Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni aikoo hankkia labratorinoutajan,lapsi 3 v
28.08.2011 |
Ja kaikenlisäksi hän otti muutama kk sitten villakoiran,jonka tietenkin aikoo myydä pois!Lapsi on kiintynyt tähän pikkukoiraan,mutta äiti haluaa saada ison koiran,joka toisi turvaa.
Asunto on pieni kaksio,asuvat kahdestaan.
Miten saisin taottua järkeä tähän koiranvaihtohommaan?Hän ei ole mikään koiraihminen,aikoo kuulema kouluttaa sen uuden koiran,ei ole käynyt esim. mitään kursseja eikä ole aikaakaan sellaiseen.Aamut on kiireisiä ja päivät pitkiä koiran olla yksin kotona.
Kommentit (9)
Elä omaa elämääsi. Annan tyttäresi tehdä omat virheensä. Huoh, tuollaisia äitejä! Aina tietämässä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa saisit tyttäresi myös ymmärtämään sen.
Eikö villakoira vastannut toiveita vai miksi on vaihtamassa. Tuskin se toinen koirakaan täyttää niitä odotuksia mitä ensimmäinen ei täyttänyt.
voi puuttua läheisen elämään jos tämä on ihan pihalla. Sitä kutsutaan välittämiseksi.
Kunpa saisit tyttäresi myös ymmärtämään sen.
Eikö villakoira vastannut toiveita vai miksi on vaihtamassa. Tuskin se toinen koirakaan täyttää niitä odotuksia mitä ensimmäinen ei täyttänyt.
Koira ei ole tavara, en ymmärrä miksi ihmiset käyttäytyvät kuin olisi...
Ehkä tyttäresi antaa koiran pois "allergian ja ajanpuutteen vuoksi". Em. tekstin bongasin lehdestä...
"Labratorinnoutaja on sellainen rotu että sen kouluttamiseen ei paljon kursseja tarvitse. Ne on niin luontojaan miellyttämisen haluisia ja tottelevaisia että perusasiat osaa opettaa lapsikin. Koiralle on tärkeintä perhe ja rakkaus, koiran voi totuttaa olemaan myös päivisin yksin."
Kaksi labradorinnoutajaa omistaneena voin kertoa, että kyseessä on äärimmäisen energinen rotu, joka vaatii paljon liikuntaa ja tekemistä tai muuten tuhoaa kotia. Meidän koiramme liikkui keskimäärin 10 kilometriä päivässä, vähempi ei olisi riittänyt. Toinen lapukoistani repi pienempänä tapetit seinistä ja toinen runkopatjasängyn, vaikka liikuin ja harrastin paljon koirieni kanssa (mm. koirakoulu, jäljestäminen, vesipelastus).
Labradorinnoutajan huonoihin puoliin kuuluu myös, että rotu on pitkälle jalostettu, joten koiralla saattaa olla epilepsiaa, lonkkavikaa, allergioita jne.
Mutta jos vielä ottaisin koiran, ottaisin labradorinnoutajan. En kuitenkaan hanki koiraa niin kauan kuin omat lapset ovat pieniä, sillä iso koira tarvitsee yllättävän paljon aikaa (ja rahaakin kuluu ihan mukavasti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
labratorinoutajaa kannata ottaa.
Labradorinnoutaja on sisäsiistimpi.
on kokeneellekin koiranomistajalle haaste. Plussaa on yleinen lempeä luonne, mutta se toimeliaisuus pitää ehdottomasti kanavoida oikein. Kyllä, koiran VOI totuttaa olemaan yksin, mutta tämä on juuri sellainen rotu jonka kanssa ei kannata uhkapelata sen suhteen. Kaikki koirat eivät nimittäin opi ikinä olemaan yksin, tosin uskon näiden koirien omistajien olevan siihen syypäitä, usein kokemattomuuttaan.
Pentuaika on aina pienoinen kaaos. Oma koirani onnistui tuhoamaan arvokkaitakin esineitä joutuessaan jäämään yksin kotiin, vaikka olin huolehtinut ettei tavaroihin ihan noin vain päästykään käsiksi. Enkä viettänyt edes pitkiä aikoja poissa kotoa, työskentelin etänä ja kävin iltakursseilla max. 3 tuntia päivässä.
Lapselle en ikinä jättäisi koiran koulutusta vaikka rotu onkin oppivainen. Koulutukseen laitetaan sekä lapsi että koira, ei niin että "omin päin lapsi opettaa helppoja juttuja". Selkeät, yhtenäiset säännöt. En myöskään laittaisi lasta ulkoiluttamaan kouluttamatonta koiraa yksinään. Lapukka kun vetää niin sitä ei pysäytä aikuinenkaan ihan sukkelaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
labradorinnoutajasta välttämättä mitään turvaa saa. Se voi hyvin alkaa leikkiä murtovarkaan kanssa jos konnalla on makupaloja mukanaan...
Oma labradorinnoutajani oli siitä harvinainen että sillä oli myös suojeluvaistoa.
Se käyttäytyi aggressiivisesti pihalle tullutta mustalaista kohtaan ja pimeällä vastaan tulleet nuorisojengit laittoi kyllä järjestykseen myös. Se murina mikä siitä korasta lähti oli erittäin epämiellyttävää jos oli koiran kohteena.
Liikuntaa labbis vaatii mielettömästi, muuten koira ryhtyy pahantekoon.
Se käy päin naamaa täällä sanomassa kuinka koirallani on huono olla, kuinka surkealta se näyttää, kuinka vähän meillä on sille aikaa ym. On sanonut myös kuinka epäsiistiä meillä on ja kuinka ällöttävää on kun lapset ja koira ryömii samoilla lattioilla.
Ihania tuollaiset äidit jotka puuttuvat joka asiaan.
Labratorinnoutaja on sellainen rotu että sen kouluttamiseen ei paljon kursseja tarvitse. Ne on niin luontojaan miellyttämisen haluisia ja tottelevaisia että perusasiat osaa opettaa lapsikin. Koiralle on tärkeintä perhe ja rakkaus, koiran voi totuttaa olemaan myös päivisin yksin.