Hankkiutuisitko "vahingossa" raskaaksi
jos sinulla olisi mieletön vauvakuume, mutta mies ehdottomasti sitä mieltä että lapsilukunne on täynnä. Eikä hänen päätään voisi kääntää.
Vai tyytyisitkö vaan kuumeilemaan ja haaveilemaan?
Kommentit (12)
että mies jättäisi jos tekisit niin? Jos olet varma, että ei jättäisi, niin vahinkoja sattuu... ;-)
Jos haluaisin välttämättä lapsen, vaihtaisin miestä tai hankkisin sen lapsen yksin.
"Vahingossa" raskautuminen on halveksittava teko, eikä pidä ihmetellä, että yksinhuoltajaäitejä on niin paljon. Näissä tapauksissa saavat syyttää tasan itseään.
Mun kanta on se, että se lapsi on YHTEINEN, eli kun nyt biologian takia siihen lapsen hankkimiseen molempien sukusolut tarvitaan, niin myös miehen mielipide on tärkeä. Myös se mies on siitä lapsesta vastuussa, ei pelkästään nainen. Mä en muutenkaan käsitä kun naiset aina puhuu, MINUN lapsesta, ei koskaan meidän. Puhutaan kuinka MINÄ haluan ja MINÄ valitsin yms... Mihin se mies katoaa? Ai niin, miestä tarvittiin ainostaan siihen siittämiseen, muullahan ei ole väliä.
podin pitkään vauvakuumetta ennenkuin sain mieheeni tartutettua kuumeen. Eli tyydyin vaan kuumeilemaan ja haaveilemaan, kunnes mies oli valmis perheenlisäykseen.
Meille "ei pitänyt" tulla enempää lapsia, mutta mieheni aloitteesta saimme pienellä ikäerolla seuraavan lapsen ;)
Jonka piti jäädä kuopukseksi, mutta..vauvakuume iski ensin muhun, ja pian mieheeni...pitkä yrittely palkittiin, ja nyt meillä on kolme ihanaa lasta :)
Neljättä kuumeiltiin ja yritettiin, onnistumatta, ja lopulta luovutimme.
Eli ensimmäistä jouduin kuumeilemaan pitkään, mutta sittemmin ollaan lisäännytty varsin sopuisasti.
että riskeeraisi avioliittonsa ja parisuhteensa lapsen takia, jos niitä on siunaantunut ennestäänkin.
Sekin aina ihmetyttää että tehdään lapsi vaikka yksin. Se lapsi lentää kuitenkin joskus pesästä, onnellinen parisuhde jatkuu sen jälkeenkin.
Vielä itsekkäämpää sinun tapauksessasi on se, että kyseessä ei ole vain ero miehestäsi vaan myös miehen ero lapsistaan, jos hän ei uutta tulokasta halua. Vastenmielistä asettaa se puoliso, jonka pitäisi olla rakkain (!!) tuollaiseen tilanteeseen.
Minulle tulee vääjäämättä mieleen että olet kiittämätön kusipää, joka ei sen pahemmin osaa olla kiitollinen olemassaolevista lapsitaan kuin puolisostaan vaan on itsekkäästi hormonien vietävissä ja sillä oikeuttaa vain omat halunsa syrjäyttäen samalla muiden.
että riskeeraisi avioliittonsa ja parisuhteensa lapsen takia, jos niitä on siunaantunut ennestäänkin.
Sekin aina ihmetyttää että tehdään lapsi vaikka yksin. Se lapsi lentää kuitenkin joskus pesästä, onnellinen parisuhde jatkuu sen jälkeenkin.
Vielä itsekkäämpää sinun tapauksessasi on se, että kyseessä ei ole vain ero miehestäsi vaan myös miehen ero lapsistaan, jos hän ei uutta tulokasta halua. Vastenmielistä asettaa se puoliso, jonka pitäisi olla rakkain (!!) tuollaiseen tilanteeseen.
Minulle tulee vääjäämättä mieleen että olet kiittämätön kusipää, joka ei sen pahemmin osaa olla kiitollinen olemassaolevista lapsitaan kuin puolisostaan vaan on itsekkäästi hormonien vietävissä ja sillä oikeuttaa vain omat halunsa syrjäyttäen samalla muiden.
Se lapsi tehdäänkin itselleen, eikä ollenkaan sen takia, että yhdessä halutaan. :) Niin kuin yleensäkin naiset tekevät. Miehistä viis.
että mies jättäisi jos tekisit niin? Jos olet varma, että ei jättäisi, niin vahinkoja sattuu... ;-)
niin saako mies pitää salasuhdetta? Vahinkojahan sattuu ;)
noin tein ja tuli keskenmeno. Onneksi. Lapsi tuskin olisi suhdetta paikannut. Oppirahoja on makseltu riittävästi, ikinä sen jälkeen ei tullut mieleenkään niin tehdä.
Ja tilanne on koettu. Oli hermoja raastava, mutta en voisi tehdä miehelleni enkä tulevalle lapselleni sitä että hankkiutuisin "vahingossa" raskaaksi. Minun arvomaailmani lähtee siitä että molempien vanhempien tulee haluta lasta ja lapsen tulee saada olla haluttu lapsi.
Mutta en myöskään tyytyisi kuumeilemaan ja haaveilemaan, vaan keskustelisin miehen kanssa. Kävisin asian läpikotaisin läpi toisen kanssa ja myös itseni kanssa. Ja jos lopputulema on että lasta ei tule, niin yrittäisin sopeutua. Toisaalta kertoisin kyllä rehellisesti sopeutumisen vaikeudesta ja sen vaikutuksista miehelleni.
Osaan kyllä hillitä kuumeeni ja muut mielihaluni tarvittaessa.
En haluaisi olla niin petollinen.