Lue keskustelun säännöt.
Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
11.09.2010 |
http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_ero…
Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
julkaistu 26.08. klo 09:38, päivitetty 27.08. klo 11:03
Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa.
Tähän asti lapset ovat asuneet avioeron jälkeen yleensä äidin luona. Aivan viime aikoina isät ovat ottaneet suuremman roolin, ja yhä useampi avioerolapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona.
Asumisjärjestelyjä joutuu pohtimaan iso joukko perheitä, sillä esimerkiksi viime vuonna Suomessa noin 30 000:n alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat erosivat.
Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi, että lapsen kahdessa kodissa asuminen on nykyään yleisintä. Ei ole yksiselitteistä, mikä asumismuoto on lapselle paras. Aivan pienelle lapselle vaihtelu kahden kodin välillä on jopa haitallista.
- Kun puhumme kovin pienestä lapsesta, niin joudumme valitettavasti puhumaan lähes riskistä.
Kahden kodin malli mielletään vastuullisten vanhempien ratkaisuksi. Kodinvaihto ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Olennaista on, kuinka vanhemmat onnistuvat jakamaan lastenhoitovastuun.
- Jokainen malli jolla vastuuta toteutaan, ei välttämättä ole lapselle paras.
Pysyvyys tärkeää pienelle lapselle
Usein myös aivan pienten lasten vanhemmat eroavat. Tämä on lapselle erityisen haitallista herkän kehitysvaiheen vuoksi.
- Sekä ihmissuhteiden että paikkojen pysyvyys on pienelle lapselle hyvin tärkeää. Nykyajan kannalta pienen lapsen kehitys on haavoittuvaa, sillä se on niin voimakkaasti sidoksissa pysyvyyteen.
Pysyvyys on olennaista tunteiden, älykkyyden ja kielen kehityksen vuoksi. Pienellä lapsella kielen ja muistin kehitys on vahvasti sidoksissa muuhun kehitykseen, eli pienen lapsen kasvaminen on kokonaisvaltaista.
- Perusedellytys hyvälle kehitykselle on, että se tapahtuu sidottuna tuttuihin ihmisiin jotka pysyvät koko ajan ympärillä.
Kun koti vaihtuu viikoittain, ei alle kolmivuotialle lapselle pysty muodostumaan pysyviä rutiineja. Lapsi joutuu aloittamaan kehitystapahtuman aina uudestaan paikan vaihtuessa, sillä hänen muistikuvansa ovat lyhyitä.
Keltikangas-Järvinen kehottaakin erovanhempia harkitsemaan tarkasti, onko erosta huolimatta mahdollista asua yhdessä kodissa lapsen herkimmän kehitysvaiheen ajan.
Lapsuuden epävarmuus tulee vastaan terapeutin sohvilla
Lapsen hyväntuulinen käytös ei välttämättä tarkoita, että jatkuva kodinvaihto on onnistunut ratkaisu.
- Aikuinen voi sanoa ainoastaan aikuisen näkökulmasta, että järjestely sujuu hyvin. Jos lapsi avoimesti protestoi, niin silloin on luonnollisesti syytä huoleen. Mutta protestoimattomuudesta ei kuitenkaan välttämättä voi vetää johtopäätöstä, että kodinvaihto on optimaalista lapsen kehitykselle.
Psykologit ovat varoitelleet, että jatkuva kodinvaihtaminen voi aiheuttaa riskin mielenterveydelle myöhemmässä elämässä, jopa vuosikymmenien viiveellä.
- 40 vuoden päästä terapeuttien sohvilla voi näkyä epävarmuus, joka lapsen mieleen syntyy, Keltinkangas-Järvinen havainnollistaa.
Lapsuuden epävarmuus voi aikuisena näkyä turvattomuuden tunteena, taipumuksena masennukseen ja huonona stressinsietona. Myös pysyvien ihmissuhteiden luominen aikuisena voi olla vaikeaa.
YLE Uutiset
Kommentit (54)
aina samassa asunnossa ja vanhemmat vaihtuu, mutta siinä on se ongelma, että vanhemmat tuppaa kestämään sitä noin kaksi viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuuntuntoinen vanhempi kestää ja kantaa vastuunsa lapsen hyvinvoinnista.
aina samassa asunnossa ja vanhemmat vaihtuu, mutta siinä on se ongelma, että vanhemmat tuppaa kestämään sitä noin kaksi viikkoa.
että toit tämän esille. Meillä ei menty viikko-viikko hommaan vaikka lapset eivät ihan pieniä enää olekaan. Mutta ajatelkaa itsenne kannalta millaista on kun ei omaa pysyvää kotia, vaan kaksi kotia ja kaksi perhettä aina vuoroviikoin.
Vai tiedättekö montakin normaalia lasta, jotka käyvät psykologilla? Itse luottaisin omaan tuntemukseeni ja tietämykseeni omasta lapsestani, enkä johonkin random-psykologiin, joka ei ole edes koskaan tavannut lastani.
Hän kannattanee siis sitä, että yhä useammin isä olisi lapsen lähihuoltaja, kun kerran isien aktiivisuus vanhempana on lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesta tulee ongelmalapsi. Eli yksi riskitekijä on vaihtuva koti. Vai väitätkö ettei psykologit mieti että miten lapsest on tullut ongelmalapsi. Väitän että kokemus on suurempi kuin sinulla.
Vai tiedättekö montakin normaalia lasta, jotka käyvät psykologilla? Itse luottaisin omaan tuntemukseeni ja tietämykseeni omasta lapsestani, enkä johonkin random-psykologiin, joka ei ole edes koskaan tavannut lastani.
asian tajuamiseen, mutta ihan hyvä tietysti että se professorin auktoriteetillä lausutan ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö montakin äitiä, jolla on kaksi aviomiestä, joiden luona hän vuorottelee? Vain tätä tilanteita voisi verrata lapsen vuoroviikkoasumiseen. Lapsellahan on PERHE molemmissa kodeissaan ja tuttu vanhempi, joka pitää hänestä huolta.
Aikuiset eivät tykkää asua kahta kotia sen takia, että perhe ei ole siellä toisessa paikassa.
lapsesta tulee ongelmalapsi. Eli yksi riskitekijä on vaihtuva koti. Vai väitätkö ettei psykologit mieti että miten lapsest on tullut ongelmalapsi. Väitän että kokemus on suurempi kuin sinulla.
Psykologi kohtaa vain ongelmalapsen, ei hän näe, miten se muutos tapahtuu normaalista lapsesta ongelmalapseksi. Vaihtuva koti ei ole psykologiassa mikään ongelma, ellei sitten puhuta ihan pienistä vauvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset eivät tykkää asua kahta kotia sen takia, että perhe ei ole siellä toisessa paikassa.
aina samassa asunnossa ja vanhemmat vaihtuu, mutta siinä on se ongelma, että vanhemmat tuppaa kestämään sitä noin kaksi viikkoa.
juuri siksi kun eihän yksikään vanhempi suostuisi moiseen, mutta lasten on PAKKO suostua kun vanhemmat niin päättävät!:/
Meillä mies haluaa erota ja haluaa olla mahdollisimman paljon lasten kanssa (ja ehdotti viikko-viikkosysteemiä, johon en suostu!) ja kun ehdotin että ok, pysyköön lapset tässä yhteisessä kodissamme ja me vuorotellaan viikoittain, niin miehen reaktio oli heti että:" eihän toi nyt tuu mitenkään onnistumaan". Niin MIKSI EI? Siksi kun se olis niin vaikeeta asua kahta asuntoa, mutta mitäs sitten kun lapset niin tekee...eihän se vanhemmalle ole mikään ongelma!
Voi voi kun kaikki älyäiskin ajatella nimenomaan sen LAPSEN PARASTA, ei sitä miten itse pääsee helpommalla!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kun on Suomen laissa kiellettyä!
Eikös ne lapset ole jokaiselle se TÄRKEIN, tai ainakin pitäisi olla! Jos kerran on lapsia hankkinut, niin eteen täytyy sitten myös tehdä kaikkensa! jos tuo ei lasten isän kanssa onnistu vaan päädytään eroon, niin pakkoko siihen on perustaa toinen perhe jo entisen "päälle"?:O Kai sitä voi olla vain lastensa kanssa, vai eikö voi?
Tyypillistä minä, minä, MINÄ ajattelua aikuselta!:/
uusperhe kummassakin kodissa, uusperheessä ehkä "pysyvät" lapset ja sitten nämä jotka eivät kuulu minnekään. Ei ne ole pelkät seinät jotka vaihtuu, kasvatusperiaatteet, rutiinit ym. ovat usein ihan erilaiset eri kodeissa.
Tiedättekö montakin äitiä, jolla on kaksi aviomiestä, joiden luona hän vuorottelee? Vain tätä tilanteita voisi verrata lapsen vuoroviikkoasumiseen. Lapsellahan on PERHE molemmissa kodeissaan ja tuttu vanhempi, joka pitää hänestä huolta.
Aikuiset eivät tykkää asua kahta kotia sen takia, että perhe ei ole siellä toisessa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sisarukset yleensä vaihtavat kotia yhdessä. Ja mahdollista on sekin, että molemmissa tai toisessa kodissa on uusia sisaruksia, joiden kanssa on mukava viettää aikaa.
Jätä lapset asumaan isälle, jos kerran olet sitä mieltä, että yksi koti on lapsille parasta. Kai ajattelet sentään lastesi etua?
Eräs ystäväni muuten teki niin. Erosta on muutama vuosi ja vanhempi lapsi muutti hänen luokseen tultuaan riittävän vanhaksi. Yli 12-vuotiasta ei enää palauteta hänen oman tahtonsa vastaisesti toisen vanhemman luo.
Ja mahdollista on sekin, että molemmissa tai toisessa kodissa on uusia sisaruksia, joiden kanssa on mukava viettää aikaa.
ole mukava viettää aikaa lastensa kanssa vaikka uus mies (ja uudet lapset) onkin toisessa paikassa?
Jätä lapset asumaan isälle, jos kerran olet sitä mieltä, että yksi koti on lapsille parasta. Kai ajattelet sentään lastesi etua?
Eräs ystäväni muuten teki niin. Erosta on muutama vuosi ja vanhempi lapsi muutti hänen luokseen tultuaan riittävän vanhaksi. Yli 12-vuotiasta ei enää palauteta hänen oman tahtonsa vastaisesti toisen vanhemman luo.
mutta miespä ei suostu siihenkään!! Hän ei edes jaksaisi olla lasten kanssa varmasti sitä viikoa putkeen kun ei ole koskaan heidän kanssa yksin ollut, mutta kuvittelee että lasten kanssa oleminen on niin helppoa että! Silti hän ei tietenkään halua lapsia itselleen kokonaan, joutuisihan hän silloin kantamaan suuremman vastuun kaikesta ja se nyt ei tietysti tule kuuloonkaan:(
Helppoja ratkaisujahan ois vaikka kunka ja paljon, mutta kun eihän niistä mikään miehelle kelpaa:( Jännä ain tuo hänen reaktionsa minun ehdotukselleni! Miksi lasten pitäisi siihen suostua kun hän sanoo heti että hän ei suostuisi ITSE moiseen?! En ymmärrä että lasten "yli" voi kävellä siten että päättää heidän asuvan viikko-viikkosysteemillä, mutta itse on heti varma ettei voisi niin asua?:O HEI HALOO, ei ne lasetkaan sellaisesta TAATUSTI NAUTI!!
Ja mahdollista on sekin, että molemmissa tai toisessa kodissa on uusia sisaruksia, joiden kanssa on mukava viettää aikaa.
ole mukava viettää aikaa lastensa kanssa vaikka uus mies (ja uudet lapset) onkin toisessa paikassa?
niin täytisi sitten myös hoitaa ne2 perhettä! Ei kun ktoia vaihtelemaan vaan, niinkuin lapset nykyään tekevät!
...että aikuinen on vastuussa lapsista, lapsi ei (ihannetilanteessa) ole vastuussa itsestään eikä vanhemmistaan.
Oletetaan että vanhemmalla on uusi perhe B osoitteessa B ja hän käy vuoroviikoin hoitamassa vanhaa perhettään A osoitteessa A. Tämä ei toimi sen takia, että hänellä on vastuu lapsistaan. Kun perheeseen B syntyy vauva, ei vauvaa voi jättää ilman äitiä viikoksi siksi, että lapset A tarvitsevat myös hoivaa. Vauvan B isä voi tietenkin myös hoitaa vauvaa, mutta erityisen toimivaksi kuviota ei voine väittää.
Sen sijaan lapsi voi huoletta ottaa unilelun kainaloon ja siirtyä kodista toiseen. Vanhemmat pakkaavat tavarat ja kantavat ne ja ennen kaikkea ottavat vastuun.
En väitä, että tämä olisi ihannetilanne. Ihannetilanne on rakastava, ehjä koti.
Professorin kanssa niin samaa mieltä. En olisi kyllä tarvinnut proffaa päästäkseni samaan loppupäätelmään.