Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka pärjäät paremmin elämässä
27.08.2011 |
kuin sisaresi (tai veljesi, mutta mielummin sisaresi) ja olet siis nainen.
Miten tuo paremmin pärjääminen ilmenee ja vaikuttaako tämä jotenkin väleihinne. Mistä luulet sen johtuvan, että olet pärjännyt paremmin ( jos nyt tuollaista voi sitten laskea, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan).
Kommentit (18)
johtuen alavalinnasta. Hän on epävarmalla alalla, jossa rahaa saattaa tulla yhtenä hetkenä paljon ja sitten taas ei moneen kuukauteen ollenkaan. Siskoni on lisäksi aika huoleton rahankäyttäjä, joten kaikki mikä tulee, menee samantien.
Mutta... nykyään tuntuu, että hän on jotenkin rauhoittunut. On löytänyt rinnalleen sopivan miehen ja asettunut aloilleen. Itse painin huonossa parisuhteessa lukuisten ongelmien kanssa. Ei se raha aina auta, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusisko on käynyt terapiassa asian vuoksi ja syö masennuslääkkeitä.
Minusta meillä on hyvät välit. Siskoni on hyvin elämässään pärjännyt ja mukava ihminen. Yllätyksekseni joskus paljastui, että hän on kamalan katkera minulle. Minä muka olen aina kaikessa häntä parempi ja vanhempiemme toivelapsi.
Itse taas joskus ihmettelin vanhempiemme lievää epäoikeudenmukaisuutta. Auttavat (mm. rahallisesti ja lastenhoitoapuna yms.) huomattavasti enemmän siskoani kuin minua. No, apua tietenkin pitää antaa sille joka sitä tarvitsee (ja uskaltaa pyytää).
Puhuimme näistä asioista vuosia sitten kun sisko oli ihan hajalla. Oli varmaan aika yllättävä ja valaiseva keskustelu molemmin puolin. En ikinä ollut kuvitellut siskoni kokevan niin kovaa alemmuutta kun kuitenkin molemmat olimme pärjänneet ihan hyvin. Siis esim. lukiossa hän oli 8,5 oppilas, minä 9,5:n. Ei siis mitään suunnatonta eroa, kuten ei vieläkään ole.
Miten sitten tuo vaikuttaa suhteeseemme nyt? Ei minun mielestäni ihmeemmin. En tiedä mitä sisko ajattelee. Emme ole puhuneet asiasta vuosiin (hieman tabu aihe). Tilannetta on ehkä helpottanut siskon ammatti, joka tekee sen, että voin oikeasti kysyä häneltä usein neuvoa. Joissain asioissa arastelen neuvoa siskoa, että en vaikuttaisi liikaa "kaikkitietävältä isosiskolta". Tuo ei ehkä liity siihen elämässä menestymiseen, vaan pikkusisko-isosisko -asetelmaan.
Raha-asioista ei juurikaan puhuta. Tiedän että perheessämme tienataan selvästi heidän perhettään enemmän, mutta olemme aika pihejä, joten rahankäyttö ei meillä juurikaan näy. En kuitenkaan kehtaa kertoa siskolle, että meillä on kohta asuntolaina maksettuna, kun heillä on aika hurjasti lainaa (ymmärtää tämän kuitenkin varmaan itsekin).
Huh, tulipa pitkä vuodatus (näin viinilasin voimin). Tämä todellakin on asia joka vaivaa minua. Miten minun menestymiseni on jotenkin pois siskolta? Pelkään, että omilla lapsillani on joskus sama tilanne edessä.
Siis minulla on rahallisesti asiat tip-top, perhe-elämäni on kuin elokuvasta. Toisin kuin isosiskollani, hän on köyhä, YH jolla ei ole selkärankaa (antaa kaikille joka pyytää), juo päivittäin ja näyttää hirveältä, hänellä on ulosottoa ja muita taloudellisia ongelmia, ja hän on onnellinen!
Minua otta päähän että hän ei elää niin kuin mä. Mua otta päähään että hän rakastaa elämäänsä vaikka se on MINUN NÄKÖKULMASTA ihan surkea. Mua ottaa päähään se, että vaikka olen paljon menestyneempi, isosiskoni kaikista näistä tilanteista on paljon onnellisempi ja vapaampi!
OLEN KATEELLINEN HÄNEN VAPAUDELLE! Olen kateellinen että hän voi elää omistamatta mitään, hän ei koe olevansa onnellinen taloudellisesta menestyksestä. Hänellä oli rahaa kun saimme perinnön, hän vaan menetti kaiken ja on onnellinen että on saanut pitää kunnolla hauskaa..
Tai sitten olen vaan vihainen hänelle ettei hän elää niin kuin mä luulen tietäväni hänelle parhaaksi.
Täälläkin on yksi vuodatus viinilasiEN voimiin.
Siis minulla on rahallisesti asiat tip-top, perhe-elämäni on kuin elokuvasta. Toisin kuin isosiskollani, hän on köyhä, YH jolla ei ole selkärankaa (antaa kaikille joka pyytää), juo päivittäin ja näyttää hirveältä, hänellä on ulosottoa ja muita taloudellisia ongelmia, ja hän on onnellinen!
Minua otta päähän että hän ei elää niin kuin mä. Mua otta päähään että hän rakastaa elämäänsä vaikka se on MINUN NÄKÖKULMASTA ihan surkea. Mua ottaa päähään se, että vaikka olen paljon menestyneempi, isosiskoni kaikista näistä tilanteista on paljon onnellisempi ja vapaampi!
OLEN KATEELLINEN HÄNEN VAPAUDELLE! Olen kateellinen että hän voi elää omistamatta mitään, hän ei koe olevansa onnellinen taloudellisesta menestyksestä. Hänellä oli rahaa kun saimme perinnön, hän vaan menetti kaiken ja on onnellinen että on saanut pitää kunnolla hauskaa..
Tai sitten olen vaan vihainen hänelle ettei hän elää niin kuin mä luulen tietäväni hänelle parhaaksi.
Täälläkin on yksi vuodatus viinilasiEN voimiin.
:D
Oletko itse se huonommin vai paremmin pärjäävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siskollani on akateeminen koulutus, naimisissa rikkaan miehen kanssa eikä ole onnellinen.
Itse sairastan kroonista sairautta, minulla on vammainen lapsi ja rahan kansssa on tiukkaa. Siltinolen onnellisesti naimisissa...
miten meidät luokitellaan?
mutta toisaalta hän on naimisissa naisen kanssa joka on perinyt rahaa, joten en tiedä mikä faktuaalinen ero lopulta on.
Hänellä on paremmat suhteet sukulaisiin kuin minulla, uskoisin kaikkien pitävän hänestä enemmän kuin minusta. Hän vain on mukavampi ihminen.
Nämä asiat eivät vaikuta suhteeseemme. Rakastan veljeäni ja hänen vaimoaan hyvin paljon, ja toivon tunteen olevan molemminpuoleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni on astetta parempi koulutus kuin mulla, mutta koska hän on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, hän on tällä hetkellä työtön ja työnhaku on hyvin vaikeaa tuon erakkomaisuuden takia. Veljeni on koko ikänsä elänyt aivan kädestä suuhun, ei perhettä eikä juuri ystäviäkään nykyään.
Mä elän normiperhe-elämää kohtuupalkkaisessa duunissa. Mä olen nykyöään hyvin onnellinen elämässäni.
Ei vaikuta juuri meidän väleihin, ollaan paljon tekemisissä puhelimitse (pitkä välimatka.) Tämä ero johtuu aivan luonne-eroista, mä olen hyvin sosiaalinen, veljeni hyvin huonolla itsetunnolla varustettu (mistä johtuu???) erakko. Veljeni sai pahasti siipeensä nuorena kihlattunsa kanssa ja siitä kai nuo kaikki ongelmat johtuvat. Hän oli vielä lukioaikoina hyvin suosittu kaverien keskuudessa.
Oletko itse se huonommin vai paremmin pärjäävä?
ajattelin mahdollisesti kirjoittaa aiheesta.Hyviä vastauksia olenkin saanut,kiitokset:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paremmin kuin sisareni ja luulen sen johtuvan erilaisista luonteistamme. Luonteen piirteittemme vuoksi elämämme ovat kulkeneet eri tavoin.
jos ei ihana äitini jatkuvasti tekisi numeroa siitä, miten minulla on pyyhkinyt paremmin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina ollut vähän... ihan lapsesta asti todella älykäs, pärjännyt koulussa todella hyvin ja jutuiltaan ja ajatusmaailmaltaan välillä ihan eri sfääreissä kuin itse olen.
Itse valitsin turvallisen alan, jolta saa turvallista ei hyvää eikä huonoa palkkaa, mutta tulot ovat säännölliset ja töitä riittää kunhan kantaa oman vastuunsa työpaikalla. Sisko opiskelee yliopistossa epävarmaa alaa, pitää alastaan hirveän paljon ja puhuu siitä koko ajan kun tapaamme - muttei itsekään usko työllistyvänsä. On edelleen se minua selvästi älykkäämpi, herkempi ja hyviä arvosanoja hankkiva tapaus, mitä on aina ollut, mutta varmaan tuosta herkkyydestä johtuen ei henkisesti kestäisi esimerkiksi omaa ammattiani.
Vähän pelottaa hänen tulevaisuutensa suoraan sanottuna. Ja jotenkin yleisellä tasolla outoa, että noin lahjakkaalle ihmiselle ei tässä maailmassa ole paikkaa, varsinkin, kun sisko ei koskaan ole ollut laiska, vaan aina yrittää.
Meidän välit... lähinnä vaikeuttaa yhdessä tekemistä, sisko ei halua, että maksan mitään matkoja tai muita hänen puolestaan, minä taas maksaisin mielelläni, että saisin hänet mukaan aina silloin tällöin. Mutta arkipäivän asioissa ei niinkään, muistan kyllä itsekin opiskeluajat ja meidän lapsuutemme, joten uskoisin, että osaan olla hienotunteinen varallisuuserojen suhteen, kun olen itse ollut sillä huonommallakin puolella.
On iso osoitus TODELLA heikosta itsetunnosta, jos pitää päteä noin ja väittää olevansa "paremmin pärjännyt" kuin joku toinen. Ja mitenhän se mitataan täysin aukottomasti ja virheettömästi?!? Ihan pimeetä, muttei se sinänsä yllätä, kun täällä av:lla pikkusielujen ja ahdasmielisten minäminä- ihmisten parissa ollaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On iso osoitus TODELLA heikosta itsetunnosta, jos pitää päteä noin ja väittää olevansa "paremmin pärjännyt" kuin joku toinen. Ja mitenhän se mitataan täysin aukottomasti ja virheettömästi?!? Ihan pimeetä, muttei se sinänsä yllätä, kun täällä av:lla pikkusielujen ja ahdasmielisten minäminä- ihmisten parissa ollaan. :D
ja alussahan luki,että "jos nyt vertailla voikaan" tms.
Mitä se muuten sulle kuuluu miksi kukakin täällä on? Ehkä jollakin tavoin tyhmyyttään...
On iso osoitus TODELLA heikosta itsetunnosta, jos pitää päteä noin ja väittää olevansa "paremmin pärjännyt" kuin joku toinen.
Itse en koskaan väittäisi että olen pärjännyt paremmin kuin siskoni, vaan juuri sisko on tämän asian ottanut puheeksi.
Hänen mielestään minulla on _kaikki_ paremmin kuin hänellä (on siis itse sanonut). On uudempi talo, korkeampi koulutus, isompi palkka ja tuuheammat hiukset.
Valitettavasti myös _tärkeissä_ asioissa minulla tuntuu menevän paremmin. Olen onnellisempi ja terveempi (siskon masennuslääkeannosta lisätään vuosi vuodelta).
Sisko ei edes huomaa että hänellä on monet asiat paremmin kuin minulla. Hän asuu lähellä sukulaisia, hänellä on enemmän vapaa-aikaa kuin minulla, hänellä on silmää muodille, hän on pidetty ystävä, räväkkä persoona ja puolisonsakin on osallistuva ja mukava kotona viihtyvä mies. Vain jokusen asian mainitakseni.
Tähän asiaan liittyen on paljonkin asioita mielessäni. Hirveän hankala aihe mielestäni josta ei uskalla juurikaan jutella kenenkään kanssa. Siskon kanssakin lakaisemme asian vain maton alle.
4
Veljelläni on astetta parempi koulutus kuin mulla, mutta koska hän on sosiaalisesti hyvin rajoittunut, hän on tällä hetkellä työtön ja työnhaku on hyvin vaikeaa tuon erakkomaisuuden takia. Veljeni on koko ikänsä elänyt aivan kädestä suuhun, ei perhettä eikä juuri ystäviäkään nykyään.
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
http://www.alfakurssi.fi/fi/index.htm
Taloudellisesti paremmin kuin toinen veljeni, ja todennäköisesti paremmin kuin toinenkin. Ja henkisesti paremmin kuin kumpikaan heistä, heillä on valitettavasti tiettyjä murheita, tosin erilaisia, molemmilla.
En tiedä miksi olen tavallaan ainoa normaalia elämää elävä, olen sitä miettinyt. Olen luonteeltani sosiaalisempi, mutta osaan asioista ei se kyllä vaikuta.