Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työn puolesta edustamaan, pukeutumisapua!
31.08.2011 |
Työni puolesta olen menossa asiakkaan avajaisiin alk. 18.00, jossa myös ruokaillaan.
Normaalisti töissä riittää farkut-neule -pukeutuminen ja edustusta todella harvoin, joten olen hieman epätietoinen.
Minulla on antrasiitin harmaa kotelomekko ja siihen sopiva iso harmaa-musta -hartiahuivi. Olisiko yhdistelmä riittävä koruilla täydennettynä? Onko liian tumma vielä tähän aikaan vuodesta? Valkoinen olisi toinen yhdistelmä, joka minulla on, mutta kesä taisi jo mennä tässä suhteessa?
Etikettipuolesta vielä: Pidetäänkö se hartiahuivi koko ajan päällä ruokaillessa, vai voiko sen taitella sivuun siksi aikaa?
Kommentit (6)
Hartiahuivi on aika lämmin, joten se pelastaa jos on viileää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hihaton sekotelomekko niin sit se huivi on parasta pitää hartioilla.
Itseäni ei huvita katsella toisen paljaita kainaloita syödessä.
en pidä paljaita olkapäitä, polvia tai varpaita soveliaina työympäristöön.
neulebolero tai laadukas neuletakki voisi sopia, riippuen tilaisuuden luonteesta.
Itse pidän edustustilaisuuksissa yleensä mukana (narikassa) "kenkäkassia" jossa minulla on siistit sisäkengät sekä huivi ja kaunis rintakoru, jos tilaisuuden luonne vaatii hienompaa ja usein myös jotain jolla muuttaa asua arkisemmaksi, jos muut eivät ole pukeutuneet kovin hienosti.
Työskentelen alalla jossa edustustilaisuuksissa on monenlaisia ihmisiä, lähtien luovan työn tekijöistä farkkuineen ja villapaitoineen päättyen peruspönöttäjiin puvuissaan. Siksi on hyvä varautua.
Alue: Aihe vapaa
tuo harmaa kotelomekko, tavallaanhan se on pikkumusta ja etiketin mukaan juuri oikea asu naiselle ko. tyyppiseen tilaisuuteen. Värikin on sopiva. Huivin voi tietenkin taitella sivuun ruokailun ajaksi. Hiattomissa asuissa on tietenkin huomioitava paikan lämpötila. Tuskin nyt on liian vilpoisaa, mutta joskus on itselleni näinkin käynyt.