Tapahtuuko kolmenkympin jälkeen joku supernopea rupsahtaminen?

Ajattelin kyllä turvautua kosmeettiseen kirurgiaan.

Mulla rupsahtaminen tapahtui heti siinä kolmenkympin jälkeen. Syyksi arvelisin, että sain ekan "oikean" työn ja sen myötä kauhean stressi- ja unettomuusputken. Nyt ikää mittarissa 32 ja näytän vähintään nelikymppiseltä. Parissa vuodessa näytän vanhentuneen semmoiset 15 vuotta. Roikkuvat buldoggi-posket, pysyvät tummat renkaat silmien ympärillä - eivät häviä mihinkään vaikka miten pitkät yöunet onnistuisi nukkumaan. Iho yhtä aikaa kiiltelee rasvaisuuttaan ja hilseilee kuivuttaan. Noh, onpahan omat glitterihileet omasta takaa aika matkassa... Masentavaltahan tämä tuntuu, vielä pari vuotta sitten luultiin järjestään 22-25-vuotiaaksi, nyt teititellään ja rouvitellaan. Ja kun se jäisi vain siihen ulkonäköön, mutta muistikin on selvästi huonontunut eikä mistään enää jaksa innostua. Vanha kurppa.

kun toi teidän kuvailema alko jo 23-vuotiaana. Ihan oikeesti. Pikkuhiljaa, ja nyt 26 ja tahti vaan kiihtyy. Mua luullaan aina väh. 10 vuotta vanhemmaksi. No, ehkä mulle on sitten suotu vaan enemmän aikaa tottua tähän.. eh?!

Enkä tosiaankaan grillaa itteäni auringossa/tupakoi tms. Ja puhdistan ja kosteutan ihoani normaalisti. En liikaa enkä liian vähän.

Mä olen nelikymppinen mutta näytän kuulemma nuoremmalta. Jostain syystä kova treenaaminen (käyn salilla ja juoksen 15-20 km lenkkejä) vaikuttaa mulla paitsi kropan myös ihon kuntoon niin, että se on koko ajan "hehkeä". Ryppyjä tosi vähän. Mulla on kai hyvä pintaverenkierto ja aineenvaihdunta. Kunnon kestävyysliikunta kannattaa aloittaa viimeistään 35-vuotiaana.

Esikoispoikani kaveri oli kerran ihmetellyt miksei poikani (silloin 17 v.) ollut koskaan kertonut että hänellä on isosisko nähtyään meidät kaupungilla. Poika vastasi että kun se oli mun äiti :) Itse olin 37 v. Mutta niin vain olen rupsahtanut niistä ajoista muutamassa vuodessa :( vaikka olen parantanut elintapojanikin!

Sanoisin, että riippuu aivan henkilöstä. Itselläni ei 37-vuotiaana vielä rupsahtamisongelmaa ole, mua luullaan yleisesti joka paikassa alle 30-vuotiaaksi. En ole käyttänyt omaisuuksia kalliisiin ihonhoitotuotteisiin vaan pesen vedellä ja saippualla, en ole himourheilija tai terveysintoilija. Ainoastaan aurinkoa olen viime aikoina vältellyt, koska palan joka kerta. Eli ei ole iästä pelkästään kiinni.

Tai ainakin siinä vaiheessa aloin huomata kuinka vanhalta näytän. Jotakin tarttis tehdä. Ei ole kiva kun näyttää omissakin silmissä liian vanhalle.



Onneksi olen yhä hoikka, joten ongelmani on lähes pelkästään naamassa.

ei näy rupsahdusta. Joogaan paljon ja syön tosi terveellisesti, paljon marjoja ja hyviä kuituja ja öljyjä, valmisruokia en juuri ollenkaan. Joitakin vuosia sitten tajusin et moni joka on aloittanut joogan ja miettii syömisensä, on säilynyt energisenä ja kauniina ja päätin lähteä sille tielle. Ei kaduta! Elämässäni on ollut paljon huolia, mutta itsensä hoitaminen pitää elämän koko ajan plussan puolella. Tietysti joku sairaus tms voi silti tulla, mut suosittelen lämpimästi tätä tietä, päällepäinhgän näkyy se miten koko elimistö voi. Jooga ja oikeanlainen ravinto auttavat myös hormonimuutoksiin.

...hmmm, kai sitä on ihan 4-kymppisen näköinen, ja mun mielestäni 4-kymppinen nainen on kaunis. Yleensä on itsevarmuutta, oma tyyli ja kyky kantaa se sujuvasti. Oikeasti, noi kolmikymppisenä iskevät hysteriat "tulevasta rupsahtamisesta" kyllä menevät ohi - paradoksaalista kyllä, iän myötä. Mä ainakin katson itseäni eri tavalla. Yleinen kunto, terveys ja elämäntavat näkyvät tässä iässä sekä hyvässä että pahassa, nuorempana ei niinkään.

Aurinko ja sen palvominen on paha asia, katsokaapa vaikka kaikkia ulkona työskenteleviä. Ryppyjä riittää ja ihosyöpäpotilaissa on merkittävä osa opettajia, heillä kun on pitkät kesälomat ja tyhminä makaavat auringossa.

"Ihanaa", kuinka keskiverto nainen osaakin poimia tilanteista kuin tilanteista aina sen oleellisimman asian... Jopa lapsen vanheimpainillassa ei se lapsen asia ja siihen keskittyminen olekaan mikään tärkein, vaan kanailuksi ja nokitteluksi (viimeistään selkien takana) menee. "Toi on ainaski rupsahtaneempi kuin mä, mä oon ainakin nätimpi kuin toi, hyi allit, hyi heltta, hyi hyi.... :')

30-vuotiaana ei todellakaan nainen vielä rupsahda, vaan pikemminkin on kauneimmillaan!

Siinä about 43-vuotiaana huomasin itse eka kerran ihossa veltostumisen merkkejä ja ryppyjä. Aurinkoa en ole koskaan ottanut, senkin takia varmaan iho pysynyt hyvänä pitkään, vaikka en sitä sen kummemmin hoida. Kosteusvoidetta laitan iltaisin muistaessani. 

Tapahtuu.

Ei mulla ainakaan vaan vasta 45-vuotiaana alkoi rupsahtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ellet sinä ole sitten näitä "mua luullaan jatkuvasti alle kaksikymppiseksi ja eilenkin kysyttiin baarissa paperit, vaikka olen jo 40"-tapauksia. Tosin siinäkin tapauksessa tuo odottaa.

En ole aloittaja ja ketjukin on näköjään ikivanha, mutta minua niin rassaa tällainen asenne. Sinä et ikimaailmassa uskoisi minua sen ikäiseksi kuin olen, katsomalla pelkkää ulkonäköäni. Seisoisin edessäsi sanomatta sanaakaan. Et todellakaan arvaisi. Kun se nuoremmalta näyttäminen ei ole mitään mielikuvitusta 😑 Toiset näyttävät nuoremmilta, toiset eivät. Niin se vain menee.

Voit kulkea päivittäin monenkin "teinin" ohi tietämättä, että he ovat lähempänä 30 kuin 20. Jopa minä babyface sorrun joskus ihmettelemään, että voiko tuo olla oikeasti tuon ikäinen. Vaikka ei sen pitäisi olla mikään ihme.

Tarkkasilmäisenä sekä sangen ahnaana miehenä sanoisin, että rupsahtamisprosessi alkaa siinä kolmenkympin molemmin puolin yleisesti. Tietenkin löytyy poikkeuksia molempiin suuntiin ja jotkut yksittäistapaukset ovat käsittämättömän nuorekkaita ihan sinne vanhoille päiville asti.

Mutta sinullahan pullat hyvin jo uunissa, tai itseasiassa jo ulkona, joten ei mitään hätää!

Minä vanhenin ihan hirveästi kun sain 34v lapsen ja valvoin lähes 2v. Kasvojen iho on kuin ohutta ruttusta paperia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nelikymppinen mutta näytän kuulemma nuoremmalta. Jostain syystä kova treenaaminen (käyn salilla ja juoksen 15-20 km lenkkejä) vaikuttaa mulla paitsi kropan myös ihon kuntoon niin, että se on koko ajan "hehkeä". Ryppyjä tosi vähän. Mulla on kai hyvä pintaverenkierto ja aineenvaihdunta. Kunnon kestävyysliikunta kannattaa aloittaa viimeistään 35-vuotiaana.

On olemassa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan runsas kestävyysliikunta ei suinkaan nuorenna, vaan jopa vanhentaa, koska se lisää kortisolin eritystä, mikä taas johtaa happiradikaalien vapautumiseen ja oksidatiiviseen stressiin. Tämä prosessi vahvistaa ikääntymisprosesseja, ei suinkaan hidasta niitä. 

Liikunnan positiiviset vaikutukset saisit mahdollisesti paljon pienemmälläkin rehkimisellä.

Esimerkiksi liikuntafysiologi Margin Gibalan tekemässä tutkimuksessa  tutkittiin, miten  pitkäkestoinen aerobinen ja lyhytkestoinen HIIT-treeni vaikuttavat kehon toimintoihin. Kahdentoista seurantaviikon lopussa molempien ryhmien hapenottokyvä, insuliiniherkkyyttä ja lihasten mitokondrioita tutkittiin. Hapenottokyky oli kasvanut molemmissa ryhmissä keskimäärin noin 19 %, insuliiniherkkyys noin 5 % ja mitokondrioiden määrä oli lisääntynyt molemmissa ryhmissä yhtä paljon. Toisin sanoen on mahdollista saada 0, 5 tunnin treenaamisella samat vaikutukset kuin 2,5h treenaamisella viikossa, minkä lisäksi HIIT-treeni lisää mm. kasvuhormonin määrää, kun taas pitkät lenkit vähentävät sitä. 

Olen 36 ja ihohuokoset laajentuneet, posket alkavat valahtaa. Ero on merkittävä neljän vuoden takaiseen naamaan. Eipä tälle mitään voi, vaikka joogaisin elämäni loppuun niin kuihdun ja kuolen silti.

Runsaalla vedenjuonnilla olen saanut ihon kuivumisen kuriin, mutta sitä pitää tosiaan muistaa juoda 3 litraa päivässä.

Rupsahtaminen ei ole automaattista, mutta tapahtuu paljon helpommin koska palautuminen hidastuu (lihominen helpottuu). Sama juttu miksi urheilijat perinteisesti tippuvat huipulta kolmenkympin jälkeen.