Varakkaan perheen äiti vastailee hetken kysymyksiin!
(tosin en millään saa omasta tarinastani yhtä mielenkiintoista ja inspiroivaa kuin tuon toisen ketjun köyhän äidin, jonka selviytymistaitoja ja asennetta ihailen!)
Kommentit (16)
Mihin kohteisiin ja kuinka paljon?
sinä ja/tai miehesi niitä, jotka kuolinvuoteellaan katuvat sitä että tekivät liikaa töitä ja jättivät lapset liian pienenä ja liian usein hoitoon?
johon en ihan 100% varmuudella osaa vastata. Meillä ei ole kamalan hyvä turvaverkko, eli ihan itse olemme lapsemme hoitaneet - jompi kumpi vanhemmista on siis aina iltaisin kotona. Toisaalta uskon, että vaikka olisi miten paljon omistautunut ja antanut lapselleen, jotakin jää aina katumaan tai kaipaamaan.
Oletit muuten selvästi, että varakkuutemme hinta on se, että olemme tehneet ihan kamalasti töitä perheen kustannuksella?!
sinä ja/tai miehesi niitä, jotka kuolinvuoteellaan katuvat sitä että tekivät liikaa töitä ja jättivät lapset liian pienenä ja liian usein hoitoon?
Harvoin Suomessa työnteolla rikastuu. t. ohis
Mihin kohteisiin ja kuinka paljon?
muutama kymppi kuussa menee suoraveloituksena. Lisäksi annan ihan aina keräyslippaisiin muutaman euron, jos sellainen sattuu kohdalle.
Millainen on keskiverto työpäiväsi? Paljonko teidän palkkanne ovat? Kuinka paljon sinulle jää työltä vapaa-aikaa?
ovatko lapsenne päiväkodissa vai onko teillä hoitaja/ tai pph?
Jos on kyse miehesi varakkuudesta, niin asennoidutko epäkohtiin niitä sietävämmin, koska saathan sentään elintasoa sietämisen vaivan palkkaa?
Toinen kysymys: Oletko onnellinen?
Tämä palsta on vain katkeroituneiden lähiövalaiden yh-äitien päiväunipaikka, jossa he kehittelevät tarinoita elämästä, josta he joskus haaveilivat.
Samalla he uskovat toisten kirjoittajien olevan todellisia, joten katkeruudessaan vastaavat näihin "onnellisiin" tarinoihin AINA negatiivisesti
mutta johtavassa asemassa olemme molemmat. Bruttopalkat parinkympin luokkaa, vähän päällekin (bonukset yms. vaihtelevat, olen arvioinut ne tuohon mukaan).
Iltaisin tv:n katselun lomassa tulee vastailtua sähköposteihin, ja joskus tosi harvoin on pakko tehdä viikonloppuisin vähän töitä.
Vapaa-aikaa jää hyvin, harvoin olemme töissä yli kuuteen - ja toinen siis aina lasta hakemassa viideltä. (Lapsi on ekaluokkalainen) Rakkaita urheiluharrastuksia on kaikilla perheenjäsenillä.
vastailin hetken kysymyksiin mutta se meni aivan paskanheitoksi kuten muutama muu silloinkin ennusti.
*rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*
Tämä palsta on vain katkeroituneiden lähiövalaiden yh-äitien päiväunipaikka, jossa he kehittelevät tarinoita elämästä, josta he joskus haaveilivat.
Samalla he uskovat toisten kirjoittajien olevan todellisia, joten katkeruudessaan vastaavat näihin "onnellisiin" tarinoihin AINA negatiivisesti
Minä en tunnista sinua kuvauksistasi. Itse olen täälläkin rehellinen.
Jos on kyse miehesi varakkuudesta, niin asennoidutko epäkohtiin niitä sietävämmin, koska saathan sentään elintasoa sietämisen vaivan palkkaa? Toinen kysymys: Oletko onnellinen?
Miehellä on enemmän perittyä varakkuutta, mutta ihan omillaankin olen erittäin hyvätuloinen ja perinkin aikanaan pikkuisen pesämunan verran.
Epäkohtia en siedä, vaan olen kyllä (kuten mielestäni jokainen!) oman onneni seppä.
Ja kyllä, olen onnellinen.
vastailin hetken kysymyksiin mutta se meni aivan paskanheitoksi kuten muutama muu silloinkin ennusti. *rikas ja laiska akateeminen kotiäiti*
Ainahan täältä virtuaalimaailmasta pääsee pakoon koneen sulkemalla.
Tämä palsta on vain katkeroituneiden lähiövalaiden yh-äitien päiväunipaikka, jossa he kehittelevät tarinoita elämästä, josta he joskus haaveilivat.
Samalla he uskovat toisten kirjoittajien olevan todellisia, joten katkeruudessaan vastaavat näihin "onnellisiin" tarinoihin AINA negatiivisesti
Eihän täällä kukaan saa alle 4000 euron kk-palkkaa ja kaikilla on 2-3 sijoitusasuntoa ja 2 upouutta Lexusta pihassa. ;=)
sinä ja/tai miehesi niitä, jotka kuolinvuoteellaan katuvat sitä että tekivät liikaa töitä ja jättivät lapset liian pienenä ja liian usein hoitoon?
johon en ihan 100% varmuudella osaa vastata. Meillä ei ole kamalan hyvä turvaverkko, eli ihan itse olemme lapsemme hoitaneet - jompi kumpi vanhemmista on siis aina iltaisin kotona. Toisaalta uskon, että vaikka olisi miten paljon omistautunut ja antanut lapselleen, jotakin jää aina katumaan tai kaipaamaan.
Oletit muuten selvästi, että varakkuutemme hinta on se, että olemme tehneet ihan kamalasti töitä perheen kustannuksella?!
pyysit kysymyksiä ja minä kysyin. En olettanut yhtään mitään! T: kakkonen
sinä ja/tai miehesi niitä, jotka kuolinvuoteellaan katuvat sitä että tekivät liikaa töitä ja jättivät lapset liian pienenä ja liian usein hoitoon?