En jaksa enää mieheni puhetyyliä!
Koko ajan jäkättää ja syyttelee. Tässäkin pari esimerkkiä tältä iltapäivältä (kuvittelet näihin lisänä **ttumaisen äänenpainon ja pistävän katseen):
- Puhuin jotain pakastimessa olevista marjoista, jotka aattelin mummon keränneen: "Se oli kuule minä ja lapset, jotka ne marjat keräsi!"
- Olin juuri saanut syötyä, kun vauva heräili toisilta päiväunilta sängystä, josta voi tippua, joten lähdin kiireesti katsomaan. Olin juuri tulossa keittiöön vauvan kanssa, kun jo kuului "Jätätkö säkin astiasi tuohon mun kerättäväksi?!". Olin siis juuri tulossa viemään astioita tiskipöydälle, veti vähän huulta pyöreeksi.
Tuntuu, että mies myrkyttää koko kodin ilmapiirin puhetyylillään. Pelkään, että lapsetkin alkaa puhua noin. Ja olen asiasta sanonut miehelle, ei vaikutusta. Päivittäin kuulee moneen kertaan "Sä et kans ikinä voi..." "Mitä tämäkin tässä tekee?" "Mikäs idea tässä on?" "Sä et vissiin yhtään välitä vaikka..."
Ja paljon näistä asioista on tosi pieniä asioita ja sellaisia, josta hän syyttää mua (tai mikä olisi minun hommani), vaikka voisi itsekin sen tehdä tai edes sanoa nätisti. Ja auta armias, jos unohdan jotain! Sitten on mäkätyshelvetti irti. Ja jos oikein innostuu, niin samasta asiasta saattaa jatkaa jopa useamman tunnin. Ei tuollaisen ihmisen kanssa pysty voimaan henkisesti hyvin.
Kommentit (17)
rento ja suurpiirteinen tyyppi ja mies on se pikkutarkka jäkättävä akka. Jostain kuulin sananparren, että parisuhde voisi hyvin, jos nainen olisi sokea ja mies kuuro. Ja kommentoin miehelle, että meillä pitäisi olla toisinpäin.
ap.
samanlaista piirrettä. Myrkyttää ilmapirin ilkeillä kommenteilla tai rähinällä. Sanonkin sitä välillä martaksi! Oikea räpätäti, hitto.
Juttele jossain vaiheessa hänen kanssaan mitä kivaa töissä on. Tuollainen puolustuksellisuus juontaa jostain vahvoista ristiriidoista, mutta en ainakaan ensimmäisenä kysyisi sitä. Joku saa aikaan kovan stressin ja ainakin minun korviin tuo kuulostaa, että hänet on ajettu ahtaalle. Myönteisistä asioista keskusteleminen tuo esille töiden myönteisiä puolia hänenkin mielessään ja jos hänellä on tarvetta kertoa jotain, anna sen tulla spontaanisti.
samanlaista piirrettä. Myrkyttää ilmapirin ilkeillä kommenteilla tai rähinällä. Sanonkin sitä välillä martaksi! Oikea räpätäti, hitto.
Homofoobikko mieheni saa kivoja sätkyjä näistä nimityksistä. Parhaimmat on saatu riidan tiimellyksessä kirvonneesta nimityksestä "hienoperseprinsessa".
ap.
taidankin kokeilla seuraavalla kerralla ;)
Kiitti
Anna lahjaksi, kun aloittaa seuraavan kerran tuon nalkuttamisen.
No nyt tiedät miltä tuntuu olla mies.. samanlaista mäkätystä monet miehet joutuu kestää.
No nyt tiedät miltä tuntuu olla mies.. samanlaista mäkätystä monet miehet joutuu kestää.
En kyllä tiiä. Tuo mun mies puhuu samalla tavalla ikävään sävyyn vanhemmilleenkin ja siskolleen.
ap.
Mun mies on myös juuri tuollainen. Todella ärsyttävää. Ja minä taas olen kuin sinäkin ap, en ollenkaan mitään nalkuttavaa tyyppiä. Usein olen sanonutkin kavereille, että mieheni on meillä se nalkuttava akka.
Mutta tosiaan, ei se hauskaa ole. Varsinkin kun minä olen ollut se, joka on hoitanut lapset kotona, tehnyt kotitöitä reilusti enemmän jne. ja aina saa vaan kuulla valitusta siitä mitä kaikkea onkaan tehnyt väärin. Ja ylipäänsä mitään en tunnu osaavan tehdä/sanoa oikein. :(
Tollasta ei kuitenkaan tarvii sietää. Itse olen ottanut sen linjan, että sanon joko yhtä ilkeästi takaisin miehelle tai sitten huomautan hänen äänensävystään ("älä tiuski", "asiasta voi sanoa nätistikin"), vaikka helpompi ois olla sanomatta mitään ja antaa olla... siitä mies kuitenkin saisi sen kuvan, että toi on hyväksyttyä.
Munkin mies puhuu noin esim. äidilleen ja äitinsä sietää tuota käytöstä, minä en. Tapaa on vaikea kitkeä pois, koska miehen äiti on hyväksynyt tuon käytöksen ja antanut kävellä ylitseen koko ikänsä, mutta nyt mies ei enää tiuski mulle niin usein. Olen huomannut, että yhä useammin mies esittää kritiikkinsä ystävälliseen sävyyn ("voisitko viedä tavarasi pois tuosta pöydältä kun ehdit?" ilman nalkuttavaa sävyä) ja reagoinkin näihin aina ystävällisesti ("tottakai, vien heti kun ehdin"). Siispä:
Jos mies tiuskii -> ikävä reaktio multa
Jos mies sanoo ystävällisesti -> ystävällinen reaktio multa
Tuolloin mies huomaa tekojensa seuraukset, eli joutuu itsekin kärsimään huonosta ilmapiiristä tiuskittuaan. Tällä tavalla saa tuloksia aikaan, mutta kehitys ei tapahdu hetkessä!
Meillä ei ole vielä lapsia, mutta haluan kitkeä tuon tavan pois jo ennen kun niitä tulee, ettei lapset opi että tollanen on OK.
Tsemppiä saman asian kanssa painiville!
aihe ei tosin ole kodinhoito, joka kiinnostaa miestä tasan...ei yhtään. Muutoin puhuu milloin mistäkin tyyliin "Et sit viittinyt/tehnyt/laittanut" tai "Miten sä kuvittelit" tai "Kuvitteletko sä".... Ärsyttävää, sillä tietyllä äänensävyllä,vittuilumielellä voi arrrgggh!!!! Joskus sanon, et "En sit viittinyt", "En kuvitellut" tai jotain....
mutta nostan siitä niin karsean metelin joka kerta, että ei jatku. Joskus on tarkoittanut joskus ei.
Mutta myös mies ottaa nokkiinsa asioista, joita en tarkoittanut hänelle, kunhan totesin jotain.
Mutta... jos miehesi on kaikille tuollainen niin kuinka sinä hänen kanssaan satuit sitte alkaan noin vakavasti?? Pyydä hänen sisko kaveriksi puhumaan. Kyllä sitä siskoaki veetuttaa kuunnella. Me ainakin veljen tyttöystävän kanssa aina hetkittäin muistutetaan yhdessä veljelleni käytöstavoista. Paljon tehokkaampaa yhdessä kuin yksin :)
Tai sitten voit vastata aina hyvin, hyvin herttaisella äänellä: kiva kun muistutit, hyvä idea, ihan totta, sä sit huomaat aina kaiken! Idea on tosiaan se et sun äänenpaino on lempeä ja herttainen ja muista se hymy.
Tulet muutamassa kuukaudessa huomaamaan muutoksen ja lisäksi tämä tapa on myös lapsiasi varten. Hekin oppivat sinulta parempaa käytöstä ja ovat itsevarmempia, onnellisempia sekä taitavampia omissa ihmissuhteissaan!
Tärkeää on siis ettet ole vain hiljaa tai nosta riitaa. Riita johtaa toiseen riitaan ja on ala-arvoista käytöstä eikä ikinä paranna tilannetta. Jos taas vaikenet tarkoittaa se että hyväksyt puhetyylin!
Yritä tätä sillä taidat olla jo masentumassa! Tsemppiä:))
Osta sille vielä kaulin ja essukin. Pistä nättiin pakettiin ja piiloon. Anna lahjaksi, kun aloittaa seuraavan kerran tuon nalkuttamisen.
Onko tämä ratkaisu mysö siihen, kun nainen valittaa niistä muruista tiskipöydällä ja likaisista sukista eteisessä?
Mies on ihan samanlainen kuin teillä muillakin, jatkuvaa mäkätystä ja vittuilua, mutta meillä on mennyt astetta pahemmaksi. Eilen mies haastoi riitaa koko illan, mutten reagoinut siihen mitenkään. Illalla sitten juuri ennen nukkumaan menoa kilahti siitä, että olin laittanut hiusten hoitoaineen sen jonkun voiteen paikalle. Sai hirveät pultit ja heitti minua posliinisella hampaidenpesumukilla. Ei kyllä osunut.
Yllätyksekseni huomasin tuolloin, etten välittänyt kohtauksesta pätkääkään. Ennan olisin pahoittanut mieleni pitkäksi aikaa. Onkohan mun tunteet sitä ohtaan viilenemäsä?
siis onko jollakin esimerkkiä, miten tällainen mies muuttuisi? Ajattelen että jos haluaa muutosta toisen käyttäytymiseen, on sen lähdettävä itsestä, toista ei voi muuttaa. Oman käytöksen muuttuminen kyllä saattaa muuttaa myös kumppania.
Itse olen tajunnut tehneeni virheen, kun ylipäänsä valitsin miehen kumppanikseni. Olen taipuvainen masentumaan ja todellakaan ei hänestä ole tukemaan tai ymmärtämään siihen liittyviä `saamattomuuden kausia`.
Mielenterveydelleni olisi suotavaa erota. Mies ei hyväksy, että voin masentua (keskivaikea masennus diagnoosi on), koska senkun vaan ottaa ja toimii ja tekee niin ei ole kyllä ole masentunut. Hänen mielestä käytän masennusta tekosyynä saamattomuuteeni.
Itseasiassa en edes ole saamaton. Esim. keittiön siivoan joka päivä, mutta en silloin kun Hänen mielestä sen pitäisi olla tehtynä. Ja valittaa juuri ap;n kuvailemalla tyylillä kun nytheti ei ole asiat tehtynä.
Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta.
samaa mieltä. Ehkä teillä on kääntynyt "normi"osat toisinpäin.