkynyt? On se kiva lukea myös " yksös" äitien kommentteja arjesta. Itse koen eläväni vielä jotain ihme poikkeus tilaa, kun vertaan oloani esikoisen vauva-aikaan. Ehkä en vaan vieläkään suostu myöntämään itselleni, että poikkeustila tulee jatkumaan vuosia... ;) Ihan hyvillä mielein täällä silti elellään!



Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille!

Oikea pino. Tervetuloa :)

Ainakin yhdet kaksoset pinoutuu syyskuisissa muistaakseni nikillä pallomasu2...

Meillä tyttö on todella tyytyväinen. Rintamaidolla kasvaa hienosti. Masuvaivoja ei ole ollut ja yhdet isot kakat tekee päivittäin. Päivällä nukkuu parhaiten ulkona ja sisälläkin kopassa ulkoilun jatkeeksi kuten nyt. Sisällä nukkuu levottomammin ja nukahtaminen hankalampaa.

Sitterissä köllöttelee ja ihmettelee, tosin sitteriä pitää keinuttaa ja välillä vaatii seurustelua, mikä tietty normaalia. Illat menee torkkuessa ja maitoa tankatessa. Yöuni tulee silmään vasta välillä 22 - 24, nukahtaa omaan sänkyyn miljoonan tutinlaittokerran jälkeen. Mies hoitaa sen runban, koska minulta ei tuttia huoli. Esikoinen nukahti 8kk vain ja ainoastaan rinnalle, joten nyt en tätä samaan totuta! Nukkuu omassa sängyssä tuonne 02:een, syö ehkä vartin ja nukahtaa kainaloon. Seuraava herätys 04 tai 05, sitten syö kauemmin ja herää taas 06 tai 07. Siitä sitten nukkuu kymmeneen saakka.

Vauvan kanssa siis menee tosi kivasti, mutta tuo uhmaava esikoinen ( täyttää 19pvä. 2v. ) koettelee hermoja. Eilen hyppäsi sitteriin vauvan päälle ja ekakerran läppäsi vauvaa päähän. Arvaatkaa vaan säikähdinkö???!!! Raukka on nyt tajunnut, että vauva on tullut jäädäkseen ja sitten on vielä ihan ulalla noiden uhman aiheuttamien kohtausten takia. Yritän ymmärtää, mutta välillä menee hermo, ikävä myöntää. Eli, ääntä tulee korotettua.

Meillä ristiäiset 19.pvä ja samalla vietetään esikoisen synttäreitä. Mä en tee itse mitään!!! Mun äiti tulee siivoamaan ja anoppi tekee kaikki tarjoilut. Näin ovat itse tarjoutuneet ja mullehan sopii. Juhlat siis vietetään meillä kotona ja pienimuotoisesti.

Voimia kaikille vatsavaivoista kärsivien äityleille!

Minsku ja tytöt

Eilen löysin syysmasujen aktiivisen pinon täältä vauvapuolelta, enkä sitten malta pysyä poissa... Meillä molemmat tytöt on päikkäreillä vielä hetken, joten autuaallinen hetki täällä!!!



Jaksamista kaikille viikonloppuna ristiäisiä järkkäileville! Meillä ne oli onneksi jo yli kuukausi sitten. Ovat kyllä melkoinen rulianssi. Pitää vaan muistaa, ettei se tarjottava ja siisti koti ole se pointti niissä ;)



Meidän vauva on totaalisen erilainen kuin esikoinen aikanaan. Nukkuu yöllä syöttöjen välit ja muutenkin suhteellisen normaali ja tyytyväinen. Esikoinen vain huusi ja huusi, ja pelkäsin siksi että mitähän tästä tulee tästä vauva-ajasta, mutta hyvin on siis mennyt.



Itse olen huomannut, että meillä nuo kovemmat itkut liittyvät melkein aina väsymykseen, vauva vain ei oikein osaa nukahtaa itse.



nyt tää 2 kk heräs, ja 2v jatkaa unia, vaikka tää heräs huutamaan vieressä. ihmeellistä!



hyvät viikonloput kaikille!



humppi ja tytöt

Minäkin olen uusi tällä vauva-listalla ja luin tänään ensimmäisen kerran teidän syyskuisten kuulumisia. Voi miten helpottavaa lukea niin samanlaisia kertomuksia kuin mitä meidänkin arki on. Hoitelen kotona esikoistani ja välillä meinaa sormi mennä suuhun. Miehen kanssa kovasti aina tulee pähkäiltyä mikä on lapsen käytöksessä normaalia ja mikä ei... Hänen mielestään juuri mikään ei tunnu olevan normaalia, joten todella kiva huomana näiden kirjoitusten kautta, että tuskin meillä suurta hätää on. Miehellä on jotenkin sellainen kuva, että lapset vaan hymyilee ja jokeltelee nukkumisten välillä. Meidän neiti (synt. 25.9) on mielestäni jokseenkin kiltti, mutta ainahan sitä joskus pientä huutoa on, varsinkin illalla. (Mies ei tienkään näe kuin sen, kun tulee töistä myöhään kotiin). Yötkin meillä on kuulemma todella rikkonaisia eikä vauvan tuhinoilta saa nukuttua. No hän on se herkkäunisempi. Neiti käy nukkumaan illalla 19-21, riippuen siitä kuinka monta kertaa sitä tuttia sitten käydään laittamassa. Nukahtamiseen saattaa joskus mennä tuntikin. Minusta tyttö jää yllättävän hyvin ja tyytyväisenä omaan sänkyyn odottelemaan unta eikä häntä sinne koskaa itkun kanssa tarvitse laittaa. Joskus vanhempien taitamattomuudesta ymmärtää lapsen väsymystä ajamme pienokaisen toki yliväsymyksen partaalle ja silloin ilta on itkuisempi. Herätykset ovat yöllä yleensä siinä klo 01, 04-05 ja 07. Eli aamua kohti syöttöväli lyhenee. Tämän kanssa olen toistaiseksi pystynyt elämään. Väsyttää, mutta vaikka koitan päivällä nukkua niin ei uni tule. Parvekkeelle olen saanut neidin nukkumaan kunhan vaan jaksaa aina välillä käydä työntelemässä vaunuja. Enemmän tuntuu nauttivan pitkistä kävelylenkeistä, jolloin vaunut ovat liikkeessä, mutta aina ei äiti jaksa ;)). Välillä täytyy istua koneenkin ääressä ja syödä suklaata!



Olisin kysynyt teiltä kokemuksia lapsen pelästymisreaktiosta? Meillä on nyt erityisesti parina iltana ja tänään päivälläkin tyttö pelästynyt kovasti erilaisiin ääniin. Joskus hän saattaa ennen nukahtamistaankin syvään uneen pelästyä " jotain" ja tällöin on kädet ja jalat taivasta kohti ja silmät selällään, lisäksi hän saattaa aivan täristä ennen kuin sitten saattaa ilmoille kovan ja hätääntyneen itkun. Varsinkin illalla olen huomannut, että hän on erityisen herkkä säikkymään ja ärtymään. Välillä en tiedä mitä hän pelästyy. Aivan pienenä ja alle 1kk:den iässä en tällaista huomannut. Onko tällainen säikkyminen tai siihen reagoiminen teille tuttua??



Mukavaa viikonloppua kaikille!

Meillä neiti täytti tänään tasan 2 kuukautta! Katselin jo haikeudella valokuvia syntymää seuranneilta minuuteilta ja sairaalan kotiinlähdöstä. 50 senttiset bodyt pyörivät päällä ja puolipotkarit olivat SUURET, nyt ne menevät viimeisiä hetkiä päälle, snif :(



Vauvakuume on ollut mulla aina. Ja tulee aina olemaan. Nyt jo tahtoisin kovasti lisää lapsia masuun, mutta ehkä on syytä odottaa, kun section jälkeen on kaiketi hyvä pitää hiukan pidempi väli. Leikkausalue on edelleen hiukan arka ja ajatuskin kohdun kasvamisesta ja masun venymisestä sattuu. No, ehkä parin vuoden päästä :)



Meillä tyttö on tyyväinen, jos minä en syö mitään erikoista. Carry, kala jne... aiheuttaa huutoa, mutta kun en pistä suuhuni kuin leipää, muroja, puuroja ja perunaa, niin ai, että kun on helppoa :) Tyttö saattaa nukkua jopa kahdeksan tuntia putkeen yöllä ja päivisinkin ottaa pitkiä torkkuja. Aamusella neljä tuntia ja iltapäivällä kaksi. Aivan älyttömän helppo lapsi! Ja hurmaava kaikinpuolin :)



Nyt tuli mummi kylään. Pitää mennä!



Laurukka

Tervetuloa uusille. Tämä on loistava porukka, joka tukee aina hyvässä ja pahassa :) Kiitos syysäidit!



Nonnamaria: Täällä on yhdet kaksospojat, ikää nyt 9vko. Suht kilttejä poikia itkevät vain jos masu vaivaa tai on nälkä. Tosin joskus on päiviä, että koko ajan on jommallakummalla näitä vaivoja. Olen pärjännyt hienosti, koska meillä on hoitaja osa-aikaisesti arkisin. Eli suosittelen ottamaan kaiken avun mitä on mahdollista, se on mahdollistanut meillä sen, että jaksan olla iloinen vielä kun mies tulee töistä kotiin ;) Poikien lisäksi on meillä tyttö 2v. 3kk. Joka tekee päivistä työntäyteiset hoitajasta huolimatta ;)



En nyt sitten halua korostaa, että apua tarvitsevat vain kaksosten äidit vaan kaikkien vauvojen äidit ansaitsevat apua, mikäli sitä haluaa vastaanottaa. :)



Eilen pakkasin lapset autoon ja ajoin Helsinkiin 150km moikkaamaan mummoa ja Ikeaan käymään (avoanoppi oli apuna). Onneksi olin tehnyt ostoslistan valmiiksi, sillä ei ollut mitään ihan nautinnollisinta olla siellä kolmen lapsen kanssa. Ensi kerralla menen yksin nauttimaan :) Siellä yksi rouva tuli kertomaan, että hänen tyttärellään on kahdet kaksoset ja puuhaa riittää kuulemma...

Takaisin tullessa jouduttiin lähes tunti seisomaan ruuhkassa Turuntiellä, siellä oli ihan järkyttävä onnettomuus. Autot ihan rusinana ja ambulansseja ainakin viisi :( Taas tuli mieleen, kuinka kiitollinen olen, että meillä kaikki on hyvin, vaikka välillä valvotaankin koko yöt.



Iloista viikonloppua kaikille ja voimia!



pallomasu

miehet nukkuu. Vauva jatkaa aamupäivän unia nyt neljättä tuntia. Esikoinen meni yhdeltä päikkäreille ja mieskin näyttää menneen alakertaan koisimaan. Muakin väsyttää, mutta en uskalla mennä nukkumaan, odottelen, että vauva herää. Rasittavaa, varmasti nukkuu vielä tunnin. Jospa uskaltautuisin sänkyyn...

Viime yönä vauva (7vko) nukkui jo toistamiseen 6 tuntia putkeen! Jee!!!!

ymmärtää kuinka hyvin itsellä on asiat, vaikka olisi kuinka väsynyt. Itse olin ihan puhki uhmaavan esikoisen kanssa ja vauvan, joka heräili silloin 2 tunnin välein yöllä syömään. Luin uusimmasta meidän perhe-lehdestä vakavasti sairaan Millan 4 vuotta kestäneestä taipaleesta ja kyllä sai asiat taas oikeat mittasuhteet. On ihanaa kun on kaksi tervettä lasta!

Nyt vauva on nukkunut yöllä jopa 4 tuntia ensimmäisen pätkän ja aamuyöstä heräilee sitten vähän tiuhempaan.

Voi ei! Nyt esikoinen tuolla uhmaa ja herättelee vauvaa isin kiellosta huolimatta. Isi tietty komensi ja itkuhan siitä tuli. Mikä kumma siinä on, että mä en voi kestää jos mies komentaa tyttöä? Puolustan heti lasta tai moitin miestä. Tiedän kyllä, että niin ei saisi tehdä, mutta kun tuntuu niin pahalta! Onko muilla vastaavaa?

Minsku

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. Aika menee ja päivät hurahtavat silmissä, aina ei ehdi edes lukea teidän muiden juttujakaan. Olen pähkäillyt, että mikä neitiä vaivaa vaiko eikö mikään. Pulauttelee välillä tosi suuria oksennuksia, ihan lattialle saakka ja kakka on semmoista lirua siis ihan löysää ja paljon, tulee usein vaipasta yli. Lääkärissäkin käytiin -tosin terveyskeskuksessa, ei tunnu olevan mitään vaivaa. Maitoallergiaa ei kuulemma voi olla, kun on pelkällä rintamaidolla ja kasvaa hyvin. Tuttuni vauvalla oli maitoallergia, vaikka oli pelkällä rintamaidolla. Mutta tein itse maitotestin, eli laitoin käsivarrelle tipan maitoa, muttei siitä mitään reaktiota tullut... Katsotaan ja kuunnellaan...



Sylivauva on ja mahdottoman seurankipeä. Yksinään ei meinaa viihtyä kuin hetken. Lattialla lelujen " alla" sählää vähän aikaa, muttei kauaa kiinnosta. Ja minähän en saa sitten tehtyä juurikaan mitään, kun sylissä ollaan jatkuvasti. Väsyttää, vaikka yöt menee suht hyvin kuitenkin. Illat on tosi pitkästyttäviä. Nukkumaan neiti käy vaihdellen klo 22 - 24. Saattaa joskus nukahtaa jo klo 21, mutta herää tunnin päästä silmät virkeinä ja naureskelee, syö puklaa ja nukahtaa klo 24. Olen yrittänyt pysytellä makuuhuoneessa, jotta ymmärtäisi nukkumaan menosta olevan kyse, toisaalta tekisi mieli mennä katsomaan telkkaria, kun pitää valvoa kuitenkin. Kohta tulee 3 kk täyteen, eikä rytmiä tunnu vielä ainakaan löytyvän. Päivällä en saa nukuttua, kun isommat lapset tarvitsevat minua, vaikka välillä tuntuu siltä, että saavat olla tosi paljon itsekseen, ihan liikaa. Syyllisyyden tuntoja äidillä...Välillä olisi ihanaa saada nukkua aamulla pitkään ja vielä päiväunet... ehkä muutaman vuoden päästä!

ostin rintarepun ja innoissani siinä olen kanniskellut. Lisäksi ajatuksena oli, että kun lähdetään jouluna Etelä-Afrikkaan, niin siinä sitten kanniskellaan. Mutta ei kuulemma sais kantaa kun tunnin! Plääh! Tästähän sitten kiukkuista sähköpostia liikkeeseen, mistä ostin, että kun ei mainittu asiasta ostaessa. Sieltä tuli vastaus, että fysioterapeuttien " testaama" ja saa kanniskella niin pitkään kuin vauva viihtyy. Tietty jos iso vauva, jalat puristuksissa.

Kirjoittelen siskon koneelta Torniosta... 590km matkattiin äidin kanssa tänään katsomaan siskoa, joka on koulunsa täällä aloittanut.

Tyttönen jäi isän hyvään hoivaan kotipaikkakunnalle :0)!

Kuulemma on hyvin mennyt, vaikkeihan tämä ole ensimmäinen lauantai, kun äiti on poissa kotoa sunnuntai iltapäivään saakka :0)!!



Juu, meillähän sitä itkuilua on aina iltaisin... ja aivan yhtäkkiä tyttö rauhoittuu nukkumaan. Sitä ensin siis huudetaan sydäntäsärkevästi ja kamalasti.



Voi kun on pientä ikävä... nyt pitää mennä tuijottamaan vauvelin kuvaa :0)!

Lauantai-iltaa kaikille! En ole taas muutamaan päivään ehtinyt täällä pistäytyä, jostain ihmeen syystä päivät ovat täynnä vauvanhoitoa ;)



Nikke (huomenna 8 vkoa) nukahti juuri omaan sänkyynsä ja toivon mukaan nukkua tuhistaa siellä n. kahteen asti. Yörytmi on nyt meillä (tällä erää) löytynyt, yöllä herätään n. klo 2 ja sitten aamulla puoli kuuden ja seitsemän välillä.

Meitin poitsu on kanssa sellainen sylissä viihtyvä, hetken aikaa suostuu yleensä lokoilemaan sitterissä (kun sitä jalalla keinuttaa), mutta heti jos siirryn liian kauaksi ts. näköyhteyden päähän, herra saa hepulit. Mies sanoikin, että on yhtä kärsimätön kuin äitinsä, ottaa pulttia heti jos hommat eivät suju joutuisasti. Eli kun on nälkä, niin ruoka pitää saada asap - muuten Nikellä naaman väri muuttuu hyvin punaiseksi ja ääni vihaiseksi. Mutta kun on nälkä, niin on nälkä ja ruoka pitää saada samantien. Pikku-herra siis hermostuu siinä ajassa kun äiti laittaa maitoa pulloon ja pullon mikroon muutamaksi sekunniksi.

Tänään oltiin skiexpossa ihmettelemässä koko perheen voimin ja huh, siellä oli väkee kuin pipoo. Vankkureiden kanssa ei ollut mikään mielyttävin paikka kulkea. Mutta kaipuu rinteeseen syttyi - voi kun pääsis ennen hiihtolomaa vaikka pariksi päiväksi Lappiin laskemaan (ja itsekkäästi ajattelen, että ilman lapsia). Hiihtolomalla joudutaan kuitenkin vuorottelemaan miehen kanssa rinteessä olemista (varma riidan aihe) kun Nikke on vielä hieman liian pieni rinteeseen otettavaksi:)



Mun täytyy myöntää, etten ole mitään kotiäiti tyyppiä ja välillä tää kotona olo tympii ihan törkeesti. Olinhan jo ennen mammalomaa yli kaksi kuukautta sairaslomalla eli oon ollut kotona jo toukokuun lopusta asti. Pari päivää sitten yks työkaveri soitteli ja kertoili mitä ovat duunissa tehneet ja mulla tuli sinne ikävä, NYYH. Onhan tietty ihan kivaa olla vauvan kanssa kotona vuosi ja saa etäisyyttä duuniasioihin, mutta kuitenkin. Oma työ on kuitenkin iso osa minun identiteettiä, onneksi sain pitää työläppärin ja yhteyden firman verkkoon, jotta pääsen välillä katsastamaan mitä töihin kuuluu ja pysyn kärryillä. Ihan oikeesti kun töissä mietti ett onko vaikka 100.000 ¿ käyttö hyväksyttyä johonkin projektiin, niin kotona miettii mistä sais halvimmalla vaipat tai korvikkeet... Työkaveri sanoikin että kun on controller töissä niin sitten sitä on myös mammalomalla ja etsii säästöjä jokapaikasta (kotona kylläkin ihan eri mittakaavassa kuin töissä). Välillä miettii ett onko huono äiti ja syyllistää itseään, kun kaipaa töihin vaikka pitäisi nauttia tästä vauva-ajasta. Kyllähän mä nautin, mutta töissäkin on ihan kivaa (tai sitten nämä poissaolo kuukaudet ovat kullanneet muistot ja unohtaneet, että tein pitkää päivää ja työnteko jatkui vielä kotonakin...) Toisaalta töissä pääsee helpommalla kuin kotona - voi rauhassa käydä lounaalla jne.

Onko muilla vastaavia ajatuksia vai oonko mä ainoa, joka ikävöi töitänsä?

Ehkä mun pitäs mennä nukkumaan, taidan olla ihan pöpi kun lauantai-iltana ikävöin töitäni



Hyvää viikonloppua kaikille syysmammoille ja vauveleille. Toivottavasti huomenna on parempi ilma kuin tänään.



t. Kaisastiina ja Nikke 8 vkoa

NYT on vihdoinkin muutettu, en muuta enää IKINÄ mihinkään, totaalisen *askaa hommaa. Mutta nyt siis alkaa tavarat hakeen paikkojaansa ja alkaa kämppä näyttää kodilta, ihanaa :) Oli se kuitenkin hommansa väärti, mieluummin tässä kodissa kuin vanhassa!



Mins-ku, meillä ihan sama juttu. Tuntuu että mies olettaa että esikoinen on nyt kamalan vanha ja mua sitten ÄRSYTTÄÄ kun se komentaa/toruu tyttöä, lapsihan on vasta 1v10kk että ei todellakaan mikään iso vielä, ei se yössä kasva vaikka poika onkin todella pieni esikoiseen verrattuna. Vaikee selittää mutta varmaan ymmärrätte. Saatan itekkin kyllä hyökätä miehen kimppuun (heh, ei mitään fyysistä :D) aika helpostikkin, tuntuu että se vähän liian nopeesti ärähtää tytölle ja tulee tosi paha mieli siittä.



Sekavaa tekstiä, oon aivan rättipoikki mutta eiköhän tämä tästä, lapset kuitenkin nukkuu hienosti (luojan kiitos!) ja ovat terveitä.



Jaksamisia kaikille :)



JMMK+kilon silmäpussit (oma moka :D)

Piti sanoa vielä kaisastiinalle että mä en myöskään ole kotiäiti tyyppiä, kaipaan töihin rajustikkin välillä ja yritän olla nyt kuitenkin niin pitkään kotona kuin mahdollista, tosin sitten jos alkaa ahdistaa menen töihin ja sillä selvä. Mä jaksoin todella paljon paremmin kun lähdin esikoisen ollessa 7kk töihin, ei enää itkuja tms. Meillä alkoi kaikki sujumaan hienosti ja olin älyttömän tyytyväinen elämääni. Annetaan kaikille mahdollisuus olla sellaisia äitejä kuin ollaan, ketään tuomitsematta :)



Ja nyt menen oikeasti, hips :)



JMMK

Aamulla heräsi syömään vasta 7:30! Ihanaa, toivon hartaasti yöllisten syöttöjen olevan historiaa *rukoilee* Esikoisen kanssa oli rankempaa, silloin herättiin jopa puolen tunnein välein syömään useita kuukausia.

Työstä: Mäkin olen ollut kesän alusta asti kotona ja ikävöin kovasti työelämään takaisin. Mulla on upea työ, mutta palaan takaisin vasta tammikuussa 2007 tai jopa elokuussa 2007. Saa nähdä miten pää kestää olla kotiäippänä.

Rintarepusta: Joku tästä kyseli--- suosittelen lisäksi matkalle kantoliinaa. Voi sitten vaihdella, eikä vauva väsy samaan asentoon.

Esikoisen torumisesta: Kannattaa sopia yhteiset säännöt miehen kanssa, ei ole hyvästä olla eri mieltä lapsen kasvatuksesta, ainakaan lapsen edessä. Lapsi helposti oppii manipuloimaan vanhempia ja pian huomaatte olevanne aina vastakkain ja lapsi kärsii.

Minua

minua kans harmittaa kun olen koko ajan torumassa ja kieltämässä esikoista. Päivittäin tappelen esikoisen kanssa kaikesta. Ennen vauvaa tälläistä ei ollut.

Päivät on mennyt niin vauvanhoito puuhissa että en ole paljon netissä käynyt, mutta nyt voisi taas aloittaa ;-)



Meillä poika vähän yli kuusi viikkoa painoa 5,5 kiloa ja pituutta 58,3 cm. Ruokahalu pojalla on aivan mahdoton, ja olemmekin päätyneet osttaisimetys kompromissiin. Maitoa tulee välillä todella vähän (neuvolan syöttöpunnituksessa paino nousi kerran vain 15 g puolen tunnin imetyksen jälkeen). Kyllästyin pitämään poikaa nälkäisenä ja aloitin nannin antamisen imetyksen jälkeen. Nyt levänneenä maitoakin tulee paljon paremmin - mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Mutta yritän silti imettää noin neljän tunnein välein. (Totesin että useammin ei vain kannata koska rintani kaipaavat lepoa ja vauva vaan hermostuu),.



Meillä nukkuu yleensä päikkärit 11-14 ja 16-19 ja nukkumaan mennään vasta 23 jälkeen kuin kello hän herää yöllä 4.45 sitten 40 min imetys ja sen jälkeen 80 ml pillosta ja seuraava herääminen 7.50 jolloin vaihdetaan vaippa ja syödään ja sen jälkeen köllötellään sängyssä useimmiten hereillä puoli kymmeneen.



Nyt on tämä arki jotenkin kivempaa kun on oppinut lukemaan ja tulkitsemaan vauvaa paremmin. Ja eloon tullut vähän rytmiä. Joka kerta tosin kun luulee tietävänsä missä mennään tapahtuukin jotain ja sitten ollaankin taas ihan ulalla.



Töistä on vähän kaksippiippuiset fiilikset. Toisaalta on ihanaa olla kotona, tehdä pitkiä kävelyitä, käydä aamukahvilla kahvilassa vauvan kanssa. Mutta toisaalta sitä kaipaa sitä kaipaa hektisyyttä, palavereita vaikeita caseja ja sitä arvostusta jonka työelämässä saa. Olen silti yrittänyt joka päivä tehdä jotain ja tavata muita äitejä etten ihan mökkihöperöityisi.



Nyt alkaa vaunuista kuulua ininää ja pyykkikoritkin kaipaisi jo tyhjentäjää ja ne ristiäisetkin lähestyvät ja jne jne



Oikein hyvää sunnuntaita kaikille!!



--M ja vaavi