Mieheni mielestä minun täytyy ottaa vastuu hänen raitistumisestaan, en vain jaksa

Sinun tehtäväsi on huolehtia itsestäsi ja lapsestanne, ei aikuisesta miehestä. Toki voit olla hänelle apuna ja tukena, mutta sinä et voi häntä raitistaa. Se ei ensinnäkään auta mitään ja toiseksi kulutat siihen oman energiasi. Miehesi raitistuu vain ja ainoastaan omasta halustaan.



Jos haluat auttaa, etsi hänelle vaikka tietoa hoitopaikoista, A-klinikan puhelinnumeroita tai vastaavaa. Mene sinne vaikka hänen kanssaan puhumaan. Mutta elä omaa elämääsi! Huolehdi itsestäsi, että jaksat huolehtia lapsestasi. Miehesi täytyy tehdä oma ratkaisunsa elämänsä suhteen.

toiseksi, et voi raitistaa miestäsi. Jos ryhtyisit tuollaiseksi omahoitajaksi niin mies olisi raittiina vain koska ulkoiset rajoitteet (=sinä) pitäisivät hänet raittiina. Ei siis oikeasti. Tekisit hänelle itselleenkin karhunpalveluksen.



Pystytkö irroittautumaan? Että jätät asian miehen huoleksi?

onko hän ottanut selvää AA:sta tms.

Nyt olikin sitä mieltä, ettei tarvitse mitään sellaista, ja käski minun olla ratkattamasta turhasta.

Voi että, miten masentaa ja itkettää.

Tuntuu että olen täysin arvoton ja mitätön.

Olen yrittänyt selittää, miten pahalta minusta tuntuu, kun mies juo, olen lisäksi kokenut lapsena vanhempien alkoholismin, joten turvattomuuden tunne melkein kuristaa aina kun huomaan miehen olevan humalassa.

Enkä tahdo että lapsellani on alkoholisti vanhempana.

Ajattelin mennä johonkin al-anoniin juttelemaan, ettei tuntuisi niin yksinäiseltä.

Olen juuri toipumassa vaikeasta masennuksesta, ja pelkään että masennun taas. Lapseni tarvitsee paljon hoitoa, ja pitää säästää voimia ensisijaisesti häntä varten. t.ap.

Ja jos mies tuolla tarkoittaa, että hän itse kyllä haluaa raitistua ja tiedostaa, että ongelma on, niin sehän on hyvä juttu. Mutta olet ihan oikeassa siinäkin, että jos sulla ei resurssit riitä miehen päivittäiseen "tukemiseen", niin ei hän voi sitä sinulta vaatia.



Se ei kuitenkaan ole tekosyy jatkaa juomista. Apua on saatavilla muualtakin. AA-paikkoja on lähellä joka paikkakunnalla. Sun tuki pitää olla sellaista, mihin sun voimat riittävät. Ja kyllä mun mielestä jonkinlainen tukemisen osoitus olisi ihan paikallaan, sillä yhteistä hyväähän sillä on tarkoitus saavuttaa. Mutta se sun tarjoama tuki voi olla jotain niin kevyttä kuin että kysyt päivittäin mieheltä, että miten menee.

Ja käy vaikka päihdelinkin keskustelusivuilla, siellä juttelee paljon kanssasi samassa tilanteessa olevia, heiltä saat varmasti apua ja vertaistukea.



Miten miehesi suhtautuu siihen, jos sanot että hän menettää perheensä jos ei lopeta juomista?



Koita jaksaa!

Hän juo, et sinä.



Toisekseen se viinojen ratsaaminen ja juomien kyseleminen ei juomista lopeta.



Voit ainoastaan pakata tavarasi ja lähteä suhteesta. Tai katsoa vierestä. Vahtiminen on turhaa, jäkättäminen on turhaa.

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: lähteä tai jäädä. Älä vaan sorru missään vaiheessa kuvittelemaan, että pystyisit raitistamaan miehesi. Se on mahdotonta.

Mikään sinun tukesi tai haukkumisesi ei muuta miehen juomistarvetta. Hän juo jos juopotuttaa, lopettaa sitten kun itsellään on isiihen tarve. Siinä ei auta kiristys, kyttäys, tukeminen, uhkaaminen, lahjonta, ei mikään. Näin on sanonut myös mieheni itse, joka on kokenut vuodenkin raittiita jaksoja sekä ilman antabusta että sen kanssa.



Voit vain päättää elätkö hänen kanssaan juomisesta huolimatta. Raitistaa et häntä voi.



Voit olla tietysti myötäiloinen onnistumisisita ja pahoillasi retkahtamisesta, mutta et voi vaikuttaa häneen yhtään mitenkään. Voit vaikuttaa vain omiin tekemisiisi. Hae siis itsellesi apua Al-Anonista. Juuri sieltä. Tuttu paikka minullekin.

kokemuksia juoposta isästä. Ihan niinkuin sinullakin.



Meillä äiti "sinnitteli" isän kanssa, kunnes sai meidän lapset yläaste/lukioikään. aivan järjetöntä. Miksi ei eronnut jo aikaisemmin, että meidän lasten turvallisuudentunne elämään olisi säilynyt. Mulla sentään asiat ainakin ulkoisesti ok, veljellä päin persettä.



Joten miksi sinä jatkat teidä parisuhdetta? siksikö, ettei miehesi juo rähinäviinaa? ei sammu oksennuslammikkoonsa eikä riko ikkumoita? Meilläkin isä oli hilpeä ja harmiton tissuttelija. Ainakin muiden kuin meidän lasten mielestä.