Onko sinulla mitään rajoja sen suhteen, miten loukkaavasti puhut

anteeksi pyydetty, mutta kyllä tämä oli tässä

Suuttuessani oikein valitsen sanani, jotta ne sivaltaisivat pahimmalla mahdollisella tavalla. En tajua miksi teen niin ja miten en tapojani pysty parantamaan yrityksistä huolimatta.

Tätä nykyä.



Olen läksyni oppinut. Jos koen tulleeni huonosti kohdelluksi pahinta mitä saatan sanoa, että kuinka kehtasit. Muissa tilanteissa riitely on turhaa. Toista ei voi pakottaa rakastamaan tai toimimaan kuten itse haluaa, ainakaan riitelemällä.

menee pinna. harjoittelen.

sitten pyydetään anteeksi ja yritetään uudelleen ja yritetään ottaa opiksi.

en kiroile enkä hauku alatyylisillä sanoilla.



Pidän kyllä kontrollista kiinni, koska olen ajatellut että jos joskus lipsuu ja sanoo liian pahasti, sitä ei ehkä voi korjata vaikka kuinka anteeksi pyyetlisi.



Esim. jos minulle sanoisi tarpeeksi rumasti, niin en sisimässäni pystyisi koskaan antamaan anteeksi. Tiedostan sen, ja ajattelen että muilla voi olla sama juttu. Pyrin siis varomaan sanojani.

niin mehän riidellään itseasiassa tosi sivistyneesti.



Pahin mitä mieheni on sanonut minulle on että olen yhtä hullu kuin äitini. Siitä loukkaannuin verisesti. Mutta mitään solvauksia, rivouksia tai huoritteluja ei olla koskaan päästelty.

riidellään hyvin hillitysti. Ei juuri koskaan koroteta ääntä, eikä nimitellä tai tahallisesti loukata toista. Vaan puhutaan itse asiasta.

Olen tyytyväinen tilanteeseen, vaikka itseltäni tämän opettelu on ollut haastavaa. Nyt sujuu luonnostaan, on ihanaa kun "riidan" jälkeen ei ole mitään anteeksipyydeltävää ja asiat saadaan puhuttua!!

Yritämme molemmat olla mahdollisimman tahdikkaita ja hienovaraisia myös riidellessä. Sen olen tähän ikään mennessä oppinut, että toisen solvaamisesta ei seuraa hyvää mieltä kenellekään ja vähiten itselle. Jälkeenpäin aina kaduttaa.



En ole muutenkaan sen tyyppinen ihminen, että lähtisin toista esim. nimittelemään, edes pinnan palaessa totaalisesti.

haukkumaan kusipääksi yms. Nykyinen tapani on loukata mahdollisimman verisesti ja viileästi ja ne sanomiset kaivelee vuosikymmeniä (näin mulle on sanottu). Olen todella ilkeä ja onnistun syyllistämään.



Kusipääksi haukkuminen on turvallisempaa ja helpompi antaa anteeksi ja unohtaa. Varmasti terveellisempi tapa riidellä!!



Analyyttinen tapa taas ei hyödytä, suuttumus ei ainakaan laannu.