Onko 3 harrastusta tokaluokkalaiselle liikaa?

mutta ei tule onnistumaan tänä vuonna. Meiltä sinne uimahallille on matkaakin 25km, joten siihen menee aina koko ilta.



Itse olen nuorempien sisarusten kanssa kotona, eli missään ip-kerhossa tyttö ei ole, vaan tulee suoraan koulusta kotiin.



ap

parempi se on olla harrastuksissa kuin kotona telkkarin ja tietokoneen aarella. ei ne laksyt tuon ikaisella viela paljon aikaa vie.

Minustakin harrastaminen on juuri sitä lapsen "vapaa-aikaa" - siellähän hän saa tehdä juuri niitä asioita joista nauttii ja jotka on itse valinnut. Usein vielä niiden kaikista mieluisimpien samanhenkisten kavereiden kanssa.

Itse en niin arvosta sitä että lapsi pelaa illat pitkät tai katselee telkkaria. Osa meidän naapureiden lapsista vaikuttaa suoraan sanoen tylsistyneiltä iltapäivisin, ja kiertelevät pelailemassa Nintendoa vuorotellen kenenkin kotona.

Kun harrastukset on pakko aikatauluttaa, se joutoaikakin saa ihan uuden nautinnollisen merkityksen. Jos vapaata on liikaa, ei siitä osaa myöskään nauttia (vrt. työssäkäyvän arkivapaa/työttömän arkipäivä).

Meidän tokaluokkalaisemme tanssii 2 kertaa viikossa, voimistelee kerran viikossa, jalkapalloilee 2 kertaa viikossa ja käy askartelukerhossa kerran viikossa.



Määrä on hänelle sopiva ja harrastukset mieluisia. Meille vanhemmille riittäisi paljon vähempikin maksaminen ja kuljettaminen, mutta lapsi haluaa harrastaa joten annamme hänen harrastaa.



Koulu menee hyvin, lapsella on myös aikaa olla pihalla kavereiden kanssa ja katsella kotona telkkaria.

Mä en yksinkertaisesti tajua nykyajan vanhempia!!

Ja vaikket itse sitä tajuakaan, jotkut lapset ovat hyvin aktiivisia ja haluavat oppia uusia taitoja ja harrastaa monenlaisia asioita. Vanhemman tehtävä on pitää huolta siitä ettei homma mene överiksi, mutta koska lapset ja heidän elämäntilanteensa ovat niin erilaisia, ei kukaan voi sanoa toisen puolesta, mikä on liikaa ja mikä ei.

Esimerkiksi moni ekaluokkalainen, joka on koulun jälkeen pitkän iltapäivän ip-kerhossa ja kotiutuu viideltä, on varmasti liian väsynyt lähtemään mihinkään harrastukseen. Sen sijaan luokkakaveri, joka menee kotiin klo 12, syö välipalan, tekee läksyt ja huilaa hetken, saattaa olla kolmen-neljän aikaan jo into piukkana lähdössä mieleiseen harrastukseen vaikka joka päivä. Ja silti jää ilta aikaa puuhata kavereiden ja perheen kanssa.

Työkaverini kertoi tuttavastaan, jonka lapsi harrastaa hyvin vaativaa urheilulajia ja nauttii harjoittelusta (käytännössä treenaa täysillä pari tuntia joka arkipäivä) suunnattomasti. Kun hänen kaverinsa oli kertonut harrastavansa lukemista, poika oli päivitellyt: "Siis miten sä jaksat lukea monta tuntia joka päivä - siis tosi rankkaa - mä en ikinä jaksaisi!"

vaan vanhemmat tuntevat lapsensa! Itse harrastin nuorena vaativaa lajia ja treenit oli tuossa iässä jo 6 kertaa viikossa, joskus parikin kertaa päivässä. mikään ei ole antanut minulle niin paljoa kuin rakas harrastus, jonka myötä sain myöhemmin matkustaa kilpailumatkoilla, tutustua uusiin ihmisiin ja selvittää omia rajojani. veljeni on toista maata -- ei olisi ikinä kestänyt moista rumbaa, mutta onneksi viisaat vanhempani antoivat minun nauttia harrastuksestani. Vielä nelikymppisenäkin se on valmennustyön muodossa elämässäni ja tuo vieläkin minulle upeita kokemuksia vuosittain!

"Itse harrastin nuorena vaativaa lajia ja treenit oli tuossa iässä jo 6 kertaa viikossa, joskus parikin kertaa päivässä. mikään ei ole antanut minulle niin paljoa kuin rakas harrastus, jonka myötä sain myöhemmin matkustaa kilpailumatkoilla, tutustua uusiin ihmisiin ja selvittää omia rajojani."



Tämä on kuin minun suustani, itse en tosin ollut yhtä onnekas, kun "ura" päättyi 19-vuotiaana, kuin seinään. Olen lähinnä nykänen/myllylä osastoa, ehkä vielä löydän "susannani".

niin ei ole liikaa.

Mulla on ekaluokkalainen poika, joka harrastaisi kanssa aika paljon. Olen tässä paljonkin pohtinut, että mikä on liikaa. Minä olen raakannut asiat niin, että pääasia on koulu, hyvänä kakkosena tulee kavereiden kanssa pihalla touhuaminen. Jos nämä hoituu hyvin niin sitten saa harrastaa mitä huvittaa niin paljon kuin huvittaa. No, sen verran määrätään, että logistiikan pitää toimia, kun on tässä elämässä muutakin ja lapsiakin on muitakin.

Tulin itse siihen tulokseen, että tuon ikäisen on saatava kokeilla eri asioita, jotka tuntuu kiinnostavilta. Ja jos niitä kokeiltavia harrastuksia on useita, pitää olla myös lupa lopettaa harrastus jos se ei tunnu hyvältä. Eli ei tarvitse koko vuotta harrastaa jos ei jaksa, mutta harrastuksia ei tietty aloiteta 5:ttä vaan katselumeiningillä. Ja jos harratuksia on paljon, niin ne, joita voi oikeasti harrastaa ihan hyvin ilman kerhoa, harrastetaan ilman kerhoa. Kuten juuri kokkausta voi harrastaa hyvin vanhempien kanssa kotona.

Anna ap tytön mennä. Jos alkaa tahti väsyttää niin sitten toki kannattaa miettiä tytön kanssa, miten homma hoidetaan eli mitä jätetään pois. Mutta itse siis antaisin kokeilla. Tähän vaikuttaa myös paljon se, että lapsi tulee koulusta suoraan kotiin ja sinäkin olet siellä paikalla.

Onko se aika mielestänne vapaa-aikaanne vai jotakin erityisen rasittavaa/kuluttavaa? Miksei sama pätisi lapseen?



Yleensähän ne harrastukset ovat juuri se elämän suola - minä ainakin ajattelen välillä että käyn töissä vain siksi, että saisin riittävästi rahaa pitääkseni yllä riittävää elintasoa ja voidakseni vapaa-ajalla harrastaa niitä asioita, joista nautin.



Harrastuksen voi aina lopettaa, jos se osoittautuu liian raskaaksi viikkoaikataulun suhteen. Mutta jos ei pienenä harrasta, ei välttämättä harrasta isonakaan.