Opettajat, muuttuuko suhtautumisenne oppilaaseen sen mukaan, minkälaiset vanhemmat oppilaalla ovat?

Ne kenen vanhemmat ovat opettajia, saavat joka aamu tikkarin:)



Siivoajien lapset saavat taulusienen, roskakuskien lapset pääsevät tyhjentämään roskikset.

jos niin olisikin. Olen itse melko ongelmaisesta perheestä ja silti olen kouluttautunut pitkälle oman kunnianhimoni saattelemana. Ei meillä kukaan kannustanut opiskelemaan. Siksi jaksan uskoa lapseen, vaikka hän olisi millaisista oloista tahansa. Heikommasta taustasta tulevalla lapsella onnistumiset ovat minulle aivan mahtavia palkintoja. Jaksan iloita niistä paljon enemmän, kuin ns. hyvän perheen lapsen ainaiset kympit.

Aika satunnaisesti tunnen oppilaiden vanhempia, olen isossa kaupungissa töissä, ja lisäksi minulla aineenopena on paljon oppilaita. Omasta luokasta tietysti tiedän vähän enemmän, mutta en minä niistä ammateista ole kiinnostunut, enkä niitä mieleenpaina tai edes lue, vaikka johonkin paperiin niitä kysellään.



Tottakai joskus kun jonkun oppilaan kanssa jotain asiaa on tahkottu, ja sitten tapaa vanhemmat, niin tulee sellainen olo, että täältähän tämä lähtee, mutta sellaisessakin tilanteessa se itse ongelma on tullut esille lapsen kanssa, ei vanhempien.



Tänä syksynä minua pelotti hieman, miten osaan suhtautua yhteen oppilaaseen, jonka isää pidän rehellisesti sanottuna mielenterveysongelmaisena, ja jonka kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Mutta ilokseni huomasin tykkääväni oppilaasta, joka on oikein mukava ja mukana tunnilla, joten ennakkokäsitys vanhemmasta ei haitannut. Olin jo ajatellut, että lapsen takia ryhmässä voisi olla joku muu ope, mutta ei siinä mitään ongelmaa olekaan.

edes kysytä vanhempien ammatteja. Ja perheen status? Missä ne on lajiteltu?



Muuttuu suhtautuminen, jos saan tietää, että jollain kurjat kotiolot. Yritän tukea sellaisen lapsen koulunkäyntiä erityisesti. Ne, joilla on huolehtivat kodit taustalla, pärjäävät kyllä vähemmälläkin opettajan peräänkatsomisella.

edes kysytä vanhempien ammatteja. Ja perheen status? Missä ne on lajiteltu?



Muuttuu suhtautuminen, jos saan tietää, että jollain kurjat kotiolot. Yritän tukea sellaisen lapsen koulunkäyntiä erityisesti. Ne, joilla on huolehtivat kodit taustalla, pärjäävät kyllä vähemmälläkin opettajan peräänkatsomisella.

tänä syksynä olen havainnut sen, että jos on haastava oppilas, mutta hällä yhteistyökykyiset ja -haluiset vanhemmat, jaksaa tätä lapsen haasteellisuutta paremmin, kuin jos lapsen haasteellisuuden lisäksi vielä vanhemmat vastahakoisia ja yhteistyöhaluttomia.

Vetämättömän ja jopa laiskanoloisen, mutta selvästi tosi älykkään oppilaan umpikänninen isä heilahti koululle selvittelemään tuon nuoren äidin olinpaikkaa... että onko piilossa vai muuten vain kadonnut ja kyllä, tuon jälkeen katsoin tekemättä jättämisiä ihan toisin ja huomasin kannustaa enemmän.

No, joskus on harmittanut oppilaan puolesta, miten vaikeaa hänellä varmaan on erikoisen vanhempansa takia. Myötätuntoa siis. Sosioekonomista taustaa en halua tietää - yritän välttää niitä tietoja viimeiseen asti. Oppilaat oppilaina.

niin pieni koulu ja kylä, että väkisin tietää kaikkien lasten taustat. yritän olla ajattelematta.

Kuinka voisin suhtautua samalla tavalla esim. oppilaaseen, jolla on kaikki ok ja oppilaaseen, jonka vanhemmat ovat eroamassa? Tai oppilaaseen, joka tulee varakkaasta akateemisesta perheestä ja jossa lääkäri äiti tekee puolipäivätyötä, jotta neljäsluokkalaisella ei ole yksinäisiä iltapäiviä ja yksinhuoltaja äidin lapseen, joka on pienestä pitäen joutunut tekemään kotitöitä, huolehtimaan pienemmistään, jonka perheessä on kuusi lasta, vähän rahaa ja varjona alkoholisti isä? Ei ihmisiin voi suhtautua samalla sabluunalla mitenkään. Se olisi epäinhimillistä, ammattitaidotonta ja julmaa. T. ope

olla kuin muut. Muistan eräänkin kiitollisen oppilaan, jolla on ollut vaikea tausta ja henkilökohtaisia ongelmia, kuinka huojentunut hän on ollut, kun olen ääneen sanonut kohtelevansa häntä kuten toisia.

Kuinka voisin suhtautua samalla tavalla esim. oppilaaseen, jolla on kaikki ok ja oppilaaseen, jonka vanhemmat ovat eroamassa? Tai oppilaaseen, joka tulee varakkaasta akateemisesta perheestä ja jossa lääkäri äiti tekee puolipäivätyötä, jotta neljäsluokkalaisella ei ole yksinäisiä iltapäiviä ja yksinhuoltaja äidin lapseen, joka on pienestä pitäen joutunut tekemään kotitöitä, huolehtimaan pienemmistään, jonka perheessä on kuusi lasta, vähän rahaa ja varjona alkoholisti isä? Ei ihmisiin voi suhtautua samalla sabluunalla mitenkään. Se olisi epäinhimillistä, ammattitaidotonta ja julmaa. T. ope