Täällä äiti, joka ansaitsisi kivityksen :(
Helvetillinen päivä takana ja iltatoimet meni ihan hulabalooksi, minkä seurauksena läpsäsin lasta paljaalle pepulle. Enkä ihan kevyesti. Lapsi säikähti, mutta tajusin heti virheeni. Otin syliin, lohdutin, rauhoittelin, pyysin anteksi ja myönsin tehneeni hyvin väärin.
En halua enkä halunnut satuttaa häntä. Kontrolli petti täysin. Halveksin itseäni.
Ainoa postiivinen juttu tässä on se, että huomenna alkaa työt ja pääsen taas aikuisten pariin.
-väsynyt yh-
Kommentit (24)
olin esim. aina menossa rannalle, missä oli vuolas koski. Äidillä oli navettatyöt aamulla ja pirtissä sairas vaari, joka ei päässyt vuoteesta ylös,mutta vahti sieltä meitä lapsia.
Karkasin joen rantaan usein ja siitä tuli kyllä tukkapöllyä. Opin aika äkkiä, että yksin ei mennä koskeen liukastelemaan liukkaille kiville.
Ei ole jäänyt traumoja. Välit vanhaan äitiimme on todella hyvät ja lämpimät. Hän on ollut todella ihana äiti.
Anteeksi vaan, mutta multa ainakaan ei löydy ymmärrystä lasten fyysiselle kurittamiselle. Ihan sama, miten väsynyt vanhempi on.
Lapsen satuttamiselle ei ole yhtään hyvää selitystä.Ei sitä suotta ole jopa laissa kielletty. Tekisi mieli tehdä tästä ilmoitus poiiisille tai lastensuojeluun.
Jotka ovat samantien uhkailemssa ls-ilmoituksilla! Haloo, tunnetteko jotain perhettä, jossa asiat ovat OIKEASTI huonsti, jotka OIKEASTI tarvitsevat lastensuojelun toimenpiteitä?? He eivät saa tarvitsemiaan aputoimenpiteitä, koska lastensuojelu on aivan tukossa kaltaistesi idiootti-ilmoittajien vuoksi! Työskentelen päivittäin lastensuojelun kanssa ja tiedän kyllä millaiset asiat työllistävät lastensuojelua. Pientä maalaisjärkeä, kiitos. Ja anteeksi avautuminen, joka meni sivuun aiheesta. Ap:lle voimia!! Kuten moni muukin sanoi, teemme virheitä ja niissä on se hyvä puoli, että niistä oppii paljon, myös itsestämme :).
Mun mielestä paljon pahempi asia, kuin tuollainen pikku kilahdus ja hermojen menettäminen hetkeksi, on se, ettei osata asettaa lapsille rajoja. Lapsen on ihan hyvä huomata, että aikuisten kärsivällisyys loppuu jossain vaiheessa, ja mitä tahansa käytöstä ei suvaita.
En kannata fyysistä rankaisua, mutta jos äidillä nyt kerran menee hermot, ei lapsi ole pilalla. Sen sijaan curling-vanhemman lapsi saattaa todellakin olla pilalla, peruuttamattomasti.
t. kolmen lapsen äiti
mä oon tehny saman, kerran, kun mun eka lapsi oli pieni ja oli kanssa sellanen iltaralli menossa, olin itse ihan puhki ja lapsi vaan riehu ja venkoili, enkä saanu sitä pysymään yhtään paikallaan, että oisin saanu yöpuvun päälle.
Jossain vaiheessa sitten jotenkin refleksin omasesti läppäsin sitä kannikkaan, tajusin heti mitä tein ja pelästyin itsekkin ihan todella, pyysin anteeksi ja halasin ja halasin.
Mulla jäi siitä itselle kyllä trauma, että menetin itsehillinnän tolla tavalla, ja toimin ennen kun tajusin, että toimin.
Itse olen lapsena kärsiny väkivallasta ja ajattelin sillon, että näinkö tässä käy, että vaikka kuinka olen päättänyt etten koskaan lapsiani rankaise fyysisesti, niin en pystykkään hillitsemään itseäni.
Tuosta on nyt aikaa jo yli kymmenen vuotta, eikä ole tapahtunut koskaan uudestaan niin, että kontrolli katoaisi ja käyttäytyisin lapsia kohtaan väkivaltaisesti.
Meille on tullut vielä kaksi lasta lisää ja oon jokaisen kohalla joissain tilanteissa muistanu ton esikoisen kanssa tapahtuneen flippaamisen, on mulla vieläki paha mieli asiasta kun sitä ajattelee.