Erokortti esiin!!

että kuinka tosissaan siinä hetkessä on oiekasti.



Mutta, montaa kertaa en kuuntelisi, vaan siiten aamulla kehottaisin aloittamaan sen pakkaamisen.

Sen jälkeen tarjoaisin pakkaamisapua.



Äärettömän lapsellista.

Lapsellista käytöstä. Vähän sama kuin nämä "tapan itteni jos sitä ja tätä" -ihmiset, joilla ei ole aikomustakaan tehdä mitään.

Mun mieheni on tehnyt sitä lukemattomia kertoja. En pysty edes laskemaan. Varmasti 50 kertaa.



Ap

ja kerro että erouhkailu vähentää luottamustasi teidän suhteenne kestävyyteen. Muista älä hyökkää ja kerro että rakastat miestäsi, mutta tällainen erouhkailu on ahdistavaa ja nakertaa teidän suhdetta pitkällä ajalla.



Tai jos tämä ei toimi, niin auta pakkaamaan ja jätä se sika.

Lukemattomia kertoja ja tälläkin hetkellä minulla on olo, meinaako tuo mies olla tuossa vai ei. Viimeksi eilen hän uhkasi jättää mut. Tänään sanoi ettei jätä. Niin kuin aina ennenkin. Aina sama laulu. "mä jätän sut, mä muutan pois, nyt mä oon täysin varma siitä". Ja seuraavana päivänä taas rakastaa niin kovin. Mistä saisin itse voimia, että minä potkaisen hänet pellolle?

Vaimo vrtää ton kortin aina esiin. Eli kerran kahdessa viikossa :( Naimisissa jo 10 vuotta, suhteessa 15 vuotta.



En vaan jaksa erota. Rakastan toki tuota kusipäätä, mutta ei se vissin aio mitään tehdä omalle käytökselleen.

Vaimo vrtää ton kortin aina esiin. Eli kerran kahdessa viikossa :( Naimisissa jo 10 vuotta, suhteessa 15 vuotta. En vaan jaksa erota. Rakastan toki tuota kusipäätä, mutta ei se vissin aio mitään tehdä omalle käytökselleen.

Miltä se susta tuntuu? Annatko mennä toisesta sisään ja toisesta ulos? Mua alkaa nykyisin suututtamaan tuo ainainen jättäminen niin paljon, että saan kilarit. Eilen huusin niin, että kurkkuun sattui.

aikanaan kun olin naimisissa. Vaimo uhkaili jatkuvasti erolla. Minä kyllästyin lopulta ja sanoin sen yhden kerran. Ja se loppui siihen, siis avioliitto

Vaimo vrtää ton kortin aina esiin. Eli kerran kahdessa viikossa :( Naimisissa jo 10 vuotta, suhteessa 15 vuotta. En vaan jaksa erota. Rakastan toki tuota kusipäätä, mutta ei se vissin aio mitään tehdä omalle käytökselleen.

Mitä tekisitte, jos monessa riidassa (ei kaikissa) miehenne vetäisisi niin sanotun erokortin esille? Eli riidan aikana "mä haluan erota, mä en enää aio jatkaa elämääni sun kanssa, huomenna pakkaan kamani". Miten pitkään jaksaisitte katsella sellaista käytöstä?

Onko miehelläsi paikkaa johon mennä?

Mitä tekisitte, jos monessa riidassa (ei kaikissa) miehenne vetäisisi niin sanotun erokortin esille? Eli riidan aikana "mä haluan erota, mä en enää aio jatkaa elämääni sun kanssa, huomenna pakkaan kamani". Miten pitkään jaksaisitte katsella sellaista käytöstä?

Onko miehelläsi paikkaa johon mennä?

Ei kai. Toivoisin jo kohta, että olisi.

mun exä harrasti tota. Ensin olin aina paniikissa, sitten se alkoi ärsyttämään, loppuvuosina osoitin aina ovea ja lopulta ei enää kiinnostanut. Kun 20 vuoden jälkeen halusin erota, miehen mielestä meillä ei edes ollut pahoja ongelmia. Joo, vois vähän ajatella mitä suustansa päästelee.

Vaimo vrtää ton kortin aina esiin. Eli kerran kahdessa viikossa :( Naimisissa jo 10 vuotta, suhteessa 15 vuotta. En vaan jaksa erota. Rakastan toki tuota kusipäätä, mutta ei se vissin aio mitään tehdä omalle käytökselleen.

Miltä se susta tuntuu? Annatko mennä toisesta sisään ja toisesta ulos? Mua alkaa nykyisin suututtamaan tuo ainainen jättäminen niin paljon, että saan kilarit. Eilen huusin niin, että kurkkuun sattui.

Aikoinanin ahdistuin melkoisesti. Nykyään en reagoi muuten kuin pyytämällä lopettamaan ja kertomalla ettei ongelmat noin korjaudu.

Tosin ei se pyytäminen mitään auta yleensä vaan saa vaimon entistä kiukkuisemmaksi

"Miten pitkään jaksaisitte katsella sellaista käytöstä?"



No mun vaimo oli just tollanen. Ero ja ero. No, sai mitä halusi.



Olen muuten sitä mieltä, että tuollaiset uhkailut on ihan syvältä, osoitus siitä että muuten ei keskustelua voi käydä. Kiertoon vaan ja onnea, ja ihan sukupuolesta riippumatta.

että mies on näiden erouhkien jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja ihmettelee miksi mä kuljen varpaillani. Miksi mulla on epävarma olo ja pelkään joka kerta oven avatessani että onko puolet kamoista hävinneet. Mies ihmettelee tätä suuresti, miksi musta voi tuntua siltä. Tässähän minä olen, hän vaan sanoo ja jatkaa telkkarin katsomista. Mä taas olen joutunut jälleen kerran miettimään että missäs sitä sitten asutaan kun ukko häipyy, miten pärjään ja mitä ja mitä.



Sitten yksi päivä ilmoitin miehelle, että minä muutan, muutatko sinä mukana. Mies ihmetteli että minne pitää muuttaa ja miksi. Sanoin että mun täytyy saada asua asunnossa, jossa tiedän pärjääväni myös yksin. Mies sanoi että hän muuttaa myös kanssani eikä halua erota. Viikko papereiden kirjoittamisen jälkeen mies sanoi ettei aiokaan muuttaa kanssani sinne, vaan haluaa erota. Menin samantien muuttamaan asunnon vain mun nimiini. Ja nyt mies ihmettelee, miksi tein niin. Hänhän ei ole mihinkään lähdössä. Hähän on tässä vieressä. Ei hän ymmärrä, mitä hän tekee mulle noilla uhkauksillaan ja tempuillaan. Mun täytyy saada tietää että mulla on katto pään päällä vielä silloinkin jos hän nyt sattuisikin lähtemään.



Tätä on mun elämäni. Kohta muutamme sinne uuteen kotiin. Ja edelleen mies "jättää" mua harva se viikko. Miksi en pistä sitä ulkoruokintaan? A) mies ei pärjäisi yksin. Mulla ei ole sydäntä heittää häntä pihalle koska tiedän ettei hän taloudellisesti pärjäisi yksin.



Mä olen niin säälittävä, ei hyvänen aika sentään! Suostun siis ihan kaikkeen mitä tuo ukko mulle syytä. Nyt olisi ryhdistäytymisen paikka mutta luonto ei anna periksi että heivaan ukon pihalle.

ja ettei tulisi omaa sädekehää kiillotettua - en myöskään käyttäisi erokorttia enää. Eksän kanssa se oli aina tapetilla, just tuo "ei jumalauta mä en jaksa tätä enää, mä haluan erota ja sillä hyvä". Siis molempien puolelta. Eikä sillä sanalla ollut enää kummallekaan mitään merkitystä, vastaus oli toiselta aina "HYVÄ, mäkin haluan, senkus ruvetaan hoitamaan käytännön järjestelyjä vaan!". Jotenkin sitä siinä hetkessä aidosti jopa tarkoitti, että maksaisi ihan mitä vaan että pääsisi siitä juntista eroon ja NYT mä oikeasti teen sen ja aina tää on tätä! Mutta sitten kun vähän rauhoittui niin ei se sitten enää "aina ollutkaan sitä".



Siinä oltiin sitten tilanteessa, että kun _aidosti_ ja vilpittömästi halusin erota, niin nehän sanat kaikuivat kuuroille korville... Kunnes ryhdyin oikeasti tekemään järjestelyjä, siitäkin meni pitkän aikaa ennen kuin mies uskoi. Oma moka, olin huutanut sutta liian monta kertaa...



Nykyiseen suhteeseen lähtissäni kun aika alussa käytiin parisuhdekeskusteluja, sanoin, että mulle ei tarvi kyllä kun kerran sanoa että haluaa erota, mä uskon kerrasta, eli minään aseena sitä ei pidä käyttää, vaan siinä vaiheessa pitää olla aika hitsin varma, että se on sitä mitä haluaa. Ja olen luvannut myös (ennen kaikkea itselleni), että en sorru itsekään samaa.



Se on loputon suo...