Oletko törmännyt koskaan psykoottiseen tai huumeissa olevaan äitiin, jolla lapsi mukana?

Minä näin lähijunassa äidin, joka oli ihan sekava. Tarkkailin niitä jo asemalla, kun odotimme junaa, ja ihmettelin, kun n. 7-8 -vuotias poika käveli koko ajan äitinsä jäljessä eikä vieressä. Äiti puhui kovaan ääneen sellaisella vähän erikoisella monotonisella nuotilla, mut kuvittelin hänen puhuvan lapselleen.



Junassa osuimme samaan vaunuun. Poikarukka jäi yksikseen istumaan vaunun toiseen päätyyn, äiti meni toiseen päätyyn yksikseen ja puhui itsekseen, lähinnä kommentoi elämää ja toisteli tiettyjä lauseita. Mun piti oikein kurkata, että onko sillä hands free, mutta ei ollut.



Noh, he jäivät vielä samalla asemallakin pois kuin minä. Poika käveli koko ajan äitinsä perässä, n. 10 metriä jäljessä. Äiti puhua pälpätti ihan sekavia. Sitten he menivät kauppaan, ja äiti tuli sieltä ulos kahden täyteen ahdetun kauppakassin kanssa ja sit pysähtyi siihen ostarin kulmalle sölpöttämään ja alkoi heilutella käsiään. Hän ei kiinnittänyt lapseen mitään huomiota, ja poika lähtikin kävelemään ilmeisesti kotiinsa.



Tein sit ratkaisun, ja soitin poliisille, koska en voinut tietää, onko pojalla esim. terveen kirjoissa oleva isä odottamassa kotona vai onko äiti yh ja näin ollen täysin kykenemätön hoitamaan poikaansa. Poliisi pyysi naisen tuntomerkkejä ja kerroin ne. Jäin tarkkailemaan tilannetta ja ihmettelin, miksei poliisiautoa näy, kunnes ihan tavallisesta autosta nousi tavallisesti pukeutunut mies, joka meni naisen luo, joka edelleen pälpätti ostarin kulmalla yksikseen ja kysyi naiselta henkkareita. Ei ollut kuulemma tullut mukaan. Sitten mies (siis siviilipukuinen poliisi) kysyi, että hänellä on kuulemma poika mukana, että missä poika on. Nainen vastasi siihen, että "se juoksi pois". Tässä kohtaa lähdin kävelemään pois päin tilanteesta, enkä tiedä, miten tapahtuma jatkui.



Tämä asia on jäänyt pyörimään mun mieleen, mietin kovasti, mitä sille pienelle pojalle kuuluu nyt, en ole nähnyt äitiä enkä poikaa sen jälkeen täällä meidän lähiössä. Ja kovasti surettaa, koska tiedän että tällaiset tapaukset eivät ole ainutkertaisia. Meidänkään lähiö ei ole mikään "pahamaineinen" lähiö vaan keskiluokkainen tavallinen lähiö, joten eipä nämä ongelmat katso paikkaakaan.



Surullinen olo tulee aina, kun mietin tätä tapausta.