***Kaipaan perheeseeni....*

yhdessä oloa.



Meillä mies ei ole kovin suulas, hyvä kun saa sanottua yhtään mitään. Se tarkoittaa yleensä sitä, että meillä ei keskustella oikeastaan mistään. Jos yritän kysyä jotakin, vastauksena on yksitavuinen vastaus.



Meillä ei ole myöskään sellaista koko perheen yhteistä aikaa. Ongelmana ei ole se, etteikö aikaa siihen löytyisi, mutta miehellä ei ole haluja. Hän on tyytyväinen nököttäessään kotona ja katsoessaan telkkaria, ehkä ottaa vanhemmat lapsen viereen makoilemaan. Hänelle se on sitä yhteistä aikaa.

Minä taas kaipaan vaikka yhteisiä puistoreissuja sun muuta vastaavaa. Tästäkin olen yrittänyt sanoa, mutta se päättyy siihen, että minä touhuan lasten kanssa, mies makaa kotona. Välillä tuntuukin, että perheen muodostaa vain minä ja lapset.

..lisää unta.

..salaa myös kolmatta lasta.





Enpä oikeastaan muuta.

Jos et halunnut tätä lukea, miksi ihmeessä avasit koko ketjun?



En kuulu kirkkoon, mutta minusta on mukava kun KirkkoSisko on täällä.

Kaipaan kahta perheelleni ulkopuolista henkilöä pois perheestäni rasittamasta sitä henkisesti.

Kiireiset aamut, talousongelmat, murrosiän kiukuttelut tai pienet riidat eivät merkitse enää mitään. Ne ovat tavallista arkea. Hartain toiveeni olisi, että nuo kaksi ihmistä katoaisivat maailmasta ja elämästäni. Niin ei tule käymään, on vain sopeuduttava. Onneksi tuhon käytyä ja savun hälvettyä olen nähnyt, että meille jäi arki kompastuskivineen ja iloineen kuitenkin. Silti, kaikkia eettisiä ja moraalisia sääntöjä vastaan toivon, että kaksi ihmistä maailmasta katoaisi. Yhtenä päivänä heitä ei vain enää olisi. Kaikki tapahtunut paha olisi unta.

Ongelmana ei ole se, etteikö aikaa siihen [yhdessäoloon] löytyisi, mutta miehellä ei ole haluja.

Ei ole haluja niin. Työpäivä matkoineen 11,5 h. Ei yksinkertaisesti ole aikaa, koska aika itselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää kuin perheen kanssa vietetty aika. Muutoin tapahtuisi henkinen romahdus, tod.näk. ei perheelle vaan itselle.

Uskon, että tämä ajantarve vaihtelee suuresti riippuen miehestä. Minulla valveilla ollessa arkena jää yleensä max. n. 1/2 h perheen yhteistä aikaa + syönti 40 min.

t. miesnäkökulma.

että molemmilla meillä aikuisilla olisi ns. normi työajat, jolloin kaikki illat ja viikonloput voitaisiin olla koko perhe yhdessä. Siinä kaikki

Toivoisin, että voitaisiin koko perhe viettää enemmän aikaa yhdessä. Viikonloput toki vietetään aikaa ja puuhaillaan yhdessä, mutta viikolla ei iltaisin oikein yhdessä olla, iltapala syödääm yhdessä. Mutta kun töissä pitää käydä ja nukkuakin :-) pitää. Ehkä lottovoittoa odotellessa...

Ongelmana ei ole se, etteikö aikaa siihen [yhdessäoloon] löytyisi, mutta miehellä ei ole haluja.

Ei ole haluja niin. Työpäivä matkoineen 11,5 h. Ei yksinkertaisesti ole aikaa, koska aika itselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeämpää kuin perheen kanssa vietetty aika. Muutoin tapahtuisi henkinen romahdus, tod.näk. ei perheelle vaan itselle.

Uskon, että tämä ajantarve vaihtelee suuresti riippuen miehestä. Minulla valveilla ollessa arkena jää yleensä max. n. 1/2 h perheen yhteistä aikaa + syönti 40 min.

t. miesnäkökulma.

Tuossa tapauksessa aikaa on varmasti vaikea löytää.

Meillä mies on töissä joko 6-14 tai 14-24. Vuorotyö siis. Nuo iltavuoroviikot ovat käytännössä mahdottomia, aikaa on kuitenkin sen verran vähän. Mutta esim. aamuvuoroviikkoina aikaa olisi paljon. Miehen työmatkoihin menee yhteen suuntaan 5 minuuttia (jos menee autolla). Minä olen aamun ja aamupäivän aikana ehtinyt hoitaa suurimmaksi osaksi kotityöt sun muut (olen siis lasten kanssa kotona), joten miehen ei paljoa tarvitse tehdä, jos nyt vaikka roskiksen vie. Ja tietenkin on viikonloput.

Kummallakaan meistä ei ole mitään säännöllistä harrastusta, joten nekään ei vie aikaa. Ehkä minun täytyy vain hyväksyä, että meillä kahdella on erilainen näkemys perheen yhteisestä ajasta. Miehelle se on sitä, että edes ollaan saman katon alla vaikka ei sitten vaihdettaisi sanaakaan, minulle taas yhteiset puistoreissu (kesällä) ja talvella esim. laskettelureissut (pulkalla tietenkin).

Miehelle se on sitä, että edes ollaan saman katon alla vaikka ei sitten vaihdettaisi sanaakaan, minulle taas yhteiset puistoreissu (kesällä) ja talvella esim. laskettelureissut (pulkalla tietenkin).

Piti vielä sanomani, että kaikki on miehen mielestä pääosin mukavasti silloin kun ei ole mitään sanottavaa. Itseni on aina ollut hyvin vaikea löytää keskusteltavaa jonkun kanssa, jota näkee kumminkin joka päivä.

Kaipaan lisää yhteistä aikaa. Aikaa vain olla ja nauttia yhdessäolosta.

Kaikki kaipuut mitä tähän tuli kirjattua, kertovat monenlaisesta kipuilusta, miten saa ajan riittämään ja tärkeimmän elämässä toteutumaan. Oleellisia ja perustarpeisiin liittyviä.



Omalta puoleltani toivon perheisiinne yhteyden kokemusta, rakkautta, iloa!

ja myöskin Luojan varjelusta.

Kaikki kaipuut mitä tähän tuli kirjattua, kertovat monenlaisesta kipuilusta, miten saa ajan riittämään ja tärkeimmän elämässä toteutumaan. Oleellisia ja perustarpeisiin liittyviä.

Omalta puoleltani toivon perheisiinne yhteyden kokemusta, rakkautta, iloa!

ja myöskin Luojan varjelusta.

Minua ei luoja varjellut. Ilo on säpäleinä. Kumppanuus ja yhteyden kokemus jatkuu, mutta lisättynä sellaisella taakalla, joka on aivan liian suuri kannettavakseni. Perheemme kannettavaksi. Jatkamme yhdessä, toisiamme tukien, mutta se elämä, jota elimme on rikkunut. Sellaista maailmaa ei meille enää ole, jossa yhteisen ajan riittämättömyys tai keskustelemattomuus olisi ongelma. Tätä ei voi ymmärtää se, jonka suurin harmi on, ettei ole aikaa, rahaa tai että mies ei kehu tai osallistu kotitöihin.

On arkea ja "arkea". Olisi ihana maailma, jos kaikki voisivat olla huolissaan vain pienistä asioista.

Kaikki kaipuut mitä tähän tuli kirjattua, kertovat monenlaisesta kipuilusta, miten saa ajan riittämään ja tärkeimmän elämässä toteutumaan. Oleellisia ja perustarpeisiin liittyviä.

Omalta puoleltani toivon perheisiinne yhteyden kokemusta, rakkautta, iloa!

ja myöskin Luojan varjelusta.

Minua ei luoja varjellut. Ilo on säpäleinä. Kumppanuus ja yhteyden kokemus jatkuu, mutta lisättynä sellaisella taakalla, joka on aivan liian suuri kannettavakseni. Perheemme kannettavaksi. Jatkamme yhdessä, toisiamme tukien, mutta se elämä, jota elimme on rikkunut. Sellaista maailmaa ei meille enää ole, jossa yhteisen ajan riittämättömyys tai keskustelemattomuus olisi ongelma. Tätä ei voi ymmärtää se, jonka suurin harmi on, ettei ole aikaa, rahaa tai että mies ei kehu tai osallistu kotitöihin.

On arkea ja "arkea". Olisi ihana maailma, jos kaikki voisivat olla huolissaan vain pienistä asioista.

että olet saanut kannettavaksesi liian kohtuuttomalta tuntuvan taakan.

Oletko hakenut keskusteluapua?

Oli murheesi mikä tahansa, uskon, että sen jakaminen keventää edes hiukan.

Onneksi pystytte jatkamaan yhdessä ja tukemaan toisianne, vaikka jotain suurta on mennytkin rikki.

On totta, että kaikki eivät joudu yhtä rankkojen tilanteiden eteen. Kuten sanoit, kunpa voisi huolehtia vain kotitöistä tai muista pinta-asioista. Elämä ei kuitenkaan ole sellaista. Moni ihminen joutuu elämässään jossain vaiheessa jonkun sellaisen eteen, joka ravistelee kaiken entisen pois paikoiltaan. Ja sitten on kysymys, mikä jää, mikä on tärkeintä?

Varjelusta ei ole se, että välttyy pahalta. Vaan, että välttyy menemästä sen pahan ehdoilla. Tätä uskoa kirkkokin on omalta osaltaan tukemassa. että rakkaudella ja hyvällä on se viimeinen sana. Se ei ole ei.