Ratkaisu kaverisynttäreiden lahjaongelmiin

Viitaten tuohon toiseen ketjuun:



Me emme halua lasten synttäreistä kilpavarustelua. Meillä on molempien lasten kohdalla kirjoitettu jo useampana vuonna kutsuun, että toivomme jotain pientä lahjaa. Joskus se on suoremmin sanottu, joskus runomuotoon, kuten tytön synttäreillä viimeksi: "Lahjaksi toivoisin jotain pientä ja somaa, ei isoa ja komiaa. Tärkeintä on juhlamieli iloinen, silloin minäkin oon onnellinen". (Pitäkää mauttomana jos tahdotte, mutta mielestäni ajoi hyvin asiansa.)



Ja pientä rahasummaa ollaan pyydetty seuraavasti kutsukortissa: "Minulla on eteisessä yllätys, iso värikäs norsu, jonka masuun voi pudottaa kolikon. Tykkäisin, jos tervehtisit norsua vaikkapa parilla eurolla. Synttäreiden jälkeen avaan norsun ja ostan jotain mukavaa, joka muistuttaa jokaisesta synttärivieraasta."



Tämä juttu onnistui erityisen hyvin, sillä tytär itse piteli ylpeänä norsua (vanha säästöpankin norsu, jonka olin koristellut erityisen hienoksi) ja keräsi juhlallisesti lapsilta kolikot, jotka juhlallisesti ne norsun masuun pudottivat. Lapsi osti sitten itselleen nukenrattaat (vähän pistimme ylimääräistä).



Tällä tavoin meillä juhlien järjestäjillä ei ole velvollisuutta ostaa niitä ihmeen synttärivieras-lahjoja, joka on ihan mauton perinne, joka on rantautumassa Suomeen. Tarjoilukin on aina ollut normaalia lastenkutsu-tarjoilua, eli (jäätelö tai juusto)kakku, erilaisia pikkuleipiä, suklaakakkua, karkkeja, pop cornia ja limsaa.



Ja näin siis ihan Helsingissä!