Missä tilanteissa kantoliinoja ja -reppuja käytetään?

lykin 2-vuotiaita kaksosia tuplavaunuissa.

Mut sitä ei kannata sanoa ääneen ihan joka paikassa, koska liinaintoilijat on järkyttävän kiihkeitä asiansa puolesta. :=)

kätevät kaupungilla, kaupoissa, julkisilla ym. liikkuessa, eli kaikissa niissä paikoissa, missä vaunut ovat hankalat.



Ihan kävelyretkillä vaunut taas mielestäni olivat kätevämmät, ellei nyt tosiaan ihan metsäretkelle lähtenyt.



Niin, ja erityisesti esikoinen rauhoittui alle vuoden ikäisenä ihan aina liinaan tai kantoreppuun. Ei olisi tullut meillä mitään kahvilareissuista, kyläilyistä yms. ilman liinaa. Kuopuksen kohdalla tämä pointti ei ole ollut niin oleellinen, kun on luonteeltaan erilainen.

ihan ykkösiä sekä julkisissa kulkuneuvoissa liikkuttaessa.

mihin ei jaksa raahata rattaita mukaan: jokiristeilyllä (veneeseen ei mahtunut rattaat), museossa, kaupunkikierroksella (paljon ruuhkaa ja ahtautta), näiden lisäksi kaupassa, kävelyllä epätasaisemmassa maastossa...



Meillä ei ole autoa, joten rattaita ei saa joka reissuun mukaan. Vauvalle ei sitä paitsi edes ole lentokentällä vaunuja, rattaita vain isommille.

kannoin vauvaa koko viime talven kauppaan, neuvolaan ja kirjastoon ym, kun vaunuilla vain ei päässyt meidän lähiössä lumitilanteen takia.



Ensi talvena voi onneksi jo pulkkailla.

Mut sitä ei kannata sanoa ääneen ihan joka paikassa, koska liinaintoilijat on järkyttävän kiihkeitä asiansa puolesta. :=)

Eikä kaikki lapset viihdy liinassa. Liinan joutuu kuitenkin sitomaan aika tiukalle, mikä ahdistaa joitain lapsia.

Mutta ap:n kysymykseen vastaisin, että tilanteen mukaan. Joku lapsi ei viihdy vaunuissa/rattaissa, vaan katselee mieluummin ympärilleen sylistä/liinasta/repusta. Joissain paikoissa voi myös olla hankala kulkea rattaiden kanssa, jolloin lasta joutuu kantamaan joko sylissä tai jotenkin muuten. Joissain harrastuspaikoissa rattaat saattavat olla turvallisuusriski, jolloin valmentajan/huoltajan on kätevämpi pitää pieni lapsi repussa jne.

Itse olen pitänyt lähinnä koiria metsässä ulkoilutettaessa, mutta ylipäätään en ole ikinä ollut kovin tykästynyt kantamiseen.

saimme lahjaksi ja pari kertaa varta vasten kokeilimme ja sitten annoimme eteenpäin.

lähes kaikissa tilanteiessa. Hän halusi olla sylissä koko ajan. Rääkyi vaunuissa, rääkyi lattialla, rääkyi sitterissä jne. Mutta liinassa oli täysin tyytyväinen.



Näin ollen hän oli ekan elinvuotensa liinassa suuren osan päivästä. Hänen vauva-aikansa meni helposti ja samalla pystyi puuhaamaan esikoisen kanssa ja tekemään kotitöitä.



Esikoista taas kanniskelin sylissä kädet maitohapoilla. Se oli ihan kamalaa.

+ metsälenkillä: voi mennä kapeampiakin polkuja ja poiketa enemmänkin reitiltä esim. marjoja ja sieniä poimimaan.

+ kaupungilla: ei tarvitse etsiä hissejä ja ramppeja, odottaa bussia jossa on tyhjä vaunupaikka, tukkia käytäviä tai jättää vaunuja tavaroineen ulos pienissä kaupoissa ja ravintoloissa.

+ kotona: voi tehdä useimmat kotityöt niin, ettei vauva keskeytä heräämällä tai pitkästymällä.

+ ei vie tilaa autossa.

+ imetys on helpompaa ja huomaamattomampaa, kun vauva on jo siinä hollilla ja liina näkösuojana.



- vähääkään suurempien tavaramäärien (mm. ruokaostosten) kuljettaminen hankalampaa kuin vaunuilla.

- varsinkin solmittavien kantovälineiden pukeminen/riisuminen on vaivalloisempaa kuin vaunuihin laskeminen/nostaminen, ja vaatii enemmän tai vähemmän harjoittelua.

- fyysisen vamman tai huonon kunnon kanssa raskasta.

- saattaa tuntua joistakin ahdistavalta.



Molemmissa etunsa siis, ja tehokkaimmin ne saa käyttämällä rinnakkain. Vaunut oli käytössä jos piti mennä bussilla hakemaan jotain isompaa kaupasta tai silloin, kun halusi/piti olla ns.vapaasti lapsen päiväuniaikoihin, ja oikeastaan muutoin sitten liina oli meidän elämäntyyliin sopivampi.

kannoin vauvaa koko viime talven kauppaan, neuvolaan ja kirjastoon ym, kun vaunuilla vain ei päässyt meidän lähiössä lumitilanteen takia.

Ensi talvena voi onneksi jo pulkkailla.

Meidänkin rattaat oli koko viime talven varastossa, kun lunta ei ehditty kuljettaa pois sitä mukaa kun satoi. Jos tiellä ei ollut 20cm lumikerrosta, sitä oli aurattu vain pieni kävelijänmentävä soiro koska penkoille ei enää lisää mahtunut. Ilman pulkkaa ja kantorinkkaa ei oltais juuri kotoa pois päästy. t:12.

...niinkuin tuo aiempi vastaaja sanoi, molemmilla tavoilla on puolensa ja eri tilanteissa kantoliina tai vaunut on kätevämpi.



Mutta kyllä minä otan aina asiakseni laittaa lapsen välillä liinaan vaikka kauppareissunkin ajaksi tai neuvolakäynnille, vaikka vaunut olisivat helpommat, koska on se myös ihanaa läheisyyttä ja tekee hyvää vauvalle saada tankata sitä kävelyhytkytystä.

ja liinalla mentiin. Kaikki lenkit oli kätevä mennä liinan kanssa, vaunuilla ei olisi onnistunut kun käsissä viiden koiran hihnat, ja lenkit tapahtuu tuola metsässä missä ei polkuja ole. Bussissa tosi kätevää, kun ei tarvitse odotella montaa tuntia pysäkillä, että tulee bussi jossa vielä vaunuille tilaa. Kaupoilla kätsyt, kun on molemmat kädet vapaana, ja saa imetettyä, ilman että kukaan huomaa. Kotona saa tehtyä kaikki askareet/huvit niin että lapsi kulkee mukana eikä häiritse. Musta tuntuu, että ilman en olisi pärjännyt. Ymmärrän toki, että kaikki ei koe hyödylliseksi, varsinkin jos ei metsässä lenkkeile ja kulje bussilla.

varmasti joillekin hyötyä. Varsinkin jos asuu kaupungissa jossa rattaat vaan vie ruuhkassa aika lailla tilaa.



Itse en kokenut niitä hyödylliseksi, eikä kumpikaan lapsista pitänyt niistä - nimenomaan siksi, että reppanat ei nähneet sieltä liinasta kuin minun rintakehäni, eivät voineet vaihtaa asentoa (tai siis minä en voinut vaihtaa vauvan asentoa) niin nopeasti kuin olisi ollut tarvis ja meillä molemmilla oli jumalaton hiki koko ajan.



Muistan kun sain manducan kaverilta lainaan, ja hän hehkutti että kaikki kotityötkin voi sitten tehdä lapsen kanssa. Seisoin hölmönä keittiössä, hikisenä kiemurteleva lapsi repussa ja mietin että MITÄ kotitöitä tässä tarkalleen ottaen voi tän kanssa tehdä? Kumarrella astioita koneeseen niin että lapsella varmasti menee veri päähän? Keitellä ruokaa kun lapsen hento jalka roikkuu siinä lähellä kiehuvia keitoksia? En mä keksinyt mitään kotityötä, jota olisin voinut tehdä niin, että sekä lapsella että minulla olisi ollut mukava olla - ja se että jokainen kotityön osa pitää tehdä korostetun hitaasti, kyykistyen aina selkä suorana ja laulaa rallattaa koko ajan, meinasi tehdä mut vaan hulluksi.



Niinpä sitten olen vain kanniskellut näitä muksuja, ja tehnyt kotityöt jossain muussa välissä.

Kakkosen kanssa olen käyttänyt enemmän, koska esikoinenkin on vielä vaunuiässä, eikä joka paikkaan viitsi mennä tuplarattailla.

varmasti joillekin hyötyä. Varsinkin jos asuu kaupungissa jossa rattaat vaan vie ruuhkassa aika lailla tilaa.

Itse en kokenut niitä hyödylliseksi, eikä kumpikaan lapsista pitänyt niistä - nimenomaan siksi, että reppanat ei nähneet sieltä liinasta kuin minun rintakehäni, eivät voineet vaihtaa asentoa (tai siis minä en voinut vaihtaa vauvan asentoa) niin nopeasti kuin olisi ollut tarvis ja meillä molemmilla oli jumalaton hiki koko ajan.

Muistan kun sain manducan kaverilta lainaan, ja hän hehkutti että kaikki kotityötkin voi sitten tehdä lapsen kanssa. Seisoin hölmönä keittiössä, hikisenä kiemurteleva lapsi repussa ja mietin että MITÄ kotitöitä tässä tarkalleen ottaen voi tän kanssa tehdä? Kumarrella astioita koneeseen niin että lapsella varmasti menee veri päähän? Keitellä ruokaa kun lapsen hento jalka roikkuu siinä lähellä kiehuvia keitoksia? En mä keksinyt mitään kotityötä, jota olisin voinut tehdä niin, että sekä lapsella että minulla olisi ollut mukava olla - ja se että jokainen kotityön osa pitää tehdä korostetun hitaasti, kyykistyen aina selkä suorana ja laulaa rallattaa koko ajan, meinasi tehdä mut vaan hulluksi.

Niinpä sitten olen vain kanniskellut näitä muksuja, ja tehnyt kotityöt jossain muussa välissä.

Esim. siellä autossa, ainakin farmaria pienemmissä, tulee nopeasti tenkkapoo jos vaunujen lisäksi takakonttiin pitäisi mahtua muutakin. Niin kuin metsässäkin ja vaativammissa sääolosuhteissa, piha- ja kotitöissä. Totta on, ettei kaikkia kotitöitä ( kuten runsasta kumartelua ja hellan ääressä huhkimista) ole mukavaa tai edes turvallista tehdä vauva liinassa, mutta esim. imurointi, käsintiskaus, pyykkien viikkaus tason päällä tai vaikka nurmikonleikkuu tai pensasmarjojen poimiminen onnistuu hyvin.

Harjoittelua ja totuttelua se vaatii, eikä tietenkään ole mielekästä kantaa jos se on äidistä tai lapsesta tai molemmista epämukavaa! En minäkään aina kaiken aikaa jaksaisi kanniskella eikä lapsi olla kyydissä. Kantovälineen mallillakin on väliä mukavuuden suhteen, meillä toimi vain pitkä liina ja taaperoreppu. Rengasliina oli kehtoasennossa epämukava ja pystyssä kannettuna alkoi "valua", neliöliina ja vauvojen kantoreput taas järjestään liian lyhyitä selkäosasta ja neliö ei edes yhtään vaivattomampi kuin pitkä liinakaan.

Vauvan 4 ensimmäistä elinkuukautta kannoin ulkona liinassa (vaunuja meillä ei ollut) ja sisällä nukutin kävelemällä kämppää ympäri vauva liinassa ja laitoin sinne myös jos vauva ei muuten antanut tehdä mitään. Kun täytti 4 kk en enää jaksanut ulkona ja piti ostaa rattaat (joita muuten inhosi pitkään kun oli tottunut olemaan liinassa) mutta sisällä jatkoin liinanukutusta. Kesän tultua liinailu oli liian kuumaa joten siirryin rintareppuun millä nukutin päiväunille yli vuoden ikäiseksi.

Itse käytin vauvavaiheessa paljon vaunuja mutta myös liinaa ja manducaa. Kun liikkuu liinan tai manducan kanssa on liikkuminen usein todella helppoa. Esim. paikallisjunaan on huomattavasti helpompi nousta kun rattaiden kanssa. Liikkuminen oli siis usein (riippuen toki mukana kulkevan tavaran määrästä) paljon helpompaa kantorepun kanssa kuin rattaiden. Ja läheisyyshän siinä kai se tärkein juttu on. Pienen vauvan kun on tarkoitus olla hoitajansa lähellä. Ihan pienellä ihokontakti on todella tärkeä esim. ihan peruselintoimintojen kannalta.



Itse en koskaan valitettavasti tullut liinan kanssa niin sinuiksi, että olisin ihan aidosti tuntenut, että käteni olivat vapaat. Pystyin kuitenkin tekemään pieniä kotitöitä, olemaan hetken aikaa tietokoneella tms. vauva sylissäni mitä en olisi voinut tehdä jos en olisi häntä kantanut. Siinä vaiheessa kun vauva nukkui kahdet päiväunet meillä oli pitkä jakso, että hän nukkui toiset repussa ja toiset rattaissa. Läheisyyttähän siinä koki antavansa ja lisäksi sai itse rutkasti liikettä (nämä kummatkin siis kävelyn merkeissä).



Se, että meillä kantovälineet ovat olleet niin paljon tarpeen selittynee varmaaan osin sillä, että meillä ei ole autoa mutta liikutaan melko aktiivisesti. Elämäntavassa, jossa vauva ja kenties rattaat pakataan autoon ja liikutaan paikasta toiseen ei kantovälineille kenties olekaan niin kovasti tarvetta.

Mut sitä ei kannata sanoa ääneen ihan joka paikassa, koska liinaintoilijat on järkyttävän kiihkeitä asiansa puolesta. :=)

Eikä kaikki lapset viihdy liinassa. Liinan joutuu kuitenkin sitomaan aika tiukalle, mikä ahdistaa joitain lapsia.

On aivan varmasti totta, että kaikki lapset eivät viihdy kantovälineissä mutta musta tuntuu, että enemmän riippuu vanhemmista kun lapsesta. Jos tulevaa vauvaansa haaveilee kantavansa kantovälineissä kannattaa niitä hankkia jo raskausaikana ja ottaa käyttöön heti vastasyntyneen kanssa. Vauvat kun yleensä tottuvat ja viihtyvät kun saavat mahdollisuuden. Myöhemminkin totuttaminen onnistuu yleensä mutta voi olla työläämpää.

Oma vauvani syntyi joitakin viikkoja etuajassa enkä ollut saanut kantoliinaa ja manducaa etukäteen hankittua vaikka tarkoitus oli ja ihan heti en myöskään ehtinyt niitä hankkimaan sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Ensi alkuun kokeilut olivat melko työläitä kun en osannut sidontoja ja vauvakin välillä hermostui. Mutta vähän ajan päästä kaikki meni hyvin ja sitten meillä kannettiin paljon. Vieläkin meidän yli kaksivuotiasta kannetaan välillä ja hän on manducassa tyytyväinen reissussa silloin kun ei jaksa itse kävellä.

Mietin aina, että te jotka sanotte, etteivät kaikkki viihdy kantovälineissä uskotteko, että kulttuureissa, joissa ei rattaita ole käytössä lainkaan ja äideillä paljon töitä ja liikkumista todella on vauvoja, jotka eivät viihtyisi kantovälineissä? Tämä on ehkä vähän provosoiva kysymys mutta mielestäni se, että korostaa sitä, etteivät kaikki viihdy kertoo enemmän kulttuuristamme ja lastenhoitotavoistamme kun vauvoistamme. Mutta tämänhän voi sivuuttaa yhden liinaintoilijan mielipiteenä.

mutta kantoliinaa rakasti. Niinpä kannoin häntä trikooliinassa kotona, kaupungilla, leikkipuistoissa kunnes lähti 10 kk iässä oikein kunnolla kävelemään. Usein työnsin tyhjiä vaunuja, niissä oli sitten meidän tavarat, mutta lapsi oli liinassa onnellisena ja tyytyväisenä. Parivuotiaana ostettiin ergo lähinnä lentökenttiä ja matkoja varten -- aina ei viitsinyt kävellä lapsen tahtiin ja lapsi ei kärryihin taipunut.



Kakkosen kanssa sitten käytettiin enemmän vaunuja ja rattaita, mutta liinaakin varsinkin vauva-aikana kotioloissa ja vaikkapa ostoksilla tosi paljon. ja metsäretkillä ergo on ihan ehdoton, kun kakkonen on vasta 2,5 -- ei jaksa kävellä yhtä pitkiä matkoja 6 v esikoisen kanssa eikä aina pysy vauhdissa. Voi isin selässä ottaa myös päikkärit ja ottaakin, pitkät. Saas nähdä miten tää tuloillaan oleva kolmonen hoidellaan...