Lue keskustelun säännöt.
taitaa avioliitto olla loppu...
01.09.2011 |
tajusin sen tänään ihan yhtäkkiä, kun mies suutuspäissään tiuskaisi, että ei tämä paremmaksi muutu...ehkä oltiin liian nuoria ja naiiveja, ehkä arjen raskaus ja väsymys ajoi meidät erilleen, en tiedä.
Nyt ajatuksissa pyörii vain, että jatkanko teeskentelyä jonkun aikaa, että lapset kasvavat vai mitä teen. Mitään riitoja yms. meillä ei ole, joten siinä mielessä tämä ei ole lapsille ahdistavaa, pikemminkin ajattelen, että jos nyt yhtäkkiä vien heidät pois tutusta kodista, arjesta, ihmisistä, niin sitten he kärsivät...Mieluummmin "kärsin" itse ja elän muutaman vuoden tätä perhe-elämää ja sitten kun lapset isompia ja ymmärtävät enemmän, niin sitten eroan.
Olo nyt vain niin surullinen ja yksinäinen. Kiitos kun sain purkaa oloani.
Kommentit (6)
mutta jossain vaiheessa vaan tulee seinä vastaan, ainakin minulle, ja oli pakko päästä pois..
Kolme vuotta teeskentelin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tietysti tiedä millainen ilmapiiri teidän kodissa on mutta lapset ovat herkkiä vaistoamaan huonon ja rakkaudettomankin tunnelman. Millaisen parisuhdemallin haluat lapsillesi siirtää? Ehkä kyse on enemänkin siitä. Mielestäni nainen jää "lapsien takia" liittoon kun ei itse uskalla irrottautua, ainahan ihmisillä tekosyitä on. Mutta jos liitossa on vielä jotain mahdollisuutta niin menkää parisuhdeneuvojalle. Sieltä saa varmasti apua.
Siis avioliitossa on ylä- ja alamäkiä. Meilläkin on ollut noita ajanjaksoja ehkä vähän liiaksikin ja molemmat ollaan mietitty eroa. Ei kuitenkaan olla erottu ja mielestäni arki sujuu suht hyvin?? Mies varmaan kaipaisi enemmän intohimoa suhteeseen kun itse taas olen valmis hyväksymään ihan "normaalin" lapsiperheen elämän.
Eli itse vastaisin että mieti nyt vähän aikaa ja käykää vaikka kahdestaan reissussa, sekin voi avata silmiä kun näkee toisen ihmisen tilanteessa missä ei tarvii ottaa stressiä työnteosta, lapsista, kodinhoidosta, rahasta......
Ja yritä sinä nyt ainakin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kun itse yrittää niin ehkä toinenkin yrittää ja siitä tulee positiivinen kierre? Toivoa ainakin sopii :-)
Tsemppiä!!
niin, tiedän etten voi loputtomiin teeskennellä ja että ero ei tapa lapsia, mutta mielestäni lapsilla on nyt hyvä olla, nuorinkin vasta 2v ja he ansaitsevat kodin jossa molemmat vanhemmat läsnä. Ei mies mikään huono isä ole, ja teidän että lapset kaipaisivat häntä aivan valtavasti, jos nyt eroaisin. En etsi tekosyitä, vaan haluan kantaa vastuun siitä, että lapsia on ylipäätään tehty.
Parisuhdeterapiaa mietin, mutta jotenkin minua pelottaa se suunnattomasti, mitä siellä sitten tulisi vastaan. En uskalla miehellekään puhua, vaikka tälläkin palstalla olen usein ihmetellyt, että miten ei voi asioista puhua niiden oikeilla nimillä ja nyt itse en osaa sanoa mitään. Epäilen, että miehenikään ei ole tyytyväinen, mutta hän ei ajattele asiaa pidemmälle, että rakastaako minua jne.
ap
Mies tiuskaisi ja sulle tuli mieleen kyseenalaistaa nykyinen elämäntapanne. Siitä on mun mielestä vielä piiiiitkä matka avioeroon.
Kovin huterin perustein on AV-palstan liitot solmittu kun pienimmästäkin poikkipuolen sanasta aletaan eroa tekemään. Omien valintojen koettelemisen pitäisi olla ihmiselle luontaista. Ei siitä vielä eroa seuraa.
ja pysy kotona vielä tovi. Tsemppiä!