Lue keskustelun säännöt.
Erosimme avopuolisoni kanssa noin 6kk sitten
31.08.2011 |
ja asun poikamme kanssa (2v). Viimeaikoina on ollut todella kova kaipuu mieheni syliin.
Eroon johti lähinnä miehen välinpitämättömyys minua kohtaan. Nyt tunnen itseni idiootiksi, koska halusin jotain parempaa...
On vaan niin kova läheisyyden kaipuu. Olen tapaillut erästä vanhaa ystävääni, mutta en pysty vielä uuteen suhteeseen. On ikävä.
Kommentit (2)
Elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista ja toisen paapomista arkielämässä, olen iloinen että olette yksinänne kun ette muuta osaakaan olla kuin kehuja vailla ja palkitsemista samallain miten koiraa palkitaan vaikka te ette mitään teekään sen eteen että ansaitsisitte kiitoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä minun mielestäni ole idioottimaista toivoa parempaa siinä vaiheessa, jos toisen käytös on välinpitämätöntä. Itse erosin avokistani keväällä (välinpitämättömyys myös yksi ongelmista + kaikkea muuta aika merkittävää), kerran tulin katumapäälle ja luulin haluavani hänet takaisin. Mutta tarkemmin ajateltuani se olikin vain hellyydenkaipuuta ja hieman pelkoa olla yksin vuosien jälkeen. Ja sitten muutinkin mieleni, en halua palata suhteeseen, jossa olen täysi itsestäänselvyys ja kaikki asiat pitäisi pyöriä vain miehen navan ympärillä.
Eikä siihen uuteen suhteeseen tarvitsekaan pystyä vielä. Antaa vanhojen haavojen parantua ja sitten vasta katsoo tulevaisuuteen ihan rauhassa.