Mies pitää mua itsestäänselvänä!!

noinhan se usein menee. Eikä siihen välttämättä lasta tarvita vaan esim. avo- tai avioliitto.



No mä olen eronnut, koska elämä muuttui yhteen muutettuamme. Tosin katselin sitä touhua sen jälkeen vielä melkein 15 vuotta.



Nyt seurustelen, eikä mies todellakaan pidä mua itsestäänselvyytenä. Arvaa muutanko yhteen vaikka mies vihjailee?

Älä nyt unohda omaa vastuutasi hyvinvoinnistasi ja ulkoi/sisäisestä kauneudestasi. Pidätkö itse itsestäsi? Usko minua pahinta on se et kotiäidit ikäänkuin läsähtävät riipaksi tai avuttomaksi olijaksi!



Pikkulasten äideille se on niin helppoa kun työtä on paljon vuorokaudet ympäri. Tämän kaiken kokeneena ehdotan sulle seuraavaa:



Pyöritä taloutta hyvin, säästä itsellesi pieni salarahavara, säännöllisin ajoin osta itsellesi uusi arkipusero tms, jossa näytät sievältä. Hoida hiuksesi ja ryhtisi kuntoon. Päätä mennä jumppaan ja pidä huoli et ukkosi joutuu oleen yksin lasten kanssa joka viikko illan tai kaksi.



Vaikka hormoonit tekee sut herkäksi älä loukkaannu ukkosi sanoista vaan vastaa aina -hyvä idea- kuuluvasti kauniilla äänellä. Mene peilin eteen ja sano olen nätti, olen kiva. Olen hyvä äiti ja minä tulen onnistumaan. Ja muista sinä et tarvitse ukkosi hyväksyntää joka asiaan olethan aikuinen nainen -oletko!



Olisi paljon muuta sanottavaa mutta aloita tästä. Minä ainakin onnistuin ja avioliittokin kasassa ja on kiva:)

Älä nyt unohda omaa vastuutasi hyvinvoinnistasi ja ulkoi/sisäisestä kauneudestasi. Pidätkö itse itsestäsi? Usko minua pahinta on se et kotiäidit ikäänkuin läsähtävät riipaksi tai avuttomaksi olijaksi!

Pikkulasten äideille se on niin helppoa kun työtä on paljon vuorokaudet ympäri. Tämän kaiken kokeneena ehdotan sulle seuraavaa:

Pyöritä taloutta hyvin, säästä itsellesi pieni salarahavara, säännöllisin ajoin osta itsellesi uusi arkipusero tms, jossa näytät sievältä. Hoida hiuksesi ja ryhtisi kuntoon. Päätä mennä jumppaan ja pidä huoli et ukkosi joutuu oleen yksin lasten kanssa joka viikko illan tai kaksi.

Vaikka hormoonit tekee sut herkäksi älä loukkaannu ukkosi sanoista vaan vastaa aina -hyvä idea- kuuluvasti kauniilla äänellä. Mene peilin eteen ja sano olen nätti, olen kiva. Olen hyvä äiti ja minä tulen onnistumaan. Ja muista sinä et tarvitse ukkosi hyväksyntää joka asiaan olethan aikuinen nainen -oletko!

Olisi paljon muuta sanottavaa mutta aloita tästä. Minä ainakin onnistuin ja avioliittokin kasassa ja on kiva:)

Kiva saada oikeasti vinkkejä ja tsemppiä täältä.

Tottahan se on että paljon on kiinni omasta itseluottamuksesta.

Olen aina ihmetellyt mitä naisille tapahtuu kun tulevat äidiksi nyt itse äitinä ymmärrän täysin.

Minulla on tasan yksi ystävä kellä lapsi ja olen todella yksinäinen kun ei ole enää töitäkään mihin mennä niin aikuiskontaktit jäävät vähiin.

Kun päivän kohokohta on lähikaupassa käynti olen huomannut lipsuvani ulkonäön huolellisuudesta (kuka mua nyt kuitenkaan huomaa) asenteella.

Ei sillä,vaikka olisin kuinka maalattu ei se mies sitä huomaa tai huomioi mutta olen kyllä huomannut että omaan oloon se vaikuttaa kun kulkee ilman meikkiä virttyyneessä paidassa.

Tuo "Pidätkö itse itsestäsi?" sai miettimään..ei ihme jos tässä itseinhossa jokainen miehen ele tai sana kuulostaa arvostelulta ja haukulta.

Hirveää sanoa kun on pieni vauva ja toinen tulossa mutta odotan niin aikaa jolloin saan oman kroppani ja mieleni takaisin.

niin vaikka mieli tekisi, älä ala haukkumaan miestä. Sano sen sijaan, että näytänpäs. Ja voit lisätä, että sillä nyt ei ole merkitystä mitä mieltä sinä olet.



Jopas alkaa miehellä ihmetyksen kummastus.

Meille tuli lapsi kaksi vuotta sitten pitkän odotuksen jälkeen (9 v. yhdessä), lapsi meni kaiken edelle ja parisuhde jäi kakkostilalle, nyt odotan toista viimeisilläni ja miehen yli vuoden kestänyt uskottomuuden kausi paljastui suurena järkytyksenä viikko sitten.



Olemme päättäneet selvittää tilanteen, koska rakkauden puutteesta ei ole kysymys - kyse on vuorovaikutuksen puutteista, siitä ettemme ole itsekään tajunneet parisuhteen muuttumista ja olemme molemmat tehneet tavallaan parhaamme pysyäksemme yhdessä, mutta huonoilla keinoilla. Ja tietysti tuo mieheni uskottomuus on ollut valtava shokki, loukkaus. Pahempaa kuin sen tajuaminen on kuitenkin ollut se, miten naurettavat syyt siihen johtivat - ja miten vakavat seuraukset hyvän avioliiton jatkolle voisivat olla.



Meillä ainakin on kyse siitä, että molemmat ovat kaivanneet toista, molemmat kaivanneet rakkautta ja läheisyyttä, mutta jotenkin tyytyneet tilanteeseen, jossa parisuhdetta ei enää hoidettu entiseen tapaan - aiemmin olimme kuin paita ja peppu, harrastimme yhdessä ja yksin, hirveästi yhteistä aikaa oli. Lapsen synnyttyä, yhtäkkiä olimme tilanteessa jossa emme 10 kuukauteen olleet käyneet kahdestaan yhtään missään. Emme osanneet ymmärtää mitä seurauksia parisuhteen laiminlyönneillä oli. Vaikka kaikkihan sanoo, että lastenkin synnyttyä pitää muistaa hoitaa parisuhdetta...(Ja hei, minä olen viestinnän ammattilainen, lukenut hirveästi vuorovaikutustaidoista, opettanut ja kouluttanut aiheesta...)



Totta kai kaikki lähtee siitä, että molemmat vastaavat omasta hyvinvoinnistaan, tekevät parhaansa toisen eteen - tärkeää on kuitenkin se, että parisuhteen muutoksista puhutaan, että rakkaudesta ja välittämisestä myös puhutaan (ei pelkästään harrasteta seksiä)...ja puhutaan myös siitä, mitä toivomuksia parisuhteen suhteen on tulevaisuudessa...



Oman tilanteeni valossa voin vain sanoa, että jos ei mitään pettämistä vielä ole tullut, ota tilanne vakavasti ja tee kaikkesi, että liekki syttyy & miehesi ymmärtää sinun arvosi.



Me olemme viikossa lähentyneet ja puhuneet viiden vuoden puhumattomiksi jääneet asiat - joita en edes tiennyt mieheni miettivän. Ei ne kovalta vaikuttavat miehetkään sitten olekaan niin kauhean kovia, niitä pelottaa puhua kaikkein tärkeimmistä asioistaan varsinkin sille läheisimmälle, rakkaimmalle ihmiselleen. Nekin pelkää torjuntaa, pilkkaa, sitä että nainen ei enää pidäkään niitä täydellisenä. Heikkouksien paljastaminen/paljastuminen on pelottavaa, mutta oman kokemukseni mukaan se antaa miehelle mahdollisuuden olla aidommalla tavalla parisuhteessa läsnä, ja antaa ainakin minulle aivan uuden näkökulman miehen sisäiseen maailmaan, siihen miten kamalan tärkeä minä hänelle oikeasti olenkaan. Ne ei vaan aina osaa tai uskalla sanoa sitä mitä syvällä tuntevat, mieluummin kommentoivat jotain ulkoista. Ehkä kommentit ulkonäöstäsi liittyvät enemmän siihen että hän kaipaa sitä naista jota hän rakasti - ehkä hän ei osaa vain kertoa sitä.

mulla on ainakin niin et jos sanon miehelleni haluavani viettää välillä kahden keskistä aikaa tai voitaisiinko mennä leffaan tai muuta treffejä ehdotan hänelle. Ei tapahdu mitään.

Aina tuntuu tepsivän se kun keskityn vähäksi aikaa vain itseeni. eli teen itseäni kiinnostavia asioita ja näen omia kavereita ja passaan paljon vähemmän miestäni, olematta tietysti ilkeä vaan vain vähemmän häneen keskittynyt...kas kummaa heti mies tuli ehdottamaan leffaan menemistä kanssani.

Luulen et moni mies pitää itsestään selvänä et nainen passaa, auttaa ja nainen tekee kaikkea mukavaa valmiiksi. sitten kun näin ei niin vahvasti olekaan niin tulee pieni herätys miehellekin. Olen ainakin sellainen vähänliian kiltti ja mukava nainen. En aina muista et pitää osata asanoa myös ei, ehkä se on myös huonoa itsetuntoani suureksi osaksi minun kohdallani. sorrun olemaan liiankin kiltti ja mieliksi. Auttaa kun välillä muistaa huolehtia itsestään ja antaa omaa tilaa toisellekin.

kokeileppa keskittyä vähän enemmän itseesi.

t.Neiti kesäheinä

Sit pitää lakata olemasta itsestäänselvyys. Jos et keksi miten, ehkä oletkin ansainnut kohtalosi.